rinnasta. (Ottaa onkensa, joka on ollut saunan seinää vasten.) Nyt käy
siinä väre, niin voi ahvenet syödä.
_Stepan_: Onko siulla vielä matoja, veliseni?
_Iivan_: On! -- A saanhan ottaa teidän toisen venheen?
_Ylli_: Ota, ota vaan!
_Stepan_: Ja mie toisen... että saan käydä myös itselleni manasterista
ongen hakemassa?
_Perttu_: Käy, käy!
_Iivan_: Ahtii! -- Pakana, kun jäi nyt koukku nuttuuni kiinni. (Stepan
menee auttamaan.)
_Perttu_: No mitäs! Saikos se Stepan jo noin suuren lohen koukkuunsa?
_Stepan_: A itsehän tämä itsensä onki... (Kuuluu huuto: Höllöö, prihat,
taatot?)
_Mauno_: Kukas se? Eihän vain uusia venekuntia tähän tule.
_Stepan_: A ei, vaan joku munkki varmaan pyytää, että menisimme hänet
tälle puolelle tuomaan, niinkuin te toitte meidätkin... on vissiin
nähnyt tulen... Vasili varmaan...
_Mauno_: Onkos teidän omat venheenne tuolla niemen takana?
_Stepan_: A vot! Siellä ovat. Mie menen ja samalla tuon sen ongen.
(Yllille) Lähdetkö siekin? Mennään ottamaan...
_Mauno_ (Pertulle): Mennääs mekin katsomaan, jos niitä tulijoita on
enemmän, niin pyydämme tänne laulamaan.
_Perttu_: Sotkehan sinä Kalle ne sill' aikaa uudelleen.
(Toiset menevät, paitsi Kalle, joka pidättää Iivanaa): Iivan! (Katselee
ympärilleen, kuulostaa saunan ovelta. Selittää sitte Iivanalle
kuiskuttaen, tuon tuostakin tehden käsin liikkeitä, kuin lykkäämistä ja
koukistamista osottaen. Katselee taas. Ottaa sitte pullon, antaa ryypyn
Iivanalle -- maistaen myös itse.)
_Iivan_: Hyvä! Ymmärrän! Kun vilustuu, niin luulisi maistavan.
_Kalle_ (Antaa vaikenemismerkin): St! (Toimittaa Iivanan menemään. Käy
sitte itse nuotion ääreen miettien sotkemaan kortteja.)
(Perttu, Mauno sekä Ylli palaavat.)
_Perttu_: Ei siellä enää ketään... Stepan meni sentään meidän venheellä
onkeaan ottamaan. -- No?
(Kalle jakaa, pelaavat ensin ääneti, sitte Perttu hyräilee.)
Tuudittele tuuli
mun pientä venhoain,
että huolet haihtuis
kauas rinnastain.
Oo, ohoo! Ylli jäi!
_Kalle_: Niinpä kai! -- Tee työ ja opi pelaamaan!
_Perttu_: Niin ja paremmin lehdet selaamaan... (Yllin jaettua.)
_Kalle_: No, anna tulla!
_Perttu_: Mitä sulla?
_Mauno_: Pataässä?
_Kalle_: Kaato tässä! -- Pataa sataa!
_Perttu_: Maahan maata! Samaa rataa!
_Ylli_: Ristiä.
_Kalle_: Koeta listiä.
_Ylli_: Tällä kurin...
_Perttu_: Painan nurin! -- Ruutuu tuutuun!
_Mauno_: Kops käännän! Ylös!
_Perttu_: Koko sylös!
_Kalle_: Siine hertta, teme kertta; sanoi ruotsalainen.
_Perttu_: Ah, miks kaasin, työn tein aasin!
_Kalle_: No, niinhän se rimmaa, että joutuu vimmaan...!
_Mauno_: Oo! Taasen on norri Yllin!
_Kalle_: Jokos sait kyllin.
_Ylli_ (sakaten): Uusia pullia!
_Perttu_: Ilman tullia.
_Kalle_: Ha, ha, ha! -- Katsos jullia! -- Mutta lyödäänhän löylyä
välillä! (Antaa ryyppyjä.)
_Mauno_: Eipä taitaisi olla hyvä maistella, jos tästä millainen myrsky
nousee, että kykenee airoihin, verkkoja pelastamaan.
_Perttu_: Eipä se tään vertanen, kuin virkistää!
_Mauno_: Olkoon sitte niin!
_Kalle_: No niin! Ja nyt tää myös maistunee Yllistä? Nyt pottu
huulilles pyllistä!
_Ylli_: Ei maistu! sanoi paakari, kun pullat piloille paistu.
_Kalle_: Kyllä tämä maa sitte vetää! (Juo. Yrittää sitte laulella.
Pelaavat.)
_Mauno_: Panehan sinä Perttu soimaan se tenorisi, niinkuin sanoit
kanttorin sanoneen!
_Perttu_: Kapellimestari se niin sanoi.
_Mauno_: No laulahan, -- tai sinä Ylli!
(Perttu hoilaa.)
Minun kultani kaunis on,
Kymmensilmä!
vaikk' on kaitaluinen!
Hei juulia illalla,
vaikk' on kaitaluinen!
Patasolttu!
Tukka kullan hohtava,
vaikk' on tappurainen!
Hei juulia illalla,
Altanosto!
vaikk' on tappurainen!
Siniset silmät sillä on,
Nurin!
vaikk' on kieronlaiset!
Hei juulia illalla,
Ylös!
vaikk' on kieronlaiset!
Suu on sillä supukka
Pata!
vaikk' on toista syltä.
Hei juulia illalla,
vaikk' on toista syltä!
Kun minä vien sen markkinoill',
Ota kiinni!
hevosetkin nauraa.
Hei juulia illalla,
hevosetkin nauraa!
Kun minä vien sen markkinoill',
Kakkonen!
hevosetkin nauraa.
Hei juulia illalla,
Kanttui! Kaada!
Hevosetkin hiihahahaa!
_Perttu_: He, he, he! -- Taas Ylli!
_Ylli_: Johan nyt on ihme! (Tekee taas työn.)
_Mauno_: Jo kävi nyt norri seuraamaan sinua kuin Jakosen Sassaa, pari
vuotta sitte, kun minä Ovaskalla renkinä olin! Silloin niin ikään, me
olimme kalalla, mutta majailimme Vossinoissa vai oli se Heinsimissä...
_Perttu_: Vossinoissahan Sassa hukkui!
_Mauno_: No niin! Silloin näin ikään pelasimme norria ja pelättiin
myrskyn nousua, joka sitte nousikin! Ja Sassa jäi melkeen joka kerta
norriksi. Ja sitte, kun myrskyn noustua läksimme verkkoja katkomaan ja
kupittamaan, niin sille tielle sitte Sassa jäi. Ja vei niin Laatokkaan
kaikki saamansa norrit!
_Kalle_: Olipa se norri-kylpy!
_Perttu_ (Yllille): Sillä lailla nyt Mauno vain pelottaa sinua, että
vieläkin jäisit! -- Mutta pannaankin nyt jo turakkaa!
_Ylli_: Ei! Minun pitää saada edes kerran norri itsestäni pois!
(Pelaavat hetken äänettömästi, kunnes Perttu taas alkaa hyräillä.)
Mari vainen se, kukas muu
asuu aina mun aatteissain!
Mari vainen kuin täysikuu
loistaa mun lahja-vaatteissain!
Haijati tati Mari,
sydämein kari!
Kun meist' tulee pari,
haihtuu multa vari!
Mari kultain, hih! eikös niin,
tämä poika se hihkasee.
Silloin taula se tapas piin,
kun pappi meidät vihkasee!
Haijati tati huisku!
ja sitte kuisku...
halaus ja muisku!
ja korvatuisku!
_Ylli_ (joka on tarkannut Kallea): Ähä! Älä, saakeli soi, tee
vääryyttä! (Viskaa kortit kädestään.)
_Kalle_: Mitä? Minä vääryyttä!
_Ylli_: No niin! Näinhän selvästi! Viitsit! Ja leikkipelissä vielä.
_Kalle_: Vale!
_Ylli_: Totta! Enkä minä enää pelaa yhtään! Olet tietysti jo joka
pelissä tehnyt, ja sentähden minä olen jäänyt.
_Mauno_: No, no, älähän nyt!
_Kalle_: Vai sanot minun tekevän vääryyttä!
_Ylli_: Sanon! (Karmistaikse.)
_Mauno_: No, no, pojat! -- Puukot pois! Tänne! --. Antakaa tänne
puukkonne! -- Jos enemmän riitaannutte ja oikein käsikähmään käytte! --
Ketä kerran keksitään, sitä aina arvellaan. (Ottaa pois puukot.) Mutta
pelaa nyt edes tämä peli edelleen. (Ylli käy pelaamaan.)
(Perttu taas laulaa hajauttaa:)
Hiljaa juuri kuin lammen laine
syttyi lempi mun syömehen,
syttyi hehkussa kevätpäivän
kera kauniiden kukkien.
_Ylli_ (on jälleen tarkkaillut Kallea): No. älä, älä pistä sitä ristiä
taas syrjään! -- Oo, näittekö? Hän olisi taas sen siitä pakkaan
pelaamatta tuupannut.
_Kalle_: No, noin...
_Ylli_: Mutta mies! -- Pidä! (Heittää kortit vasten Kallen naamaa.) Kun
sulin silmin aikoo vääryyttä tehdä!
_Kalle_: Syö kittiä! -- Puhuu noin, kun taas olisi jäänyt.
_Ylli_: Olisi jäänyt! Kuka se olisi jäänyt, jos... Pyh!
_Kalle_: Ollaan me kolmen kesken! (Alkaa sotkea.)
_Iivan_ (tulee juosten): Pojat, prihat, taatot! Vene, vene, menee...
pois rannasta! Apuun! Apuun!
_Perttu_: Mitä! Päästitkö veneen menemään?
_Iivan_: A se luiskahti...
_Pärssinen_ (ja Tiira tulevat) Mikäs täällä... Mitäs se Iivan!
_Iivan_: A se tapahtui tällä viisii. Mie menin sillä, niinkuin
näitte... ja ongitin tuon luodon kupeella... Mutta ei ny'i, ei
näykkäsekään... A mie tuumasin, sylen mie, lähden tästä teidän lämpösen
kokkotulen ääreen... Ja sitte, kun mie sousin rantaan ja hyppäsin
kokasta kivelle, niin silloin tulinkin potkasseeksi sen menemään... Ja
nyt se menee... Tuon niemen ohi, suurelle selälle päin...
_Pärssinen_: No vietävä! Meidänkö se, vai...?
_Kalle_: Teidän...
_Pärssinen_: Missä teidän... että sillä hakemaan?
_Ylli_: Sillä Stepan meni itselleen luostarista onkea noutamaan.
_Pärssinen_: Peijakas! Ja minä luulin... Hm! -- Ja myrskykin yltyy aika
hanakkaan! -- Vaikka tästä verkoille pitäsi... Ja Stepan voi viipyä
vielä kauan! -- No, miks et kahlannut tai uinut perässä!
_Iivan_: A syvä oli... Ja vot! Uida en osaa... Mie kyllä huusin salmen
yli Stepania, mutta se on varmaan syömäänkin jäänyt... Ja nyt ei huuto
kuulukaan enää, kun myrsky jo kohisee...
_Tiira_: Mitäs siinä sitte, kun... pojat, uimalla hakemaan, ennenkuin
se etenee lopen kauas...
_Iivan_: A tuossa se nyt vielä... Ei kovin etäällä...
_Tiira_: No, Kalle, tai Perttu...
_Perttu_ (Katsoo merelle): Oo! Ei minusta, eikä Maunosta, enempää kuin
teistäkään, isäntä... jääkylmään veteen... Silloinhan heti olisimme
kankeita...
_Pärssinen_: No, Ylli! -- Vai pitääkö minun, vanhan miehen... Myrskykin
yltyy yltymistään...
_Ylli_: Isä! Älkäähän nyt hätäilkö... Älkää menkö! Kyllä minä...
_Kalle_: Uskaltaakohan Ylli... (Iskee silmää Iivanalle.)
_Ylli_: Ei suinkaan tässä nyt kaikki jänishousuja ole! (Menee.)
_Pärssinen_: Heitä nyt edes vähän pois päältäsi! (Menee Maunon kanssa.)
_Tiira_: Niin, Ylli! (Seuraa Pertun kanssa.)
_Kalle_: (heidän mentyään) Ha, ha, ha!
_Iivan_: Teinköhän tyhmästi, kun tottelin sinua?
_Kalle_: Mitä vielä!
_Iivan_: Mutta ei hän vielä ole maistanut...
_Kalle_: Vaan kyllä maistaa, kun tuosta kylvystä noustuaan hampaansa
kaalia alkaa hakata! (Syrjään.) Nyt Iivana humalaan, ettei hän näe eikä
muista mitään! -- Myrsky yltyy! Luonto suosii minua...
_Iivan_: Rukoilitko?
_Kalle_: Niin! Ettei tulisi hirmumyrsky, joka meidän verkkoja uhkaisi,
ettei huolisi lähteä niitä henkensä kaupalla katkomaan ja kupittamaan.
-- Sinä olet viluissasi! Otahan tuikku...
_Iivan_ (katsoen merelle): Jo sai veneen kiinni! Ja pääsi siihen... Ja
soutaa tänne... Jo... (Juo)
_Kalle_: Toiselle jalalle myös!
_Iivan_ (Juo): Hyvä.
_Kalle_: Mahallekin vähän...
_Iivan_ (Juo): A vot! Äishih!
_Kalle_: Ja päällekin hiukan, niin menee tuo tirskunta pois.
_Iivan_ (Juo): "Harassoo!" -- "Passiipa!" -- Hyvä poika. -- A jo tulee
Stepankin toisella venheellä. (Menevät verkkaan, katsellen.)
_Mauno_ (ja Perttu tulevat hetken kuluttua): Ylli! Älä juoksentele! Ei
se ole niin hyvä! Mutta tuossa parahultainen kivi, nostele tuota, niin
saat paremmin lämpimän!
_Perttu_: Niin! Se on vanha haaksirikkoutuneidenkin lämmityslaitos!
_Ylli_ (tulee hypistellen): Ei ole kivestä leiväksi! -- Mutta märkää se
oli vesi... Huuh!
_Perttu_: Ja kylmää myös luulen?
_Mauno_: No se on yhtä selvä! -- Kun siniseksi käy poika...
_Pärssinen_ (ja Tiira tulevat): Mene nyt saunaan Ylli, ja kuivattele
itseäsi ja vaatteitasi... Mutta myrsky pakana on jo melkeen täydessä
käynnissä päällä...
_Ylli_: Sitä minäkin, että ei tässä taida saunaan lojuilemaan nyt
joutaa.
_Tiira_: Pitäisiköhän ajoissa lähteä pyydyksiä pelastamaan!
_Pärssinen_: Kyllä taitaisi olla parasta! -- Tuossa tuokiossa se on
pyrynä päällä.
_Kalle_ (tulee. Stepan ja Iivan seuraavat): Voi, katsokaahan tuonne!
Miten kauheana raivomyrsky auringon sijasta nousee! Ja kuuta ei enää
kuulu, hiilu... On vain sysimustat ukkospilvet!
_Pärssinen_: Kyllä se on parasta, pojat, että menette pelastamaan
ainakin nämä meidän kummankin uudet verkot, jotka onneksi laskimme
tähän lähimmäksi.
_Perttu_: Mutta Yllihän on ihan kankea kohta.
_Mauno_: Miksi et nostellut tuota kiveä!
_Perttu_: Hee! Mutta ei! Nyt ryyppy poika!
_Mauno_: Niin, tosiaan! Se pikaisimmin lämmittää! Nyt säästyikin
raittiusaatteesi asialliseen loppuun! (Tarjoaa.)
_Pärssinen_: Parasta se taitaa olla! Ota, ota nyt Ylli.
_Ylli_: Olisikohan tuosta apua?
_Kalle_: No, epäile vielä...
_Pärssinen_: Nopeaan! Menet sitte Kallen kanssa, ja Perttu tai Mauno
kolmantena, Tiiran venheellä, se on köykäsempi... Te nuoret jaksatte
paremmin... Meidän sinne on enää turhaa...
(Ylli maistaa.)
_Perttu_: Enemmän! Tuon vertainen nyt mitä...
_Ylli_ (ottaa uudestaan...) Ähää!
_Perttu_: Etkös tunne heti, että se lämmittää ja on hyvää.
_Ylli_: Taitaa olla perää...
_Mauno_: Naukkaa vaan vielä...
(Ylli juo.)
_Perttu_: Näitkös Kalle, kuka se sai pojan ottamaan!
_Pärssinen_: Älkää nyt niin äijää... että humaltuu.
_Perttu_: Ensikertalainen ja vahva mies, ei se niin vähästä...
_Mauno_: Noin vielä...
(Ylli juo. Painaa sitte kädellään päätään.)
_Mauno_: Ja nyt! Minä vaikka lähden kolmanneksi...
_Tiira_: Niin no, -- menkäähän te... Ei tosiaan ole hyvä enää meidän
vanhojen, kun meri jo noin meuruaa...
(Ylli nousee, horjahtaa...)
_Pärssinen_: No, näets! Enkös minä sanonut...
_Ylli_: Oh! -- Olkaa, isä! Eihän tämä humalaa... muuten vaan, -- kun
istuin... (Menee Kallen ja Maunon seuraamana.)
_Pärssinen_: Tyhjentäkää kaikki liiat tavarat pois venheestä... Ja
katsokaa, ettei vihuri teitä heti paina tuohon luotoon...
_Ylli_ (näkymättömissä): Olkaa nyt! Ei tämä vielä mihinkään paina...
_Pärssinen_ (hetken toisten kera katseltuaan): Mutta oiskohan
lähdettävä meidän toisella venheellä myös... Salkka, sääli ois jättää
pyydöt... jos se myrsky nyt ihan hirmuksi nousee...
_Perttu_: Mutta ettekös näe ja kuule, sehän jo parhaillaan pauhaa
raivoisimpana...
_Tiira_: Niin, myöhäistä sinne nyt enää... Ne menee mitkä menee... Kun
saisivat nyt vain edes ne uudet verkot varmasti...
_Pärssinen_ (katseltuaan myrskyä): Tosiaan! Niin se tuli sittekin kuin
nuoli! Kun alkoi tulla... Mutta eikös vain ajakin noita poikia tuohon
luodon salakiville...
_Tiira_: Miten hän Maunokin... vanha, tottunut peränpitäjä, noin
äkkinäisesti laskee, ettei pidä perää enemmän yläpuolitse...
_Perttu_: Eipä se Mauno perässä... Kallehan se on!
_Tiira_: No mitä he niin... Vahvempihan Kalle olisi ollut soutamaan...
Hyvä Jumala! Nyt juuri se lyö kivelle...
_Pärssinen_: Ei, ei... olehan! Väisti vielä! -- Kas, kas... Voi Luoja!
-- Ei miehet! Meidän on mentävä varoiksi toisella venheellä... Näetsen!
Eivätkös vain jo kaadu... Hei! Perttu tule! Tulkaa! (Menee juosten,
Perttu seuraa.)
_Tiira_: Hyvä Jumala! -- Nyt se viskasi... Oh! Kaikki vedessä... Ja
vene alassuin! (Menee.)
_Iivan_ (humalaisena, ja Stepan ovat äänettöminä seuranneet, tehden
joskus ristinmerkin): Ste... Stepan... Tue minua ja katso mitä
tapahtuu...
_Stepan_: Mutta mistä sinä noin täyteen...
_Iivan_: Hik! A vot, se poika... Mutta enhän mie paljon ottanut,
vaan... Hik! En mie muista mitään...
_Stepan_ (katsellen ulapalle): A nyt yksi yrittää nousta veneen
pohjalle... Mutta ei... ei pysy sormet... Voi! Kerkiääköhän tämä toinen
vene heidän luo! -- Ja näkevätköhän ne sieltä manasterin tornista
tänne... Vasili sanoi, että siellä jo on vahti varustettuna, koska
myrsky uhkaa... (Alkaa kuulua hätäkellon hälyytys.) A, johan ovat
huomanneetkin! Ja tuolla tulee jo luostarin veneitä... Ja suuri
venekin, joka on mantereelle postiin menossa... Voi! Katso! Oh! Nyt se
kaatuu tämä toinenkin, isäntien vene... Ah. nyt! -- Ei vielä... (Ristii
silmiään.)
_Iivan_: A eikös manasterin vene souda sinne avuksi?
_Stepan_: Soutaa, soutaa... ja... Mutta... Oh! Nyt se kaatui tuo
toinenkin... Tietäähän, kun hätääntyneet olivat... (Menee.)
_Iivan_ (hetken katseltuaan hillitysti ja osaaottavasti, ettei vain
tule koomillisesti): Stepan, älä... Mihin sinä... Voi heitä, voi meitä,
voi minua! -- Ksenia! Ksenia! -- Sinäkö se... Kolja... Ei. -- Ksenia...
Anna anteeksi, anna... (Yrittää mennä, vaan kaatuu läsähtää verkkaan.
Nousee ja menee hoippuen.)
_Stepan_ (näkymättömissä): Tänne, tänne, -- tuokaa tänne! Täällä on
tulta! (Tulee esille.)
(Munkkeja tulee tukien Perttua. Panevat hänet nuotion ääreen, käyvät
hoivaamaan.)
_Stepan_: Ah, Perttu! (Munkeille) Jäikö toinen vene niitä toisia
pelastamaan?
_Eräs munkki_: Jäi, jäi...
(Stepan antaa Pertulle viinaa.)
_Perttu_ (viroten): Tiira... Pärssinen... Isännät! -- Jaksoivatkohan ne
nousta enää pinnalle...
_Kalle_ (näkymättömissä rannalla): Ah, apuun! Auttakaa...
_Stepan_: Kukas siellä... (Menee muutaman munkin kanssa; palaavat sitte
tukien Kallea.) Kalle, -- kuinka sinä... Oo! Sinä uimalla... (Asettaa
Kallen nuotion ääreen, osottaa pulloa.) Tahdotko?
_Kalle_: Anna... (Juo) Mi-minä jaksoin juuri uida tänne...
_Perttu_: Entäs Ylli ja Mauno?
_Kalle_: Mauno kai painui kohta syvyyteen... Yllin näin koettavan
nousta veneen pohjalle... Vaan sensijaan, että hän olisi tänne uinut,
kulutti hän kai turhaan siten voimansa... Oh!
(Munkkeja tulee taas.)
_Stepan_: Pelastuiko enää ketään?
_Muuan munkki_: Eräs vanha mies ajautui laudankappaleen kanssa tuonne
niemen rantaan päin... Ja me autoimme hänet sinne maalle... Kai hän
vielä elpyy myös... Veljet veivät luostariin hänet...
_Kalle_: Isäni varmaan...
_Perttu_: Varmasti, sillä hänet huomasin siinä lautaa tavottelevan...
_Kalle_: Ah! -- Mutta viekää minut... lähteekö täältä teidän postivene
miten pian mantereelle?
_Munkki_: A ihan kohta jo lähtee... vaikka myrskyääkin... A sinne
olimme jo menossakin...
_Kalle_: Viekää minut mukananne... Siellä jossakin rannan torpassa
sitte vähän lepäilen ja menen sitte loppumatkan maata myöten viemään
sanomaa kotiin... Sinä Perttu tee selvää täällä... Ah! (Vaipuu erään
munkin syliin. Kellojen soitto on lakannut.)
(Munkit tuovat kuolleen Maunon nuotion ääreen.)
_Stepan_: Oo! Maunon ruumis...
_Perttu_: Mauno...
_Kalle_ (nostaa päätään, katsoo pitkään Maunon ruumista): Eikö toisia
enää... näkynyt... Ylliä... nuorta...
_Munkki_: Ei, ei...
_Kalle_: Hm! -- Nyt Vappu...
_Munkki_: Lähdemmekin... Postiin on jouduttava... (Osa munkeista lähtee
tukien Kallea.)
_Perttu_: Mauno! -- Oi veljeni... (Äänettömyys.)
_Iivan_ (tulee hetken kuluttua): Hän... hän myös vielä täältä...
_Stepan_: Kuka hän...
(Munkit tuovat Yllin.)
_Stepan_: Oo! Ylli! -- Elääkö hän? Ooh! -- Elää! Ylli! -- Ota ryyppy,
että...
_Ylli_: Pois... en... Kirottu... viina ja... Kunpa en olisi sitä äsken
lähtiessänikään nauttinut... Mutta... Hm... Ah...
_Stepan_: Voi poika parka...
_Ylli_: Isä kai on vaipunut syvyyteen?
_Perttu_: Niin on...
_Stepan_: Mutta se poika... Kalle... tästä juuri lähti luostarin
postiveneellä mantereelle... Ei enää kuuluisi heille huuto, että
olisivat sinutkin vieneet... Ja pienillä veneillä emme nyt uskalla
lähteä...
_Ylli_: Ah, niin! Kyllä minä tiedän minne hänellä oli kiire! -- Ah!
Mutta... (Nojaa Stepaniin.)
(Munkit laulavat paljastetuin päin Maunon ruumiille. Sävel:
"Kaikkivoipa Jumalamme"):
Hauta kerran kaikill' aukee,
kerran kaikki maahan raukee,
sun valtaas Luoja julistain...!
3:s näytös:
(Vappu Inkisen tupa tavallisina tarvekaluineen. Ovi perällä ja toisella
sivulla.)
(Vappu istuu ikkunan ääressä laulaen:)
Voi meri petollinen,
vain ethän armastain,
sa varjohosi vienyt,
mun aamun-koittoain?
Tuo aatos niin mua kalvaa,
kuin tuli syöntäin se palvaa!
Ah, armaani jos riistit,
niin päiväin pimittäin,
myös silloin lohdutella
sä saat mun sydäntäin;
ennenkuin itkuun hukun,
sun helmaasi mä nukun!
_Loviisa_ (tulee laulun loputtua): No, Vappu, -- etkös sinä mene ulos
nuorten kisailuihin ensinkään?
_Vappu_: Tännepä nuo, näkyy, taas saapuvatkin...
_Mari_ (tulee): Hyvää iltapäivää... Ei vain taas aho kelvannutkaan
tanssipaikaksi Pusan Tommolle. Vaan, sen kuin tänne vääntäytyvät,
Vappu, tähän sinun joutotupaan hyppimään... vaikka on näin kaunis ilma.
_Vappu_: Vieläpä tässä palkit kestää...
_Loviisa_: Mutta miten lienevät miehemme ja pyydykset kestäneet viime
öisen hirmumyrskyn?
_Mari_: Kyllä se olikin kauhea! Tuosta kankaaltakin näets, sen kuin
kaas sen suuren känkkäräpetäjän, kuin korren vaan.
_Vappu_: Kyllä se kalastajille nyt lienee ollut kauhea paikka.
_Mari_: Saa nähdä, -- jokohan nuo viikon päästä tai ensi sunnuntain
maissa kotiin kerkiävät.
_Loviisa_: Saa nähdä, saa...
(Nuorisoa tulee.)
_Eräs poika_: Kun ei, Vappu, sinua tuonne ulos kuulunut, niin tulimme
tänne tupaasi sinua tanssittamaan.
(Pari poikaa lähtee polkkaa rallattaen.)
_Vappu_: Kiitos vain kohteliaisuudestanne... Vaan enpä minä tässä ole
oikeen tanssipäällä. Mutta tanhutkaa te vain, ketä haluttaa.
_Mari_: Vaikka olisitte nyt ulkonakin vielä tarenneet! -- Ja vanhan
Aatinkos ne ovat kyöränneet pelimanniksi.
_Soittoniekka_: No, sanos muuta! Eikä näillä raukoilla ole edes
ryyppyä tarjota, jotta vanhan kädet vähän paremmin tottelisivat,
norjistuisivat.
_Muuan poika_: Kuiva aika sattui, kun Pirtu-Pieta on Häsäsellä
häissä... Mutta kyllä sinulta sentään heruu mitä heruman pitää!
Lurautahan nyt vaikka sitä päällimäistä!
_Toinen poika_: Niin, Aatii! Aati, vetäsehän sitä mitä jalat vaatii!
(Soittoniekka soittaa poikaa... jota suurin osa tanssii... joku silloin
tällöin rallattaen ja hihkaisten.)
_Eräs poika_ (joka on saanut Vapun vänkällä lähtemään tanssiin, sen
loputtua): Niin se käy kuin luomisen työ hienoissa vaatteissa! Hih! --
No Mari! Etkös sinä tanssinutkaan?
_Toinen poika_: Pyysinhän minä häntä, mutta rukkaset petahinen antoi.
_Ensimäinen poika_: On tainnut jo Marillekin tulla ne sukulaisperinnöt
Amerikasta, ja nyt rahat painavat taskussaan niin, ettei hän jaksa
keikkua.
_Mari_: Ole siinä, senkin kokkaleuka.
_Toinen poika_: No, ensi sunnuntainahan ne jo Perttu ja Maunokin
lienevät kalamatkaltaan palanneet, ja silloin saamme heille sanoa, että
uskollisen kullan he Marista saavat, kun ei se toisten kanssa
tanssikaan!
_Ensimäinen poika_: Mutta jospa saakin Mari sieltä lännen mailta sen
toivomansa perinnön sijasta vain sellaisen kirjeen, jossa ilmoitetaan
hänen sukulaisensa kuolleeksi ja, että: täten käännytään teidän
Suomessa olevan omaisen puoleen pyynnöllä, että pian lähettäisitte
hautausrahat!
(Kaikki nauravat...)
_Toinen poika_: Ha, ha, ha! -- Ja silloin menisi Maunolta ja Pertulta
koko vuoden renginpalkka siihen! Ha, ha, ha! --
_Vappu_: Hyst! Älkää viitsikö pojat! -- Olkaa siivolla, jos täällä
olette.
_Mari_: Irvikööt nyt siinä, senkin kuvatukset, ja variksen
peljättimet...
_Eräs poika_: ... Niin! Marin pippuritarhassa! -- No Aati, veivaahan
nyt valssia!
_Toinen poika_: Ei! Pelataankin tässä nyt ensin joku kansallistanssi!
_Soittoniekka_: Sitähän minäkin! -- Esimerkiksi tämä... (Alkaa soittaa
jotain karjalaista pukutanssia, jota määräparit tanssivat.)
_Ensimäinen poika_: Tule sinä minun parikseni, Vappu, -- sinähän olet
mestari tässä! (Vie Vapun puoliväkisten. Joku pojista ja tytöistä menee
ulos.)
_Eräs poika_ (tanssin loputtua): No nyt vaikka uimaan iltatuimaan,
vettä puimaan, mereen huimaan! Ken lähtee toiseksi.
_Mari_ (varottaen): Menkääpäs nyt sinne pulikoimaan... ja yskää
saamaan!
_Muuan poika_ (tulee silloin juuri): Mutta tuolla tulee mies, joka on
sitä tehnyt, -- joskin henkensä kaupalla.
_Mari_ (katsoen auki olevasta ovesta): Oo! -- Mitä... Kalle!
_Vappu_: Ah! Ja missä Ylli!
_Poika_: Ei kertonut minulle vielä sen enempää.
_Vappu_: Voi hyvä Jumala; minä aavistan...
_Loviisa_: Voi lapsi... Vappu... meitä... (Rientää ulos, Vappu ja Mari
seuraavat sekä suurin osa nuorisosta.) Kalle, Kalle, kuinka on asiat?
_Eräs poika_: Ehtiihän meille vielä ne kummat kuulumaan, pane sinä Aati
vaan se tuuttusi luulumaan!
_Soittoniekka_: Utelias minä olen kuin muinoin Eeva paratiisissa.
(Menee.)
_Poika_: No mitä! Suupillinsä mukaanko tässä sitte hyrräämään! (Tanssii
hetken rallattaen erään toisen pojan kanssa.) Mutta mitä! Jo siellä
Loviisaa, emäntää... ja Vappua puoli pyörtyneinä takasin tuovat. --
Kamalat oli varmaan Kallella kaskut.
(Mari hoivaa jonkun tytön kanssa Loviisaa ja Vappua, -- joita nuoriso
seuraa jälleen sisään.)
_Kalle_ (Myös Vapun käsipuolessa): Niin! Sellaiset, sysisynkät oli
uutiseni! Kylmänä on Mauno, Pärssinen ja Ylli.
_Mari_: Voi hyvä Jumala! -- Mutta virotkaa, virkistykää edes te...
Vaikka vähemmästäkin jo sentään pyörtyisi...
_Loviisa_ (viroten): Ah, Jumalani...
_Mari_ (nuorisolle, häärätessään): Menkää nyt jo siitä tieltä
iloitsemasta. -- Vappu, lapsi kulta... Havaa sinäkin; kas noin...
_Vappu_: ... Voi! Kalle...
_Joku pojista_: Olipa se ankara isku! Ja Laatokka taas nieli uhrinsa.
_Kalle_: Niin! -- Perttu jäi sinne tekemään selvää muusta... Ja kai ne
munkit ovat jo siellä isänikin virottaneet...
_Eräs poika_: Lähdetäänpäs katsomaan, jos sieltä jo Perttukin perkautuu
veneellä... Onhan nyt jo paljon tyyntynyt. (Nuoriso vetäytyy verkkaan
ulos.)