Paikka Svenssonin asuinrakennuksen edustalla. Vasemmalla näkyy
rakennuksesta yksi seinä akkunoineen ja sisäänkäytävineen. — Perällä
kulkee lakkolaisten kokouspaikalle johtava tie. — Taampana häämöittää
muita rakennuksia.
Kaksi lakkolaista keskustelussa.
_1:nen lakkolainen_: Minua jo melkein rupeaa kaduttamaan, että koko
puuhaan ryhdyin. Muutamia päiviä on jo kulunut... Tuskan ja taistelun
päiviä ovat ne olleet: melkein nälkää kärsien olemme eläneet... Ja
vielä emme ole mitään saavuttaneet.
_2:nen lakkolainen_: Vielä emme tosin ole mitään saavuttaneet...
_1:nen lakkolainen_: Emmekä milloinkaan saavutakaan.
_2:nen lakkolainen_: Saadaanpa nähdä.
_1:nen lakkolainen_: Se on varma se, että turhaa on taistelumme. Me
olemme alkaneet vaarallisen leikin, joka on meille turmioksi koituva.
_2:nen lakkolainen_: Joka on tuova hyötyä, ainoastaan hyötyä.
_1:nen lakkolainen_: Niin sanot sinä, joka et asiaa ymmärrä.
_2:nen lakkolainen_: Ymmärrän sen niin hyvin kuin sinäkin.
_1:nen lakkolainen_: Ei ainakaan siltä näytä. Katsohan nyt, hyvä veli:
eihän patruunan tarvitse meitä rukoilla ellemme hyvällä taivu; miehiä
saa hän muualtakin...
_2:nen lakkolainen_: Ei niitä vaan niin oteta.
_1:nen lakkolainen_: Taitaapa ollakin jo muutamia kymmeniä odottamassa.
Iikkalan Iisakki kuuluu kierrelleen lähipaikkakunnilla työväkeä
värväilemässä... Saat olla varma, ett'ei se mies tyhjin käsin takaisin
tule. Kyllä hän väkeä saa.
_2:nen lakkolainen_: Lienee juttua kaikki.
_1:nen lakkolainen_: Ei ole juttua, sen saat jo piankin nähdä. —
Sitäpaitsi on lakkolaisistakin parikymmentä päättänyt olla jatkamatta
lakkoa. Milloin vaan patruuna tahtoo, ryhtyvät he työskentelemään.
_2:nen lakkolainen_ (Pilkallisesti): Sinä tietysti kuulut myös
rikkurien komppaniaan.
_1:nen lakkolainen_: En vielä, mutta tänäpäivänä siihen liityn. En
tahdo enää vetää yhtä köyttä lakkolaisten kanssa, sillä minulla on
järkeä, minulla. Minä ajattelen aina asioita pitemmälle.
_2:nen lakkolainen_: Hyvä on. Onneksi olkoon! Muuta en taida sanoa.
— Kehottaisin kumminkin sinua, veljenä ja ystävänä, tätä kaikkea
tarkemmin harkitsemaan.
_1:nen lakkolainen_: Samaa sanon sinulle.
_2:nen lakkolainen_: Ajattele mikä suuri rikos: ruveta toverien
taistellessa petturiksi ja liittyä isännistön puolelle. Minä melkein
säälin sinua...
_1:nen lakkolainen_: Tiedän itse mitä teen.
_2:nen lakkolainen_: Minä sekä säälin että surkuttelen sinua.
_1:nen lakkolainen_: Sanon sinulle: pidä suusi kiinni!
_2:nen lakkolainen_: Haluatko tappelua?
_1:nen lakkolainen_: Sinähän sitä haluat.
_2:nen lakkolainen_: Äläs luule, poika! Pidän siksi paljon kunniastani,
ett'en kaikenlaisten retkujen kanssa rupea painiskelemaan.
_1:nen lakkolainen_: Kas miten pöyhistelet! Kuohuupa vereni hieman.
Mutta ole rauhassa, sinuun en koske. — Saadaanpa nähdä, kuinka paljon
lakosta hyödytte...
_2:nen lakkolainen_: Hyödymme tai häviämme — sama se. Kunniallisesti
kumminkin loppuun asti taistelemme; emme sanaakaan perää. Parempi
vaikka nälkään kuolla, kun tehdä itsensä kunniattomaksi. Hyvästi jää!
(Pois.)
_1:nen lakkolainen_: Tehdä itsensä kunniattomaksi! Tiedä, mies, ett'en
ole kunniaani myönyt. Omaa etuani minä katson, en muuta.
_2:nen lakkolainen_ (Huutaa edempää): Tiedä siis sinä, että kaikkien
etu on oman edun yläpuolella.
_Iikkala_ (Ja muita miehiä tulee): Hei miehet, mitä kiistelette?
_1:nen lakkolainen_: Tässä oli vaan kysymys työlakon pitkittämisestä.
_Iikkala_: No mitä sinä arvelet? Onko mielestäsi parempi pitää lakkoa
vireillä kuin se kokonaan lopettaa?
_1:nen lakkolainen_: Parempi on tarttua työhön kiinni — se on minun
mielipiteeni. Lakon jatkamisesta ei kumminkaan ole mitään hyötyä.
_Iikkala_: Vielä hyötyä! Ei rahtuakaan. Työttömiksi joudumme kokonaan,
ellemme pian tee patruunan tahdon mukaan...
_1:nen mies_: Mutta sitä eivät muutamat ymmärrä.
_2:nen mies_: Uskovat vaan varmasti lopulliseen voittoon...
_3:s mies_:§... ja sanovat toisinajattelevia pettureiksi.
_1:nen lakkolainen_: Sen nimen sain minäkin äsken.
_Iikkala_: Älkäämme välittäkö heistä! He ovat ymmärtämättömiä,
lapsellisia intoilijoita, ja he haluavat meidän jokaisen turmiota.
Turhaa on heille selittää ja puhua... saa pian korvilleen, ellei osaa
kylliksi sanojansa punnita. Olen koettanut panna parhaani saadakseni
asiat oikealle tolalle... en ole onnistunut... Tuo sosialistisaarnaaja
heidät villitsee. Parasta olisi, kun koko mies potkittaisiin pois
paikkakunnalta.
_1:nen mies_: Sen työn teemme, ellei hän pian täältä lähde. Tartumme
korvista kiinni... Varokoon silloin itseänsä!
_1:nen mies_: Varokoot itseänsä kaikki, jotka lakkoa puolustavat! Tämä
tällainen elämä panee mielen vimmastumaan: saa melkein nälkään kuolla.
_Iikkala_: Senpätähden onkin jokaisen pantava kaikki voimansa
liikkeelle, että työt saataisiin alkuun. Tänäpäivänä on lakkolaisilla
kokous kello kolme... Kuinkas paljon kello nyt on?
_1:nen lakkolainen_: Puoli kolme.
_Iikkala_: Jo niin paljon! Kas miten aika kuluu! Lentää kuin siivillä.
Luulin, että oltaisiin vasta siinä puolenpäivän tienoissa. — Mutta
olkoon kuinka paljon tahansa! — Tuossa kokouksessa on meidän mitä
tarmokkaimmin kannatettava lakon lopettamista... Eikös niin, pojat?
_Useat_: Se tehdään.
_Iikkala_: Ja saattepa silloin nähdä, ett'ei aivan harvalukuinen ole
meidänkään joukkomme. Vaikkapa nyt muutamat panisivatkin vastaan, niin
mitäs se tekee. Muualta — muilta paikkakunnilta nimittäin — saadaan
kyllä heidän tilallensa työskentelijöitä.
_1:nen lakkolainen_: Sitäpaitsi voidaan työt helposti panna alkuun,
vaikka ei työläismäärä olekaan täydellinen.
_Iikkala_: Aivan mainiosti. — Siis ei muuta, kun puuhataan vaan! Tämä
työ on meidän kaikkien yhteiseksi eduksemme. Olkaamme innokkaita ja
uskaliaita! Näyttäkäämme, että meilläkin on asiassa jonkunverran
sanottavaa. — Minun täytyy nyt kävästä patruunan pakinoilla... on
hieman tärkeätä juteltavaa... Näkemiin asti! (Menee Svenssonin
asuntoon).
_1:nen mies_: Näkemiin asti! — Tuo Iikkala on innokas mies...
_3:s mies_: Laskee puhettakin kuin paras pappi, ja aina saa puolellensa
enemmän ja enemmän...
_2:nen mies_: Kyllä tästä pian hyvää tulee! Odottakaamme vaan hetkinen.
_1:nen lakkolainen_: Hyvää tulee, se on varma. Melkeinpä saamme
kuvitella olevamme parin päivän kuluttua tehtaan pyöriä pyörittämässä.
_2:nen mies_: Jaa — kuka tietää. Asiamme edistyy pohjatuulen
nopeudella.. Mutta eikös lähdetä tästä muitakin katsomaan? Tuo
kokouskin kohta alkaa...
_1:nen mies_: Lähdetään vaan... Mitäpä me tässä... (Lähtevät
keskustellen).
_Iikkala_ (Tulee Svenssonin asunnosta): Ei ollut ukko kotosalla...
Minnehän lienee mennyt? Olisipa minulla ollut kerrottavana hänelle
sangen mieluisia uutisia, sangen mieluisia ja hauskoja asioita...
Hei vaan! Kaikki luistaa kuin rasva... Eilispäivän harhailin
lähipaikkakunnilla työläisiä keräilemässä... Kaikki mainiosti
onnistuu... useampia kymmeniä miehiä ja naisia lupautui heti lähteä
työhön, kun vaan tarve vaatii... Sitäpäitsi olen lakkolaisista saanut
puolelleni suurehkon lauman...
Hauskaa on tämä värväystoimi! Rahaa tulee miehelle kuin roskaa... en
minä palkatonta työtä tee. Runsaat hopeakasat taskuihini uppoavat...
Patruuna on kunnon mies... perin ystävällinen ukko, joka tuntee
työmiehen vaivat... Ja viisas mies hän myöskin on: tietää hyvin, ettei
kovin pitkä-aikainen seisaus ole tehtaalle eduksi... varoja nielee se
armottomasti... voipa viedä taloudelliseen perikatoonkin... Senpätähden
tarvitsee työväkeä haalia, ottaa mistä tahansa... Mutta eipä suostu
äijä ylentämään lakkolaisten palkkoja vaikka se olisi hänelle itselleen
eduksi: siten säästyisivät monenmoiset kulungit... Eipä suostu hän
siihen, sillä hänessä on ylpeyttä myöskin... Ei tahdo taipua työmiesten
vaatimuksiin... kärsii ennemmin. Mielii pää pystyssä käydä... haluaa
olla oma herransa... on tottunut käskemään ja määräämään...
Parasta se onkin! Niin minäkin tekisin. (Kävelee ja ajattelee).
Peijakas! missä se näin kauan... Kas, tuollahan tulee ukko! En
huomannutkaan. Kunpa nyt osaisin oikein kunnollisesti esiintyä!
(Patruuna tulee). Hyvää päivää, herra patruuna!
_Patruuna_ (iloisesti): Päivää! Olen juuri ollut teitä etsimässä.
_Iikkala_: Ja minä kävin äsken teidän luonanne. Olemme siis kumpikin
hakeneet toisiamme, heh, heh, heh!
_Patruuna_: Miten olette onnistuneet?
_Iikkala_: Toimessaniko?
_Patruuna_: Niin.
_Iikkala_: Hyvin tietysti, herra patruuna, hyvin tietysti... Voimia
kyllä minun ammattini kysyy, mutta mitäs siitä...
_Patruuna_: Saattehan te palkkanne...
_Iikkala_: Aivan oikein, saanhan minä palkan. Siksipä panenkin
liikkeelle tahtoni ja tarmoni... siksipä kantaakin minun ahertamiseni
runsaita hedelmiä: ainakin sata työntekijää on varmasti lupautunut...
_Patruuna_: Todellako?
_Iikkala_: Ainakin sata työntekijää on varmasti lupautunut...
Sitäpaitsi on suuri joukko lakkolaisia muuttanut mielensä.
_Patruuna_: Vai niin. Sepä hauskaa! Pianhan tässä sitten alkuun
päästäänkin...
_Iikkala_: Tuossa tuokiossa... Ei tarvitse enää pitkiä aikoja odottaa.
_Patruuna_: Tekee oikein hyvää, kun saa kuulla tuollaisia uutisia. Te
olette kunnon mies ja perin ymmärtäväinen mies...
_Iikkala_: No, no... eihän tämä nyt mitään...
_Patruuna_: Ja minä olenkin päättänyt antaa teille paremman paikan.
Työmieheksi olette liian hyvä. Kun jälleen aletaan työt tehtaassa,
saatte te ruveta toimimaan alikerroksen työnjohtajana.
_Iikkala_: Mutta, herra patruuna... En todellakaan tiedä, miten osaisin
kiittää teitä...
_Patruuna_: Otatte siis toimen vastaan?
_Iikkala_: Kieltäytyisinkö siitä! Herra patruuna, olen onnellinen
saadessani palvella teitä. Ja varma saatte olla, että kunnollisesti
olen toimeni tekevä... milloinkaan ette ole tavanneet kuuliaisempaa
palvelijaa.
_Patruuna_: Aivan hyvin sen uskon. Tähänastiset toimenne ovat
siitä todistuksena... (Tekee lähtöä). No niin... toimikaa nyt vaan
edelleenkin ripeästi ja reippaasti... Mikäli työnne edistyy, sikäli
palkkionne suurenee.
_Iikkala_ (Lakki kourassa): Voitte luottaa minuun...
_Perttilä_ (Tulee kiireisesti): Lakkolaiset aikovat pitää kokouksen ja
toimeenpanna kulkueen... Sitä ei tietysti tulla sallimaan?
_Patruuna_: Ei mitään kokouksia eikä kulkueita! Se on sanani. Sanokaa
heille niin.
_Perttilä_: Minä luulen ett'ei pelkkä käsky tee tarkoitettua
vaikutusta...
_Patruuna_: Eivätkö tottelisi?
_Perttilä_: Olettehan nähneet sen ennenkin...
_Patruuna_: Totta kyllä...
_Iikkala_: He tahtovat olla omia herrojansa, omia käskijöitänsä, heh,
heh, heh!
_Perttilä_: Eiköhän olisi parasta kutsua sotaväkeä?
_Iikkala_: Se auttaisi. Sillä enpä luule että enää rehenneltäisi, kun
paljaat sapelit...
_Patruuna_ (Keskeyttää Iikkalan): Te olette oikeassa... Sitä
on paikkakunnalla yllin kyllin... Näyttäkäämme kerrankin, kuka
on todellinen käskijä ja määrääjä. Menkää nyt heti ja antakaa
nimismiehelle tieto...
_Perttilä_: Hyvä!
_Patruuna_: Ja ellei hyvällä sanalla hajaannuta, on paras käydä
kalpoihin käsiksi... Kyllä minä vastaan seurauksista.
_Perttilä_: Käyn heti toimeen... (Lähtee.)
_Patruuna_ (Pidättää häntä): Kuulkaahan! Minulla on teille vähän
muutakin puhuttavaa. Tulkaa tänne sisälle... (Nyökkää Iikkalalle)
Näkemiin!
_Iikkala_ (Kumartaa lakki kädessä): Jumalan haltuun, herra patruuna!
(Perttilä ja Patruuna menevät asuinrakennukseen).
_Iikkala_: Kunnon mies tuo Svensson! Sanon ma sen vieläkin kerran...
Osaa pitää palvelijoitansa arvossa... En minä nyt sentään olisi
tällaista uskonut: heti ylensi työnjohtajaksi... Heh! Kannattaapa
todellakin, kannattaapa todellakin minun täst'alkaen hieman pää
pystyssä käydä! Tahdonpa niskaani suoristaa... Eiköhän olekin sinne
yksi nikama kasvanut lisää! (Kävelee ja hymyilee.) Jaa-a! Nyt olen
herrasmies, herrasmies kiireestä kantapäähän... Kyllä sitä sentään
onnestaa, kun osaa itseänsä kunnollisesti käyttää... Kun on älyä
päässä... Olivat nuo tehtaalaiset sentään koko hölmöjä tuohon
seisaukseen ryhtyessään! Menettävät pian kaikki, mitä heillä ennen
oli... En ole minä milloinkaan sellaisia tekosia tehnyt... Ajattelen
aina asiaa, ajattelen ja harkitsen... Mutta mitäs se minuun kuuluu! Ei
ensinkään! Minä olen nyt herrasmies minä!
(Alasinen ja Naulanen tulevat).
_Alasinen_: Täälläpä olet sinäkin. Olen oikein iloinen sinut
tavatessani.
_Iikkala_: Sepä hauskaa.
_Alasinen_: On nimittäin jonkun verran juteltavaa kanssasi.
_Naulanen_: Niin... meillä on juteltavaa kanssasi.
_Iikkala_: No, antakaa tulla!
_Alasinen_: Ystävällisesti kehoitamme sinua jättämään sikseen
lähipaikkakunnilla ja lakkolaisten keskuudessa harjoittamasi afäärit —
ymmärtänet kai mitä tarkoitamme.
_Iikkala_: Puhutte arvoituksia.
_Alasinen_: Et näy olevan tietävinäsi koko asiasta...
_Iikkala_: Mistäs minä kaiken maailman asiat tietäisin!
_Alasinen_: Vai niin. No, voimmehan puhua suorempaakin kieltä. Olemme
kuulleet, että sinä veikkosemme, olet värväystointa harjoittanut...
_Iikkala_: Mitä hiton värväystointa?
_Alasinen_: Näemme, että tahdot konstailla kanssamme... asian kyllä
ymmärrät sangen hyvin... sen paremmin ei sitä kukaan muukaan ymmärrä.
Mutta sinä olet koiranleuka, aika koiranleuka!
_Naulanen_: Ja me tahdomme sanoa sinulle, että jätä toimenpiteet,
joihin olet ruvennut... jätä ne sikseen oman turvallisuutesi tähden!
_Iikkala_: Luulenpa, että saan kuulla uhkauksia. Niitä en kumminkaan
pelkää. — Ellei teillä ole muuta asiaa, saanen kai sanoa hyvästi...
Siis: Jumalan huomaan, veikkoseni! Minä en rupea kenellekään tekemään
töistäni tiliä. (Pois).
_Naulanen_ (Huutaa hänen peräänsä): Mies, sinä röyhkeilet liiaksi!
_Alasinen_: Muista, että paikalla heität alhaisen ammattisi! (Laulua
alkaa kuulua). Hänellä on liian suuri suu.
_Naulanen_: Kyllä se aikanaan tukitaan... Mutta käykäämme toimeen, joka
on meille annettu.
_Alasinen_: Tuolla jo kulkue tuleekin. Koko komealta se näyttää:
tahdissa ja laulun soidessa marssitaan... Punainen lippu liehuu
etunenässä... Mutta puheet sikseen! Mennään nyt!
(Menevät Patruunan asuinrakennukseen. — Laulu lähenee).
Mars eespäin, eespäin, veikkoset,
tää aik' on meidän aikaa!
Oi kuulkaa, kuulkaa, muualla
jo taistotorvet raikaa!
Nyt noustahan, nyt vaaditaan,
käy myrskytuulet kautta maan,
ja aika laulaa lauluaan:
Mars eespäin, eespäin, kärsineet!
Pois tieltä esteet, salvat,
pois tieltä orjuusaattehet
ja kahleraudat halvat!
Ne vapaata ei painaa saa,
ei painaa saa, ei rasittaa!
Eespäin! Päin vaikka kuolemaa!
(Lakkolaisten kulkue tulee laulun soidessa; etunenässä kannetaan
punaista, sopivalla kirjoituksella varustettua lippua, — m.m. nähdään
joukossa Puhuja, Karhunen, y.m. lakkoon osaaottaneita).
_Puhuja_ (Pysäyttää joukon): Pysähtykää!
_Karhunen_: Pysähtykää!
_Puhuja_: Kuten äsken pitämässämme kokouksessa päätimme, odotamme tässä
niin kauan kun toverimme tulevat isännöitsijän puheilta. He nimittäin
ovat keskustelemassa yhteisestä asiastamme. Sitten jatkamme matkaa
entiselle kokouspaikalle, jossa lauletaan, keskustellaan ja pidetään
puheita. — Kauan ei meidän luullakseni tarvitse odottaa...
_Eräs mies_: He tulevat jo.
(Asuinrakennuksen ovi avataan ja Perttilän voimakas käsi näkyy
työntävän ulos vastaanpanevia lakkolaisia: Naulasta ja Alasista).
_Perttilä_: Mars, hyvät herrat! Silloin kun tullaan isännöitsijän
puheille, silloin käyttäydytään ihmisten tavoin... ei ylvästellä eikä
rehennellä, sillä siitä voi pian olla — kuten tässäkin tapauksessa —
vahingolliset seuraukset...
_Naulanen_: Tämä on hävitöntä, tämä! — Toverit! Tuskin olimme ehtineet
alkaa keskustelun, kun saimme käskyn käydä ulos. "Minä en enää rupea
kanssanne tätä asiaa punnitsemaan — sanoi Svensson — ellette hyvällä
tartu työhön kiinni yhden vuorokauden kuluessa, teen minä teidät
kokonaan työttömiksi. Hankin muualta miehiä..."
_Alasinen_: Ja kun sitten vielä rohkenimme tehdä pienen huomautuksen,
tarttui (viittaa Perttilää) tämä herrasmies...
_Karhunen_ (Keskeyttäen): Isäntänsä uskollinen palvelija!
_Alasinen_: ... meidän kaulukseemme ja työnsi meidät ulos. Eikö tämä
todellakin ole hävitöntä...
_Karhunen_: Suoraan sanoen: sikamaista! Meitä kohdellaan kuin eläimiä,
kuin koiria, ja vieläkin huonommin!
(Suurta paheksumista väkijoukossa).
_Perttilä_: Mutta te käyttäydytte myös kuin koirat.
_Karhunen_: Kuka sen on sanonut?
_Perttilä_: Itse sen näin. Kun teidän lähettiläänne — tai miksi heitä
sanoisin — tulivat isännöitsijän luokse keskustelemaan, eivät he
ensinnäkään suvainneet tervehtiä astuessaan sisään...
_Naulanen_: Sangen vähäpätöinen seikka!
_Perttilä_ (Välittämättä hänestä): Ylpeinä, pää pystyssä tallustivat he
huoneen perälle asti...
_Karhunen_: Ainoastaan kerjäläiset seisahtuvat ovensuuhun.
_Perttilä_: ... käyttivät sangen pontevia sanoja, joten
sivultakatsojasta näytti hieman siltä kuin he tässä määrääjinä
esiintyisivätkin.
_Karhunen_: Tiedä, mies, ett'emme milloinkaan kulje madellen tietämme.
Se tapa voi kyllä kuulua sinulle, mutta...
_Perttilä_ (Äkisti): Mitä sanot?
_Karhunen_: Ei enää mitään.
_Puhuja_: Toverit! Minä pyydän rauhallisuutta. — Näyttää edelleenkin
siltä kuin vaatimuksemme tyhjiin raukeaisivat... Yhä kohdellaan meitä
ylvästellen isännistön puolelta; yhä ei ymmärretä meidän voimaamme ja
mahtiamme... Mutta aika tulee, ja tulee se sangen pian, jolloin saamme
nähdä, että olemme taistelusta voittajina suoriutuneet...
_Perttilä_ (Naureskelee syrjemmällä; erikseen): Aika tulee, jolloin
koko komplotti on maantiellä ilman työtä ja suojaa.
_Puhuja_: Älkäämme sentähden uupuko ja väsykö! Vankkumatta seisokaamme.
Jännittäkäämme joustamme yhä kireämmälle ja kireämmälle... Lupaammehan
sen kaikki?
_Kaikki_: Lupaamme, lupaamme.
_Puhuja_: Lupaammeko jokainen olla pettämättä taistelutovereitamme?
_Kaikki_: Lupaamme.
_Puhuja_: Mutta jos sittenkin joitakuita pettureita ilmaantuisi
koettaen järjestöämme rikkoa ja hajottaa...
_Karhunen_: Niin varokoot he liikkumasta meidän keskuudessamme!
_Kansa_: Hyvä, hyvä!
_Puhuja_: Kohottakaamme siis eläköönhuuto, huikea ja valtava
eläköönhuuto yksimielisyydelle ja jatkuvalle työlakolle! Kohottakaamme
se tällä paikalla, että isännistömmekin sen kuulisi! Eläköön!
_Kansa_: Eläköön!
_Puhuja_: Ja nyt marssikaamme järjestyneissä riveissä entiselle
kokouspaikallemme. Laulu soimaan pojat!
_Perttilä_: Odottakaa! Ensin tahdon minä lausua muutaman sanan. Kaikki
kokoukset ja kulkueet ovat jo ennen ankarasti kielletyt; te ette näy
kielloista huolivan. Senpätähden tahdon teille patruunan käskystä
ilmoittaa, että täst'edes tullaan tarttumaan aseelliseen vastarintaan...
_Karhunen_: Se on meille jo ennen sanottu.
_Perttilä_: Ja kiellän minä näin ollen tämänkin kokoontumisen...
Ellette kieltoa tottele, saatte itse vastata seurauksista.
_Puhuja_: Me vastaamme niistä. (Kansalle). Puheensa on siksi
pieniarvoista laatua, ett' ei se kannata kuuntelemista. Järjestykäämme
riveihin! (Järjestyvät).
_Patruuna_ (Aukasee asuntonsa akkunan ja viittaa Perttilää luokseen.
Keskustelevat).
_Perttilä_ (Kansalle): Patruunalla, herra Svenssonilla on teille
jotakin sanottavaa.
_Puhuja_ (Rauhoittaa kansaa): Hiljaa! Kuunnelkaamme!
_Patruuna_ (Puhuu akkunasta): Hyvät työläiseni! Ett'ette missään
tapauksessa erehtyisi minun todellisista aikeistani, tahdon itse
teille ilmoittaa, että ellei yhden vuorokauden kuluessa — pankaat
tämä tarkasti mieleenne — tartuta työhön kiinni, hankin minä uusia
työntekijöitä. Ja jokainen, joka ei tahtoani noudata, menettää
ainaiseksi työpaikkansa tällä tehtaalla. Sitäpaitsi kaikki tehtaan
rakennuksissa asuvat häädetään asunnoistaan. Tämä on aikomukseni. Siis
vielä kerran: ajatelkaa asiaa!
_Puhuja_: Voin teille heti antaa vastauksen, koska täydellisesti tunnen
koko tämän joukon mielipiteen. He eivät myöskään tahdo mieltänsä
muuttaa. Te ette tee myönnytyksiä; niitä emme tee mekään. Se tietäkää.
_Patruuna_: Siinä tapauksessa: Kiitos kaikesta! Olemme eroitetut
toisiltamme... (Vetäytyy pois, mutta tulee heti takaisin). Vielä on
kumminkin jokaisella tilaisuus vuorokauden aika tätä asiaa ajatella
— mutta sen kuluttua en halua siitä sanaakaan kuulla. Ilmoitan myös,
että vuorokauden sisällä on jokaisen, joka ei tahdo työhön ryhtyä,
poistuttava tehtaan alueelta. — Tämä on asia, josta halusin teille
puhua. (Vetäytyy ikkunanverhojen taakse).
_Karhunen_: Me ymmärrämme teitä. Oppikaa te myöskin ymmärtämään meitä.
Milloinkaan ette saa ylpeillä siitä, että saitte meidät tahtonne alle
alistumaan — ette milloinkaan. Joku heikkoluontoinen kyllä voi taipua,
mutta enemmistö seisoo murtumattomana kuin muuri... Me tahdomme kulkea
kohotetuin otsin... vapaina, kahleita vailla, sillä vapaata heimoa me
olemme... Tosin isämme te kahleisiin kytkitte, mutta meitä ette te enää
niihin kytke.
Eläköön, veljet, vapaus! Eläköön yksimielisyys meidän keskellämme!
Eläköön!
_Kansa_: Eläköön!
_Karhunen_: Eteenpäin mars!
(Joukko lähtee liikkeelle. Laulu alkaa helkkyä. Se kuuluu aina
näytöksen loppuun asti).
_Patruuna_ (Tulee asunnostaan heidän poistuttuansa): Rohkeutta heillä
kyllä näyttää olevan... en ollenkaan epäile ainakaan muutamien
uskallusta... Pelkureita on kumminkin aina joukossa... Saapas
nähdä, eikö usea tuostakin innokkaasta joukosta ole huomenna valmis
raha-ansioon rupeamaan.
_Perttilä_: Aivan varmasti...
_Patruuna_: Hm... (Äänettömyys). Mutta jättäkäämme sivuseikat. He
eivät näy edelleenkään minun käskyjäni tottelevan: jatkavat yhäti
kokouksiansa. Menkää nyt heti nimismiehen luokse ja pyytäkää häntä
tulemaan valvomaan järjestystä... Ei tiedä, mitä voi tapahtua...
_Perttilä_: Paikalla lähden. On kumma, ellei heitä saada
taltutetuiksi... (Pois).
_Patruuna_ (Kuuntelee kaukaa kuuluvaa laulua): Juhlallista kyllä ja
kaunista — mutta naurettavaa, perin naurettavaa ja lapsellista...
(Poistuu asuntoonsa).
(Esirippu)