Riivali talonpojan asiaa vastaa, ja juo --
Kas' herra, kuin hyvin hään asians' käytteä;
Koska hään, rahalla laskunsa täytteä.
Ja juo, ja laula! etc.
Sotamies tappelee niin kuin poika, ja juo --
Ja kuin hään vihollisensa voittaa -- hään juo;
Hoavat ja kunnia-merkit hään kantaa,
Sielun, ja syämmens, likoillen antaa.
Ja juo, ja laulaa! etc.
Pappi se soarnaa kyll' voimastaan, ja juo,
Hään soalins' pitäjält' toimittaa, ja juo --
Juustot ja pellavat rouallens' kantaa.
Ja sielunpa autuuen sairaillen antaa,
Ja juo, ja laulaa! etc.
Lukkari pitäjäll' häissä käyp', ja juo --
Hään suonta iskee ja laulele, ja juo;
Viinalla kurkunsa karkaiseepi,
Ja pyhänä, kirkossa, parkaiseepi,
Ja juo, ja laulaa! etc.
Mittar' hään tikkujaan pistelee, ja juo --
Hään pyyki-kiviä viskelee, ja juo --
Hään pituuven, syvyyven, levyyven mittaa
Ja ketjujen jatkoksi veäntelee vitjat,
Ja juo, ja laulaa! etc.
Nimismies rästiä kantelee, ja juo --
Hään lehmän korvia leikkelee, ja juo --
Välisten antaa hään viikon aikaa,
Ja siitten hään laittaa ett' vasarat paukkaa,
Ja juo, ja laulaa! ja juo, ja laulaa, ja juo!
(Muihen tekemä).
Turun Tulipalo.
(Syys-kuun 4:nä ja 5:nä päivänä, vuonna 1827).
[Ennen painettu Otavasta II. p. 318-320.]
Tuli on Turussa turmion soanut;
Vallatoin valkia, vahinkot suuret.
Kirkot ja kartanot, tornit ja muurit,
-- Kaikki on koanut.
Tuulikin tuli, ja paiskaisiin paloon,
Tuiskutti tulta, ja riettaanna riehui.
Leimaus lensi kuin lempo, ja liehui
Talosta taloon.
Kulki kuin kulo, ja, kulmasta kulmaan,
Suojatkin suurimmat suikkaisi suuhun;
Kaluisi kiviä, puraisi puuhun,
Jumalan julma. --
Karsast' oil tahtoa turhoa työtä --
Kaupunnin kauhistus, armotoin suuri.
Kauniimmat kavut oil poronna, juuri
Raunioin myötä.
Voi tätä kauheaa syksyistä yötä!
Vaivaisten valitus, huuto, ja luulo --
Itku, ja parku, ja kujerros kuuluu
Rantoja myöten.
Ei ollut majoa monella sa'alla!
Vainioll' vanhatkin kumoonsak koataa --
Murheissaan tuhannet panihin moata
Kylmällä maalla.
Luoja, sun lahjais ja kuriis on lässä --
Yhet jos koroitat, alennat toiset!
Parhaimmat pajarit, pahimmat loiset,
Nukkuivat tässä.
Orjat ja Herrat ei eroit'tu toistaan.
Tekivät sovinnon viha ja vaino.
Ylpeys tässä, ja tässä se kaino --
-- Tapaisi toisiaan.
Aura, kust' tieto, ja viisauen valo.
Valaisi moata, ja laveast' loisti;
Kirjat -- jotk' asiat vanhimmat toisti,
-- Kaikki ne palo.
Hovrätin seästöt, ja Oikeuen kätköt,
Kaikki ne tuperoi tuhvaksi välleen;
Tuli ei suvanna suojoa kellen.
Hirmuiset hetket!
Kirkkokin kuuluisa (Suomessa suurin)
-- Mokoma laitos, oot päiviäis nähnyt!
(Tuli jo muinonkin turmiois tehnyt)
-- Hävit'tiin juurin.
Tornikin, jota niin kauniiksi tehtiin,
Kusta jo kuparin sointua kuultin;
Jota juur' vanhaks' ja lujaksi luultiin,
Lieskana nähtiin.
[Niin kuin muistamme niin soitti kellon-soittaja kelloansa, tässä
hirmuisessa tulipalossa, kunnekki ite muuttui mustaksi, tornin
palaaissa.]
Ilo se muuttuupi murheeksi välleen!
Muinoisat muistot!... Voi autuas aika!
Kaikki on kavonna. Ainoast' paikka
Löytyypi jälleen.
Suomennoksia Bellmanista.
Carl Michael Bellman on kaikista kuuluisin, ei ainoastaan omassa
moassaan, mutta, uskallamme sen sanoak, monessa muissakin maissa,
näistä hänen mielen-vietteleveisistä, sukkela-luonnollisista ja
meitä aina huvittavaisista lauluistaan. Tosi on kyllä, jott'ei hään
laulannut muusta kuin viinasta ja tyttölöistään; mutta mistäpä
ne muutki ovat laulaneet, ellei näistä aineista? Monet tuhannet
ovat näistä jo runoilleet, kuitenkin niin ne parhaimmatkin heijän
lauluistaan ovat aikaa voittain muististamme murenevana: voan niin
kauvan kuin Ruohtia vielä missään puhutaan, niin on Bellmaninki
laulut ei ainoastaan muistettavana, mutta aina yhtä mielulliset, kuin
koska heitä synnytettiinki.
Aika ei annak tässä myöten laveaammastik puhua heijän luonnostaan;
toki muistutamme, jott'ei heitä ainoastaan piek lukea -- heitä
piteä laulella, tahi kuulla laulettavana. Sillä laulut (sanat) ja
laulantansa, eli heijän nuottinsa (soitto) ovat niin yhteen-juotetut,
ett'ei heijän käyk eroittaminen. Ne ovat yhessä kuin henki ja
ruumis: otak heistä yhön pois, kummin tahansa, ja sulla on ainoasti
roato jälellä. Mutta eipä vielä sillä kyllä! Heijän piteä myöskin
käytettelemän (ageras); sillä meijän piteä ei ainoastaan korvallamme
kuulla, mutta myös silmällämme nehä heijän käyttämistä, jos mielimme
heitä ymmerteä.
Niin kuin kaikki mainiot älyt ovat arvattavina eärättöminä tahi
käsittämättöminä ja meärämättöminä henkellisinnä jalouteina, niin on
myös Bellmanki, ja hänen tekämä-laulunsa; joihen arvon oivaltamisehen
ei yllyk mieli joka miehen, ja joihen ei synnyk, eikä ouk
syntynynnäkään, muihen kieliin sovittaminen, senki suhteen jolla ovat
Ruohin puheiseen niin yhteensulatut, että hajoavat jos kerran heitä
siitä eroitetaan. [Tok' löytyy muuan joukko hänen lauluistaan käätty
Saksan, Juutin ja Hollannin kielillä.] Kuitenkin olemme uskaltaneet
miten-kuten Suomalaisilleki lukioillemme soaha heijät tievyiksi, jos
ei muuten niin toki koitteeksi. Olemmekin jo havainneet, että kussa
tapaamme heijän henkensä (ei sanojansa) siinä sitä Suomeksikin käypi
paremmin toimittaminen; mutta kussa sanojakin tavoittaisimme, siinä
(heijän käsittämisellä) kavotamme heijän henkellisyytensä.
Bellmanin laulut ovat kaikki iloisat ja lystilliset, ja jos
hänen leikki-puheensa toisinaan olisikin väliä ehkä irstainen ja
irvisteleväinen, niin se ei siksi ollut ruokotoin tahi hävitöin.
Sillä jos joku sana tuli hänellä vähän liijaksikin sanotuksi, niin se
mäni kuin tulikin, kesken puheen; ei siitä ollut sen koommin, tuskin
jos kävi korvihimme. Paihti sitäkin, niin koska hään, lauluissaan,
otti kuvaellaksensa Peäkaupunkissa halvan ja alhaisemman kansan
mieltä ja luontoa, heijän pitojansa, tapojansa, ja huvituksiansa,
niin oli arvattavanakin, että jos tahtoi tarkoin tehä, hänen piti
nouattaman heijän puhettansakkin; ja ett'ei kaikki sanat silloin
puntariin pantu, eikä mitattu voaksalla tahi voakalla -- liijoinkin
koska suurin joukko hänen lauluistaan synnytettiin viinan tiloissa,
ystäviensä joukossa, miten voan peätyi ja juohtui mieleensä, ilman
kauvan oattelematak, ilman paperiinki panematak. Heitä koottiin,
muisteltiin ja kirjaan pistettiin perästäpäin, minkä taisivat; mutta
suurin joukko, ehkä parhaimmat heistä ovat kavoneet ijäksi.
Älköön yksikään luulko, meijän, näihin lauluin suomentamisella,
harjoittavan tahi kehoittavan viinan juontiin! Poisipa sitä
nopeemmin heillä poistettaisiin, vähenettäisiin, ellei varsiin
hävitettäisiinki. Niin kuin juopuneiten kujeet soattaa meitä monesti
kyllä ehkä naurattaa, mutta tympeyttäävät meitä kuitenkin juomaan
rupeemasta, niin soattaapi myös juoma-laulutkin meijät mielytteä,
jotka, elävinnä tauluinna, kuvaileevat silmissämme juomarien
elämä-laitaa, voan silläkin jo varoittaavat meitä rupeemasta heijän
poluillen.
Bellman oli syntynyt Tukhulmissa v. 1740, 4 Helmik. ja kuoli
samassa kaupunnissa v. 1795, 11 Helmik. 55 vuotta elättyään.
Hänen vaimonsa, _Catharina Hermonia_, kuoli vasta tänä vuonna,
90 vuuen vanhana. Sen suurempata virkoo ei ollut miehellä kuin
kirjuttajan Numero-Arpauksessa (Nummer-Lotteriet), ja siinäkin
toisella toimitti ammatinsa. Hovi-kirjuttajan nimittämistä oli
annettu hänelle kunniaksi Kuninkaalta Kustaa III:lta, joka paljon
oli häneen mieltynyt. Aikanansa jo kerran unoutettu ja moneltakin
moitettu, kunnioitettiin häntä Juhlallisesti, koska 26 Heinäk. 1829,
Kuninkaan ja kaiken peäkaupunkin lässä ollessa hänen muisti-pylvänsä,
tehty Byströmiltä, Kasarista, kuvaellen häntä rintoansa myöten,
isommaisuuessaan (i Kolossal) asetettiin hänen kunniaksensa
Kuninkaallisessa Tapiolassa (Kongl. Djurgården).
Minkä puolesta Bellman, lauluissansa, aina kuhtui ihtesek
_Fredmanniksi_, ei tunnetak; sillä nimellä hään on tullutki enemmän
ehkä kuulluksi.
Muovits.
(Suomentama Fredmannin Lauseista N:o 28).
[Lauletaan kuin: "Movitz skulle bli student, han Upsala betrakta".]
Muovits piti tehtämän-
pä Oppivaksi kohta;
Rupeis lukiin lähtemään
_Grammatiko, contracta_.
Voan ei tok'
_Hic, haec, hoc_
Pystynyt sen peähän.
Juuvak olttapa hään kok';
Ja joi ett' luultiin jeävän.
Siinä istui tuskissaan,
Ja hikoill' joka oamu;
Viinaa sill' oil kirstuissaan,
Kuin rupeis lukiin _amo_.
Miten joi --
Olvi, toi
Voitti koko miehen.
Teki mieli piikoloi'n,
Ja läksi tipo-tieheen.
Suutuksissaan otti hään-
pä _Puffendorff_ ja _Grotius_,
Paiskoi seinään mänemään,
Niin julma kuin _Stygotius_.
Lauloipa -- -- --
Huus' _werda_!
Kapakallen kantaa
_Lexicon, colloquia_,
Ja _Zophin varianta_.
Kolmin miehin aivoit hyö [nimittäin _Muovits_, kumppalineen]
Jo Helsinkiinpäin männä;
Mutta jäivät kaiken yön-
pä Kapakkahan tänne.
Muovits voan,
Turkissaan,
Istui penkin peähän;
Joi niin hirmuisest ett' hään
Oil vähin siihen jeähä.
Ruvettiinpa jutteloon:
Jos tavaksipa kuuluu
Juomarillen muuttelo
Elämä-laitan muullon?
Ja ja ei,
Hoi ja hei!
Yks' ja toinen huusi.
Muovits kysyi: "mitenpäin?"
Ja kaikkii suututt' uusi.
Siitten toasi väitettiin,
Jos eroitus lie suuri,
Koska viinoo keitettiin,
Ja koska juotiin juuri?
Niin ja näin,
Toisappäin
Huusi yks' ja toinen.
Muovits huusi: "tuokaas tänn'-
pä viinoo viel', jos voineen."
Kolmas aineh - - - lempo ties'!
Jo peämies lullin-lallin;
Ja sen puolustaja myös-
ki koatui mullin-mallin.
Fredman, hään
Tuli tänn',
Tyttölöihen kanssa;
Ja ne oppineetpa ne,
Ne häpeis puheitansa.
Äskoinen Tanssi.
Suomentaminen Fredmannin Lauseista N:o 62.
[Lauletaan kuin: "Movitz vallhornet broberar" &c.]
Corno... Muovits nyt Sarvensa koittaa,
Sois' ett' kaikk' jo valmis ois.
Tanssiksi kauniisti soittaa,
Huilunsa rasvalla voitaa. ...Corno.
Hyppeä, ja huutaa, ja väitteä,
Kirveet ja kihvelit heitteä --
Kaikki nurkkaan viskoo pois:
Tuolit hään seinistä lykkeä,
Pöyvät ja penkitki pyyhkeä --
Kaikk' hään paikkoillensa sois'.
Corno... Mitäspä kahtelet noita?
Katto ja seinät. Tolvana?
Tauluja, maita ja soita,
Kirkkoja, kaupunkiloita ...Corno.
Kauniist' on kahtoa kyllä,
Tyttöjä, helmukset yllä,
Tirkistellen -- nähä soat.
Nuoret ja vanhatpa lässä,
Kaikki hyö näköövät tässä
Selväst' mitä luetaan.
Corno... Kahoppas kattohon, nuita!
Niinsä, tuollaik, nähä soat
Päiviä, tähtiä, kuita,
Poavia, Piru ja muita. ...Corno.
_Goliath_, viisas ja viekas,
Kantavan käissänsä miekkaa,
Ohtaan _Taavi'in_ osaja;
_Absalon_ pajassa takoo,
_Ahasveruspa_ makoo
_Estrin_ hoaroin nojassa.
Corno... Neätkös nuo _seihtemän laihaa
Nautaa_, jotk' on laihossa?
Siinäpä _Noakin_ laiva,
Kappas kuin sataapi aivan! ...Corno.
Siinäpä _Tuhma_ ja _Viisas_;
Siinä Prohveeta _Elisa_.
Rattaillansa, taivaassa.
Pistäppäs lasiais silmiin!
Niinpä soat samassa ilmin,
Kuin Susanna voiton soa.
Corno... Muovits hään kahteloo näissä;
Päreet palaa, huilut soi.
Sulhainen näkyypi väissä,
Piiska ja rukkaiset käissä! ...Corno
Piirakkain kystä ei ole;
Neitoiset, rinnassa solet,
Valmistaiksen -- minkä voi.
Kaikki ne tanssia varttuu,
Porstuvaan väki jo karttuu;
Tanssi alkaa -- kuulkas hoi!
Corno... Muovits nyt sarvensa hoitaa --
Jopa polskan panoo tuo;
Alullen soaha hään koittaa,
Kuules kuin somast' hän soittaa! ...Corno.
Iskeäpi silmänsä nuottiin,
Puhaltaa -- jalkapa puottiin.
Kass' kuin polkee! -- Hullu tuo!
Nutussa ukkopa liikkuu,
Sarvensa hampaissa kiikkuu;
Kynttilät, ne palaa -- nuo.
Corno... Kaikkupa kuuluupi parve'in,
Valaistuna tupa ois.
Ukot ne kontaa kuin karhut,
Kukin hyö paristaan harhuu ...Corno.
Piijoista, muutamat -- hienot;
Muutamat, ynsät ja vierot,
Suutuksissaan lähtöö pois.
Muutamat seisoovat eän'täk,
Hansikat sormiinsak veäntää,
Ottais nuuskun -- josma tois'n.
Corno... Avuksi! Nenäis jo eäntyi --
Rupeek rinkiin -- rupeek näin
_Lassilan_ Anni jo seäntyi,
Pojillen nauruksi keäntyi. ...Corno.
Kenkäisi ainapa löyhkäät,
Kuhnustat, kompsaat ja öyhkäät,
Tuikki musta allappäin.
Nauhaisi lierut on poikki,
Pitäppäs käsiäis oikeen!
Pieppäs rinkiin, pieppäs näin!
Corno... Niistäppäs nenäisi, linkist'!
Kannak kauniisti sun peäs!
Tytöt jo tunkeiksen rinkiin,
Laitiaiksen, heittäiksen, minkiin ...Corno
_Juosehvin_ morsian, tuolla,
Karkaapi Nikkarin puolla;
Jalat viistot -- eikös neä?
Sonnassa sormet ja hyppeet.
Lurjus! Kah, kuinkas sa hyppäät?
Etkös vähäik' viihikkään. --
Corno... Ruvetkee kaikki yht' aikaa,
Alust' aina loppuun ast'
_Liena_, jo omaisi kaipat?
Mitäspä tuosta sa paipat? ...Corno.
Hämmennös soapi jo vallan,
Pujotkee käsien alla!
Liisa piikain; -- Huutti-pas!
Ehippäs _piikojais_ tuolla
Kavulla, moalla ja suolla!
Lyö sen pirua suuta vast'!
Corno... Seppäpä, miehistä mieru,
Käyp' ja ähkää, pyytää, ja juo;
Paijasta, nauhat ne lieruu,
Ainapa manailen vieruu. ...Corno.
Kah! kuin hän hyppeä kuin haukki,
Housuinsa nappi on auki;
Käet koukussa! -- hyipä tuo!
Hattunsa nurinpäin veänteä,
Sinne ja tänne sen keänteä;
Ukot tuolle -- nauraa nuo.
Corno... Hyppikee pojat, kuin katti!
Rinki juoks'koon niin kuin köys'.
Heikutak, keikutak Matti,
Varoitak seinät ja katto! ...Corno.
Peästäppäs Suutari rinkiin,
Mestari tulkaappas linkist'!
Sarvet soittaa, tanssi käyp'.
Sorkkaisi eiltäisi heitäk!
Eläppäs potkaisek meitä!
Viulut vinkuu, pulloin täys'.
Corno... Väkipä porstuvaan keräyk,
Peästäk Krouvari -- sisään tänn'!
_Hyväpä sukuiset Herrat!
Teijanpa muistiksi kerran_. ...Corno.
Seisok, kuin pyssyt ne paukkaa;
Armahin muistiksi -- kaukaa!
Juoppas Suutar'! Jouvuk tänn',
Tomu tuo lakkeiseen juoksoo,
Pöllynä uksesta tuoksuu.
Riskist' rinkiin! ... keännek sen.
Corno... Ruvetkee kaikki yht' aikoo!
Alkaappas nyt kaikki, hei!
Muovits pä vähäistä vainki
Voijetta sarveisi saiki! ...Corno.
Tytötpä kannoillaan kolkkaa,
Häpiä! miten te solkkaa;
Voi tuo vuohi, minnek vei!
Katos kuin lattiall' laukkais',
Silottu silkissä, raukka!
Niin kuin kuikka, siipineen.
Corno... _Sep' on mun morsioin, koira!
Onko haun kuikka?_ -- Ompa niin!
_Soakelin vietävä orja!
Vielämä luitaisi korjan_. ...Corno.
_Hänestä henkeni annan,
Sinulta, perhana, pannaan
Peätäis halki! -- Ovet kiin'!
Täss' oot kuin perkele merrass',
Olet kuin hiiroinen tervass'!_
Ulos lakki jo viskattiin.
Corno... Pahuuspa, kuules kuin paipaa
Ja lakistaan larmin soap.
Muori jo ottaapi vaipan,
Tytärpä omansa kaipaa ...Corno.
Tukasta Nikkarin soapi,
Silmät ja korvia roapi;
Tuloo nöyräks', samassa
Kynttilät sammuksiin löivät,
Eukkopa poiki kuin söivät,
Puristettu eis ja taa.
Corno... Kaikkipa rinkissä piirii,
Laskeeppas nyt lavullen!
_Maikkipa_ hyppeä kuin hiiri,
Lenteä ja liehuu kuin viiri ...Corno.
Hiisi, kuin pyörähti häntään!
Paitapa, kahto kuin lenteä;
Poika, pahuus, sai jo sen.
Älkeäpäs mistäkään virkaa!
Heretkee tansista, sirkut;
Nep' on luotu surmaksemm'.
Selkeänsä soamisestaan.
(Suomentaminen Fredmanin 31 Lauseesta).
[Lauletaan kuin: "Ack Movits hvi står du och gråter,
så hungrig och frusen och stinn" &c.]
Kah, Muovits! Mikäs sua vaivaa?
Sun turkkiis on turvonnut toas.
Sun sierameis juoksoopi aivan
Kuin virta. -- -- -- Voi, turkainen, toas!
Viel' henkissä veikkojais lienee;
Voitathan sa vastuksiais. --
_pong pongtuli, pongtuli_... Tais?
Niin soitappas vielä!
Soas täst', otak ryyppysi! -- Vasta
Sa pakiset paremmin toas;
Ja, viinalla, partaisi kasta!
Se virvoittaa mieleisi toas.
Vai lempoko sisujais polttaa?
Ehk' viina ei hyveäkään tie -- -- --
_pong pongtuli, pongtuli_... Lie?
Niin otathan oltta!
Jos silmäis lie puhki? -- Vai vielä!
Ann'olla, viel' kalvoss' on luut. --
Voan missäs out ollut? -- Vai siellä,
Kuin tappelu-koiratkin muut!
Niin avaappas silmäisi, kulta,
Ja kahok nyt pulloisi päin!
_pong pongtuli, pongtuli_... Näin-
pä terveeksi tultu!
Se lohtuttaa mielemme aina,
Kuin turvamme tuttaviin päin;
Paak lakkisi -- peähäis sen paina!
Kah, miksi sun potkittiin, näin?
Etkös sie siitt' pitänyt puoltais.
Kuin kävit niin kehnosti kiin'?
_pong pongtuli, pongtuli_... Niin,
Niin lausuppas suotta!
"Oil Syys-kuussa kymmenees päivä,
Voan vuosi -- en muistakkaan moar'!
Oil pilvessä kuu, mutta päivä
Oil pouta, vaikk' satoi ves'-koar'
Se oli -- jos muistaneen oikeen --
Se viho ja viimeinen"... "No?"
_pong pongtuli, pongtuli_... Jo
"En muistakkaan oikeen."
"Ma tapaisin, ehtoolla, kerran-
pa neijon, jonk' silkiss' oil peä;
Sen hoastatin vähäisen verran --
Sain tieteä kust' kotoisin hään.
Hään asui... kah, maltappas aikoo!
Siin' kolkassa... Sanonko jo?"
_pong pongtuli, pongtuli_... "No!"
"En sanoisik vaikka -- -- --"
"Ja kallella, kanteleen kanssa,
Ma jänkytti jälestä juur';
Voan Neitoni, viekkauellansa,
Hään luikastiin porttihin suun.
Voan ikeän kuin siihen hään seisaht',
Jo tulipa rutkaleh muu",
_pong pongtuli, pongtuli_... "Huuh!
Mun syväni keikaht'."
"Hään ärjäis 'mun tyttöni heiläk'!
Ja, samassa, korvallein päin.
Hään kiljais: 'vai vieläkös väität'?
Ja silloin jo toiselle sain.
Niin siinä hään seisoi ja potki,
Ja koplotti hameet ja muut." --
_pong pongtuli, pongtuli_... "Huut'!
Kaikk', sorttana, sotki."
[Päin = _pain_ tahi _pani_. (Norjan Suomea) samaten
_tuil, oil_ (tuli, oli).]
"Mitäspämä taisinka muuta
Kuin kapsuttaa kanteleen peäll';
Ma soitin, vaikk' suruiks' käv' suutain,
Ja murehtin muutakin teäll'. --
Vie hitollen, mokoma leikki!
Sen, piru, jo kynsisek vei" -- --
_pong pongtuli, pongtuli_... "Ei-
pä syntynyt, Heikki!"
"Hään vei multä tyttöni, roisto;
Sen konnan ma korventaa sois'n.
Hään haukkui mun 'lurjuk'si.' -- Oisko
Tuo kumma, jos henkiltä pois
Ma ottaisin semmoisen miehen,
Joka minun kultani vei?"
_pong pongtuli, pongtuli_... Hei!
Pois läksinpä tiehein.
Tuli-palosta.
(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 34).
[Lauletaan kuin: "Ack hvad för en usel koja,
spräckta rutor, brutna lås." &c.]
Mikä kurjuus, tuolla kaulla!
Lasit rikki, katto pois;
Kukko puhteellaan jo laulaa,
Rumpu kuuluu kulmass' toiss'.
Hoipa! Hoipa! pitkin moata
Huuto käypi ainiaan.
Varttuissaan
Vettä soahaan,
Kellot soipi aina voan.
Kirkon torni tuolla paistaa,
Kuumottaapi kaiken yön;
Heinissäpä, tallin laessa,
Toruu akat tehyn työn.
Akkunassa kissa naukuu,
Hiiren syöjää hirmuttaa;
Samassa
Koirat ne haukkuu,
Itku, nauru, tarjona.
Pumput suihkii, piiput säihkyy.
Hirnuu hepo aisoissaan;
Moa vapisoo, ruiskut räiskyy,
Kaikk' on veen jo vallassa.
Miehet, joukottain, ne kiikkuu,
Juoksoovatten tänn' ja sinn';
Varkaatkin
Tässä liikkuu.
Pelko, pakko, yläisin.
Kahtokaapas, kuin on kaita
Tie ropakko, kurainen;
Roastuvanki toinen laita
Poahtuu, tuolla, itekseen.
Akkunastaan vanha vaimo,
Kurkistellen, irvistää --
Silmissään
Viha ja vaino;
Paljas peä on, etkös neä?
Seinän vasta, neät, jos' lystät,
Kärryt, pantu pystyyn päin;
Rikkinäisestä lyhystä
Suitsuu vielä kynttiläin.
Tien ravissa, makoo tuolla,
Juopunutkin jouto-mies'.
Kuka ties
Taitaa kuolla?
Otak häntä huonehes'.
Kiukoon kivet antaa löylyt,
Raunioistaik näistä soat;
Tulen liekit, vesi-höyryt,
Yltä ympäir leimahtaa.
Tässä, Muovits! Mikä paukeh?
Tulen voarat, miekkoin kanss',
Vallallans'.
Kova ja lauhkee
Vaimoin parku, lastens' kanss'.
Siinä talo, kuss' on portti --
Ryypätäänpäs kerran viel'!
Ilot itkumme jo sorti,
Syntyypi jo toinen miel'.
Ukko Muovits naurahtaapi,
Pullostansa vielä juo --
Kohta tuo
Sanan soapi,
Tullak tuonelan jo luo.
Naurahtaa kuin piikit, pyssyt,
Teällä teköö toimensa;
Piikoin rievut, herroin myssyt,
Vieri toinen toisensa.
Tuolla makoo hujan-hajan
Hameet, huivit, kauhtanat!
Kohta soat
Toisen majan,
Toiset tilukset ja moat.
Kannak kauniist' kanteleisi!
Jopa palaa toinen puol';
Otak kanssais mantteleisi,
Ja tuo vanha karmi-tuol'!
Sarven, torven, minkäs löyvät,
Kannak kanssais mitäs soat!
Jumalat
Auttaa köyhät;
Äläs huiluis unohtak!
Niinkuin muinon uros Troijan,
Riensi Muovits portistaan;
Huilut, hailut, mitkä voijaan,
Soatti valkian voarasta.
Tuli tukkahan jo tarttui,
Niskaan ruiskusta jo sai;
Hui ja hai!
Vesi parskui,
Kylmäks' kyllä tunteek tais'?
Moanpa voivat, onnet teijän
Ompi turhuus, tyhjyys voan!
Köyhyys, kurjuus, tämä meijän,
Välleen muuttaa majansa.
Muovits pistiin olvelahan;
Siellä tuopin velaks' pyys';
Ryypäys --
Polvillahan.
Nukkui siihen köyhäisyys.
Viinan-Juoja.
(Suomentama Fredmanin Lauluista N:o 10).
[Lauletaan kuin: "Supa, öfver klockan tolf" &c.
Äsken painettu "Suomessa" 1847, N:o 12.]
Juuva kaiket pitkät yöt,
Eleä hulluin kanssa!
Moassa on matalat työt,
Päivill' vaivojansa.
Empä huolik mistäkään,
Jos voan saisin jotaik peä'än!
Jotaik peä'än!
Jotaik peä'än!
Jotaik peä'än!
Jotaik peä'än!
Kunnek mieli taipuu,
Miesi rukka vaipuu.
Isän vanhan takissa,
Rikkinäinen retki,
Juomarien parvessa
Juonma joka hetki;
Pulloni on aivan uus'!
Oamull', päiväll', illan suuss',
Illan suuss',
Illan suuss',
Illan suuss',
Illan suuss',
Otan minkä voinen,
Niinkuin ykskin toinen.
Jospa nousis' isäni
Vielä hauvastansa,
Niin hään sanois: "poikani,
Juoppas minun kanssa"!
Veli kulta! Sanoisin,
Mielellä sen tekisin;
Tekisin,
Tekisin,
Tekisin,
Tekisin,
Siitten jouvuk välleen
Levollesi jälleen!
Josma rikkaaks' joutuisin,
Saisin rahat kanssa,
Tottapa ma jouluksi
Kävis'n kellon kanssa.
Ostaisin kuin moni muu,
Uuet kenkät, sukan suut;
Sukan suut,
Sukan suut.
Sukan suut,
Sukan suut,
Uuen karva-lakin,
Ja paremman takin.
Mutta kuivaa kulkkuinen,
Karsinoipi kaula;
Ukot, joutukaapa tänn'!
Juokeepas ja laulaa. --
Suosiolla, rauhassa,
Viimeisen jo ryypyn soan,
Ryypyn soan,
Ryypyn soan,
Ryypyn soan,
Ryypyn soan,
Siitten miesi nukkuu,
Viinoissansa hukkuu.
Juopuneen Horajamista, telmätessän.
(Suomentaminen Fredmanin Lauluista N:o 62).
[Lauletaan kuin: "Aldrig ett ord, för ta mig tusan tunnor bänkar
och bord" &c. Tässä kuvaillaan muka sitä reuhoamista, milt'ei
tappelemista, kuin syntyy, koska isäntä hyvin jo juovuksissaan, ja
välistenkin horajaissaan, tahtoo pakottoo vieraitansa ylenpalttiseen
juomiseen; ja koska nämät kokeevat, hänen kiini-pitämisellänsä,
esteä turmioita tekemästä. Äsken painettu "Suomessa" 1847, N:o 10.]
Ei puhettakaan!
Sill saakeli soikoon -- kuin suuttuisin voan,
Niin penkit ja pöyvät, ja taivas ja moa,
Ne pelkäis,
Ett' selkääns'
Hyö kohtapa, jokainen, soa.
Ei Pohjolan portto, eik' hiijenkään väki,
Ne pystynek minuun, kuin viinoa laskussain näki.
Peikko, tuo väitteä,
Heitteä,
Peitteä
Meitä.
Kyllämä kuritan tuon!
Pois tieltäin,
Pois tieltäin! :|:
Jos et sä pulloisi juok.
Olkaappas vait!
Saakeli soikoon -- jo selkäisi sait!
Paukutan peähäis, ett' halkiaa luu.
Niin tuokaa,
Ja juokaa!
Sill _Bacchus_ ei suvaihtek muu.
Hattuisi näin!
Kallellaan, kokallaan, -- takoapäin! --
Ja nuttuisi pois! Jotta näkisi kaikk',
Ett' tämäkin työ onpa saakeli kova ja vaikk'. --
Yksinki pappi,
Tappi,
Nappi,
Sappi --
Totta moar' -- kaikkipa nuo...
Pois tieltäin,
Pois tieltäin! :|:
Jos et sä pulloisi juo.
Juopuneen valitus.
(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 23).
[Lauletaan kuin: "Ack du min moder, säg hvem, dig sände" &c. Tämä laulu
onki kaikista _Bellmanin_ lauluin-laitoksista, meijän mielestämme,
kauniin, syvä-luontoisin ja synkkä-sanaisin. Kuvataan muka, hänessä,
juoppo-lallin surkuteltavata ja meitä hirmuttavaa mielen-luontoa, koska
hään, selväpeässä, turmelustansa katuvainen, kiroillen syntymisensä,
päivittelöö tätä onnetointa elämän laitoa, mutta kuitenkin haluttaa
häntä heti toas, hillihtemätäk, entiset himonsa, kunnekka hään viinalta
vähittäin virvoitettu, siihen jo unouttaa surunsa ja mieli-murheensak,
ja jälleen toas, juovuksissaan, humala-riemuillaan rehettelöö.]
Äitini kulta! kuka sun soatti
Vuoteelle isäni?
Siinäkös siitten yksissä jo moattiin?
Voipa poloini!
Halaisit vanhan;
Vaivani kannan
Sinun tähteisi;
Koskas sa huiskit,
Leikit ja kuiskit,
Virkist' vereni.
Maht' piteä itekseis
Neitsykäisyyteis!