Kussa sun neitsyys jätti!
Kutti, sun silmäis ja sun piikuus-merkki,
Joka isäin petti!
Kutti, kuin kantoi
Kihlat, ja antoi
Suostumuksensa!
Kutti, kuin läksit
Sänkyyn, ja -- täksi
Vuoksi -- haluilla!
Vai liekös saunassa,
Minun synty-moa?
Uskollisuutta en kahok miks'kään,
Kuttipa vanhempain!
Tässäpä, pitkällään, nyt makoon yksin,
Hyvän levon sain!
Kenkäni nätti,
Riepu ja rätti,
Paita mustana;
Huivi ja takki,
Karvatoin lakki
On mun turvana!
Mun ruumis syyhytteä;
Nostappas mun peä!
Kylmät on käteini, ja seäret laihat,
Puisteloo kaikki luut;
Vaipuuvat moahan, eikä mitään taijak,
Kahoppas nuo muut'!
Silmäini, veikot,
Ovat jo heikot,
Huonot kaikki tyyn';
Eikä mun kaula,
Jaksakkaan laulaa --
Mikäs siihen syy?
Liekös viinaa viel'?
Tekisi mun miel'.
Janottaa minuu -- joisin kuin härkä,
Vaikkapa mitä voan;
Olenki juoppo -- vaikk'en viinan märkeä
Olek soanutkaan.
Köyhä, jos kohti,
Ryyppeä tok' tohtii;
Kulkku, kultani!
Kaikissa retkiss',
Kuoleman hetkiss'
Kastan suutani;
Ja, vaikka kuolen nuon --
Vieläik siitten juon.
Luukut jo peästä'än, avaavat oven,
Sänkyt jo heitetään;
Tähtipä koilta painetaan moan poveen,
Pilviin peitetään.
Päivä jo paistaa,
Tornit ne loistaa,
Ilma kaunis lie --
Missä mun housut?
Tässäpä rousit,
Jotka krouviin vie.
Enkös siis' viinaa soa?
Kuolen janosta. --
No, niin mä tahon karaista mielein!
Horjua sinneppäin;
Nytpämä voijan kulkkuini ja kielein,
Kaikki jäsenein'.
Hurraapa huuta!
Nyt ei ouk muuta!
-- Koatak laskuun, hoi!
Nytpämä voinnun,
Luonnun ja toinnun,
Enkä pelkeäk noi...
Tuo tänn' viinaisi!
Kiitos kultaini. --
Moattuais, kiitän! Kostelen niitä,
Jotkapa häissä joi;
Kätkyni tekiääki hyvin kiitän!
Siihen hirren toi.
Voimaisi kiitän,
Tekojais siitten,
Vanha isäni!
Jospa me taisimm'
Tavata, saisimm'
Ryyppeä viikonki.
Tottapa juovuksiin --
Joutuisit moar' niin.
Oamulla, Muoria kuvaelessaan.
(Suomentama Fredmannin Lauseista N:o 39).
[Lauletaan kuin: "Storm och böljor tystna ren" &c. Äsken painettu
Lentolehessä "Suomi" 1847, N:o 16. Herra J. F. Granlund on myös
varsin somasti koitellut mukaillaa tätä Suomeksi, Laulussaan
"Kevät", painettu Turussa 1845.]
Myrskyt taukoovat jo pois --
Ilma kaunis -- kohta ois,
Varjot väheneepi; --
Päivä läheneepi,
Pilvet kulkee,
Sumun sulkee,
Ilmoittaavat päivän, julki.
Tuulet hiljain puhaltaa,
Lehet kaikki liikuttaa,
Hoavat kaikki huojuu,
Suot ja lähet kuohuu.
Tetret soittaa,
Ohjat, joita...
Miesi hevoistansa hoittaa --
Uunissapa
Palaapi jo
Risuja ja
Tikkuja. No!
Jopa velli-pata kiehuu --
Mies, jo tulellans',
Suuren tukan kans',
Piippu-nysällänsä liehuu;
Istuin kivellä,
Työmies, niitulla,
Lapiansa kohoittaa.
Krouvair soappaitansa soa,
Viina-pannuns' hivuttaa;
Tuoppiinsak jo tarttuu,
Ovessansa varttuu.
Piippu syttyy,
Ukko kiihtyy
Kylän poikihin ja tyttö'in.
Eukko, veräjässäpä,
Painaa peätäns' käteensä;
Sinnek tännek huojuu,
Nukkuupi ja nuojuu.
Päivä paistaa,
Akka raiska
Havaihtee, ja tuopin maistaa.
Myllyssäpä
Rattaat jo käyp',
Kuulin ja näin
Kujasta päin --
Sepän takoomista, tarkast;
Palkimellaan hään
Paukuttaapi näin,
Puoleksipa vaikka alast.
Liehuu tulen kans'
Vasarohillans',
Laulain oamu-virttänsä.
Ilma raitis', -- terveik tuo
Pienimmätpä kukat, nuo
Jopa puhkiaavat,
Oamu-kasteen soavat;
Kauniist' loistaa; --
Lemun -- noista
Etelätteretpä poistaa.
Mehtä, tuolla, sinittää,
Vuoret kaikki pimittää --
Roavaat kaikenlaiset,
Kylän lapset, naiset,
Käypi tuolla,
Soittaa suolla,
Soattaa karjan pohjos-puolla.
Kiurutpa, niin,
Liuhaavat nuo,
Kukkopaki --
Laulaapi tuo;
Havaihteepi koko luonto.
Uueks' voitoks' myös,
Uueks' kauniiks' työks',
Jott' ei puuttuis mitään näissä --
Nousi Muovits jo,
Otti värin, ja
Istui taulunsapa luo.
Kappas muorin! -- Minkäs neän;
Nauha-myssy -- kappas hään!
Kukat povellansa,
Piska polvillansa;
Päivän varjo
Tuolla kurja --
Voi tuo Muovits, mikä hurja!
Voipa pahuus! Naurattaa...
Kuin tuon rymän nähä soa --
Halun kanssa, peässä,
Niinkuin herras-väessä
Neätkös tuota!
Lykkeä luota
Käsiänsä, aivan suotta --
Nisujaan hään
Väistelööpi,
Hyvästipä
Emäntäni
Olet kuvaillutki tauluun.
Mutta, sanos sen, --
Miksi istuu hän,
Kanan kanssa kainalossaan?
Sy on, kultain, se
Ett' sen ystävä
Ukko vanha eleä viel'.
Vanha Jussi.
(Suomennettu Fredmanin Lauluista, N:o 44).
[Lauletaan kuin: "Gamla bror Jockum, klang vid denna rågan" &c.
Painettu "Suomessa" 1847, N:o 6.]
"Kuulespa, ukko! -- Miten nyt on laita?
Kuinkas sun akkais, armas voi?"
"Kiitänpä nöyrästi! -- Kuka sanoo taitaa?...
Tuossapahan! -- En sanook voi.
Ja, ja, ja, ja! Mun murheeni on suuri!...
Mierukkapa minä! -- Viekas hään.
Kaikki kummallen jo näytteä --
Hitto hänen mieltäns' täytteä"!
"Älä ouk tuosta milläänkään"!
"Mitäspä siitten mieltäisi nyt kaivaa?
Toruullenko toisinaan?" --
"Ei! Kuin ne tuosta puheet kerran saivat,
Niin mullen aina nauretaan.
Tuossapa on yks' koiran-silmä!
Toinenki, tuos' on, -- pilkka-suu. --
Suutun kyllä! Jospa voisin,
Hiijen helvettiin ne soisin!"
"Vähäpäs tuosta! Eikös muu?"
"Voan, veikkoseini! Liekös siitten muita,
Kuin tuo yksi, armoissaan?"
"Voi, veli kulta! Kuin metässä on puita,
Niin niitä tapaat aitassan.
Itkenpä kyllä katkerasti...
Poloinenpa poika"! -- "Mitäs tuo?
Täytäk pullois, toisen puolen!"
"Kohta, kultainen, ma kuolen" --
"Vieläpä vainen... Tuoss' on, juo"!
"Kuulespa, Jussi! Eikös annak suuta,
Taputak leukais, lähtiissäis?"
"Lämmittää kyllä lihaani ja luuta;
Sanoopi: 'kahok ihtiäis!'
Lakkini, peähäin, kauniist' laittaa;
Mutta sill' on häjyt mielessään...
Kukas, kultainen, tuon taitaa?"...
"Juoppas vieläik? Ei se haitak;
Riemussa vietäk päiviäis!"
Kortin lyönti.
(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 42).
[Lauletaan kuin: "Ren Calad jag spår och tror" &c.
Painettu, äsken, "Suomessa" 1847, N:o 18.]
Jo ma luulen, uskon sen.
Sull' on vuoro, veikkonen!
Sotkek kortit, jakaa siitten
Meillen niitä,
Kultainen!
Ristii-ässän -- jokos sait?
Rouvan myös! -- No oles vait. --
Kuninkaspa paras teällä;
Pistäk peälle!
Mitäs hait?
Muoriseni, kultainen, uotappas, uota!
Pistäk tuota! Pistäk tuota!
Pistäppäs nyt sen!
Ulla sini-puvussaan,
Hieno helma istuu voan. --
Kaulallansa helmeet väilyy,
Solet häilyy
Rinnassaan.
Miten nyt on? -- Heitäk sie!
Hertta-rouva tilin vie.
Viisi-silmäkin on tuolla,
Toisten puolla!
Miten lie?
Äläpäs sä kultainen huolikkaan tuota!
Lykkeä luota, lykkeä luota!
Kuka jakaapi?
Pata-kakkonenpa toi! --
Heti Ulla senki soi;
Hitto, eipä ässä puonnut!
Eikä tuonut
Voiton. Voi!
Kiitän nöyrimmästipä,
Etkös sait jo ässän sä?
Muistak, veikkoinen, niin meilläik
Oli eilläik
Voittoki!
Näytäppäs sie valttiais -- lyö jotta pöllyy.
Heitäk, heitäk! heitäk, heitäk,
Heitäk heitä jo!
Ullan pienet sormet voan
Pilkistäiksen toisinaan,
Korttiloissa onnen antaa --
Voiton kantaa
Tossiaan.
Katos kuin tuo, silmillään,
Kahtoo tännek. Jopa neän!
Sormuksenpa sormessansa,
Nauraissansa,
Pitää hään.
Huuappas ja huu'a! Kas Muovits, tuo koira,
Viepi kaikki, viepi kaikki,
Korjaa käsillään.
Mutta kuulkaa, veikkoiset,
Avatkeeppas oven het'!
Talven pakkaiset -- he vaipuu,
Pois jo taipuu
Kylmimmät.
Muori Kaisa, katoppas!
Tähet kiilteä taivahass' --
Kuu jo tavallaanpa si'ittyy,
Vesi riittyy --
Kahoppas!
Viskooppas sa peälleisi, voatteisi, Ulla!
Paha tulla, paha tulla
Ehkä sairahaks'.
Lammilla ajetaan toi,
Kuules kuinka kulit soi!
Jeä se kesteä, kunnek' puhkii;
Jopa uhkii!
Minkäs voi?
Kahok varsa, voahessaan,
Kultaisissa valjaissaan!
Kuinka juostensa jo koipii.
Ehkä voipii
Vuoronsa!
Toi kahtokeppas tuonnek, kuin miehet ne ajaa --
Hyvin loaja, hyvin loaja,
Ympäir lampia.
Kappas ruunain! Kappas viel' --
Joll' on harjuistimet -- siel'.
Kuin se, kavioillaan, keikkuu;
Etkös, veikko,
Tekis' miel'?
Kennen sälkö, kilvan peäll',
Juoksoopi, kuin poro, jeäll'?
Jopa kuuleppas -- kuin räikkyy!
Etkös säiky
Olla teäll'?
Pojatpa nuo luistaavat rantoja myötä;
Puolen yötä, puolen yötä
Niitä kiertelee.
Oriik tuolla, veikkonen,
Lenteä täyttä nelisin;
Pilku peä, ja jauho turpa,
Kaunis kurkku,
Kultainen!
Mutta valkoinenpa tuo
Joka avannosta juo;
Kahok kuin se häntäns' heittää!
Kohti meitä
Silmäns' luo.
Kuules kuin nuo miehet -- ne kiljuu ja huutaa?
Mitäs muuta, mitäs muuta?
Viinoa ne juo.
Suet ulvoo konsanaan,
Jopa sataa, kylmeä soan.
Oven kiini! Pistäk uuniin
Puita, suinkin,
Pistäk voan!
Neät kuin puihen latvat, täss',
Seisoo hallan huuhtehess';
Vainiot ja pellot, huuhat,
Lehot, luhat
Iljanness'.
Kultaini, tuo laskuin! jo vilut mun puistaa --
Kehnomp' muista, kehnomp' muista,
Kohta kuolen täss'.
Kuules kuinka -- seinän taa
Tuiskuu, ryöpyy, lunta sa'a,
Tuulet tuntuu, kuu jo kammoo,
Tähet sammuu,
Vuoronsa.
Tässä seurassa niin myö,
Kosk' on kolkko päivä, yö,
Viinan voimoapa kiitämm';
Otak siitä!
-- Juo ja syö!
Muistiksi mun tyttöni, armani aina!
Kortit lainak, kortit lainak
Tuloo uusi työ.
Runojillen.
(Suomentama Fredmanin Lauseista N:o 14).
[Lauletaan kuin: "Hör J Orphaei drängar" &c.]
Kuulkas Runomiehet,
Jännitkeepäs kielet!
Soitak kaikki -- -- -- V.llo.
Väinämöiselle!
Jotka vaimon kiittää,
Kunnioittaa niitä,
Hyökin tehköön -- -- -- V.llo.
Tätä mielellään!
Jotka juotten vanhan oloisen,
Teillen toivon peän hopiaisen -- -- -- V.llo.
Kulkun myöski kultaisen!
Viulut kauniisi soikoon!
Viina-pullot voikoon!
Viuhak veikko -- -- -- V.llo.
Viukak hatullais!
Näytäppäspä töitäis,
Sull' on ystäväitäis,
Viina kiehuu -- -- -- V.llo.
Öillä päivilläik.
Pullot käissä, somat soitot myös.
Kiitos vaimoll', viinall', kaikess' työss' -- -- -- V.llo.
Juoppas nyt, jos olet mies!
Runojaksi pyytät,
Tekojaisi syytät,
Aivon harvoin -- -- -- V.llo.
Jotaik valmiiks soat.
Kullalleisi annoit,
Kihlojaisi kannoit,
Kuka arvaa -- -- -- V.llo.
Sinun laulujais?
Panet hattuis peähäis, kultainen!
Viinan vilja on nyt voitollen -- -- -- V.llo.
Kah, Cupido lapsineen!
Honkikoissa noissa,
Ukon leimahtaissa,
Venus tarjoo -- -- -- V.llo.
Pullon pihistään.
Sepä pilvill' istuu,
Lahjojansa viskoo
Yltä ympäis -- -- -- V.llo.
Meren niinkuin moan.
Voan ei veissä, mutta viinassa,
Onnelapa aina kukoistaa -- -- -- V.llo.
Olek kultain iloisa!
Suloinen sen valta!
Ylältä ja alta
Pikair kiiluu -- -- -- V.llo.
Kirkkain' kultana.
Muovoitteleis tässä!
Peäset murheistaisi,
Kuinpa muistat -- -- -- V.llo.
Runon soittojais.
Kuvasi sa olet mielivän,
Kantavan kuparin nenöisen; -- -- -- V.llo.
Olet kaunis näköinen!
Viina kaunistaa,
Ja sun nuoreks' soa;
Ota tavaks' -- -- -- V.llo.
Soittaa viulullais!
Jollon tuopiin koitat,
Vaivan toas sa voitat;
Pohjassapa -- -- -- V.llo.
Onnen päivais neät.
Onnekseispa vaimon mieluisuus,
Ja myös viinanki viljallisuus; -- -- -- V.llo.
Juoppas runoilia uus'!
Kapraal Kuren hauvattaissa.
(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 38).
[Sillä laulannolla kuin: "Undan ur vägen, se hur
Profossen med plumager" &c.]
Poisipa tieltä! Kah hosujapa, tupsupäinen,
Kirveellään liehuu: jo auki koko tie!
-- -- Kah piiparikin, viiksikkäinen,
Vaskisen huilunsak huulillen jo vie!
Rumpali paukkaa,
_Pohto_ käypi eilläpäin;
Huutaa jo kaukaa:
Seisoppas näin!
Katoppas tuota! Kuin häijy käsiänsä heitteä,
Palikkaa viskoo, ja nahkaan paukuttaa;
-- -- Kaks' talrikkia toinen heistä
Paiskoopi yhteen. Yks' torveen puhaltaa.
Yksipä peuhaa
Rautaisilla pellillään;
Roiskaa ja reuhaa --
Teköö hään.
Kahoppas _Pulliain_! kuin tihjältään hään astuskelee,
Itkeinpä lempiäst' -- pehmyt-syväinen;
-- -- Ja perästäpä kiiruhtelee
_Kiukas_ ja _Liukas_, ja tuokin _Hyvöinen_.
Jalkansa muuttaa,
Kiverinsä kantelee;
Kuules kuin huutaa:
Seisatkee!
Terveppäs _Pohto_! Etkös mummu neäk, kuin meillen
Silmänsä iskee, ja nauraa pilkan vuoks'?
-- -- Jo tahistaanpa hoipertelee --
Ett tu, ja ett tu, piek tahti, astuk luoks'!
Kass' kuin tuo narri
Ylpeileeksen lakistaan!
Valkoiset varret,
Soappaissaan.
Lehtolan _Kaisa_ ikkunassaan itkeskelee,
Hempiä, lempiä, kiero silmäns' kanss'.
-- -- Kanleleensa kihnuttelee
Krouvairi -- nauraa, ja soittaa viulullans'.
_Hulkoisen_ leski
Kirjan kanssa, suruissaan,
Seisoopi tässä
Juovuksissaan.
Siittenpä Suntia, siitten Uni-lukkair tuloo,
Krouvari _Juolas_, ja krouvair _Pulloinen_. --
-- -- Annas soittaa, jottas kuuluu!
Rumppali hyrrää, ja pauhaa yhtenään.
Vähinpä eissä
Kontaa Lukkair, huitissaan;
Kantavan, käissä,
Lapiansa.
Juonipa kulkoo. Veikko, kuk' on kuollut näistä?
Kapraali Kurki, Hämeen jalka-väess';
-- -- Ja siitten käypi, johto-väistä,
Poikansa nuorin, törö-myssy peäss'.
Hään kirstun jälkeen
Käypikin, ja siitten myös
Juottaja _Pälkäin_,
Ja papismies.
Ja Kapraal' _Kurki_ hään heitti tupen miekkoinensa!
Nyt hään on kuollut. -- Vai, onko kuollut jo?
-- -- Hään viimen mustutt' viiksiänsä,
Maaliskuun toisena, männä vuonna jo.
Näyttäimme uhkeeks';
Voan on turhuus elomme --
_Kurki_, sun tuhkais --
Kunnoitamme.
Perhana vieköön! Seiskee suorat! Oikaistatkee!
Keännäitkeet -- Kunniaksi, kiverien kanss'!
-- -- Olallenpas! Soitatkeepas!
Tarkoitak taivaaseen! Laukaiseppas kanss'!
_Kurenpa_ seikat,
Kiitetäänpä viinan läss';
Kiitospa veikot, --
Vahista täst'!
Mähöiselle.
(Suomentama Fredmanin Lauseista N:o 13).
[Lauletaan kuin: Nå ä nu alla församlade här &c.]
Tokkopa kaikki jo ko'ossa lie?
_Myllärin Matti_, ja Hotakka -- sie?
_Junttilan Jussi_? -- Jo, teälläpä, mie!
-- Kaikki ko'ossa lie. --
Renkit ne huiskaavat hevoisillaan,
Nyt tuloo vaunut, ja rattahat vaan --
Vieraat tänn' tuppailee parahaillahan!
Kohta tanssitaan. --
Ouvot ja tuttavaiset,
Miehet kuin nuokin naiset
Corno. -- -- -- Kaikki jo on teäll'.
Vanha _Vauhkoin_, vaimoneen,
_Mähöinenki_ miekkoinensa,
_Loatikkainen_ lapsineen,
_Joutsa_ joukkonensa.
Tuossapa tuoki on -- -- tervek mies!
_Laurilan_ isäntä! poikansa myös!
_Eskolan_ emäntä -- silkissä, ees'!
Takana, nauhoiss' ja vyöss'.
Tuossa on Muovits! -- Kah, terveppäs mies'
Missäs out ollutki?... Lempopa ties'!
Paitais on palava, hiukseis on hiess'
Niinpä 'terveh mies.
Karhun on rukkaiset kätessä -- neät'!
Ilveksen nahkainen lakkikin peäss'.
Veihti on vyöllänsä, ruoska on käess' --
Rukkaisetpa neäts'!...
Neitoiset -- kappas noita!
Kuules jo sarvet soittaa...
Corno -- -- -- _Tiina_, vaimoväest,
Hyvin huonosti hään voi --
Jokos keännyit tautiin _Tiina_?
Poveis aukki! -- tuokaas hoi --
Vähä saksan viinaa!
_Laurilan_ Isäntä -- ryypätään pois!
Rakkauen ruusut, ne viinoa sois --
Suupa jo peätyypi naurullen; ois
Valmis -- kuinpa tois.
No _Eerik Porka_, paak lakkisi peä'äs!
Eläs sie seisok -- kuin pahassa hä'äss'
Läheppäs sisään, ja vaimoinki väess',
Panek lakkiis peäas'!
Kintahat käteisi, hyppeäppäs mies!
Kättereks' tuletki, ehkäpä ties'?...
_Mähöisen_ miekkoinen seisoopi e'ess';
Hyppeäppäs nyt mies!
Mieltyypi hyvä suopa...
Ukko on -- aika juopa.
Corno -- -- -- Jo on viereheis --
Keikuttelek häntä voan!
Miehuuttaisi, tuolle, näytät; --
Ukko _Mähöinen_ ei soa
Nähä miten käyttäit.
Puhallat torvellais, puhallat sie!
Erkko ei väliä, mistäkään, pie --
Kätensäk hiljallen helmoillen vie --
Ukko -- missä lie?
Kuuleppas, _Mähöinen_! kuuleppas hoi! --
Mitäs sä ähkäät, ja voihkaat ja voi'?
Tässäpä pulloisi.... lakkiis on toi!
Ryypätäänpäs hoi --
Eläs sä, veikkonen, joutavia!
Tansissa toistapa luulla ei soa --
Kaikkipa tässä on kannuksissa --
Juuaanpas nyt vaan!
Kaikki täss' käypi laillen --
Soaha, ja olla vaillen...
Corno -- -- -- "Tok' -- ei kuitenkaan?"...
Paipatatkos tuosta viel'?
Lyöppäs, häntä, suuta vasten! --
Mähöisenpä teköö miel'
Riitaan -- vaimoin lasten.
_Eerikki Porka_, no -- jokos sa sait?
_Laurila, Hotakka_! -- mitäs te hait?
_Myllärin Mattiki_, oleppas vaiti
Kaikk' on kuitti, paitt'...
Missäs on viinais? Jo kellot ne lyö --
Vartiat huutaavat, puoless' on yö.
Seälisin tytöt, jo outtaavat hyö --
Jopa kellot lyö.
Tähet ne kiilteä, ja sammuuvat pois --
Pilvessä yö, jott' ei nähäkkään vois.
Kohta jo mieltyisin... eikö täss' ois
Tyttö, joka sois?...
Vaimot, ja miehet, halaa --
Minunki mielein palaa --
Corno -- -- -- Jospa piijan tois!
Olen valmis!... Jokos myö...
Rakkauski mielein voittaa.
Veikot, tansitkeepas työ --
Annas sarven soittaa!
_Mähöinpä_ veikkonen -- mitäs sä teäll'?
Otappas ryypysi, pureppas peäll' --
Olet kuin susipa liukkaalla jeäll'.
Kiitos vaimo-väell'!
Jeä-hyvästeleminen, Kesä-päivänä, suurustellessa, ruohistossa.
(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 82).
[Lauletaan kuin: "Hvila vid denna källa" &c.]
Istuppas heinikossa!
Ja otak kontistamme, jossa
Lie viinaa purakossa --
Ja jotaik eineeks', uskon mie.
Kappas kuin pullot paistaa! --
Ja viinaa heiss' on monellaista;
Otappas nyt ja maista --
Mikäpä heistä paras lie!
Ottakaa Työ,
Jopa nyt ruohikossa --
Juokaa ja syö!
Istuitek heinikossa --
Tähänpä ruetaan nyt myö!
Corno -- -- -- Jo ruetaan nyt myö.
Katospa kuin on koria
Tämä paikka -- aivan soria,
Lehtokin nuori, noria,
Se viherteäpi ihana.
Lehet, ne lipattaapi,
Kuin heihin tuuli puhaltaapi;
Varjonsak alla soapi
Myö istuitella suojassa.
Otappas ja
Sinun pulloisi korjaa!
Juuaanpahan...
Katospa kuin on koria,
Ja tämä paikka ihana --
Corno -- -- -- On aivan ihana.
Käkikin istuu puussa,
Ja kukkuu, tuolla, salmen suussa;
Kiurukin lenteä tuossa --
Ylähällä taivaassa.
Talossa renkit puivat,
Ja kalat rannoillen jo uivat,
Jo suot ja moat on kuivat --
Ja nurmet nuoret iloisat.
Kohtapa soat,
Ehkä tässäkin kuussa,
Moa-omenat. --
Käki jo istuu puussa,
Ja tuopi suven sanomat --
Corno -- -- -- Toi suven sanomat.
Jo ruohot kaikki voivat,
Ja tuomikot -- ne kukkiloivat,
Paimenten sarvet soivat,
Ja iloitteloo koko moa.
Oriit ja tammat hirnuu --
Ja torpan tyttö voita kirnuu --
Viil'pytty sill' on hirmu,
Ja muniakin jonkuu sa'an.
Pihassapa...
Jopa siihen ne toivat
Leheksiä --
Nyt ruohot kaikki voivat,
Ja hajottaavat lemunsa --
Corno -- -- -- Hajottaa lemunsa.
Neitonen, toimessansa,
Levittelööpi ruokiansa --
Marjoja, maijon kanssa,
Ja muna-voita tarjoo hään.
Kass' kuin hään, tuolla, miehuu --
Ja, lusikoillaan, liukkaast' liehuu;
Kahvitki jopa kiehuu...
Ja piirakoitansakin neän.
Syyväänpähän,
Nytki tuomisiansa!
Mielellähän...
Neitonen toimessansa --
Hään eipä jouvak kiireistään.
Corno -- -- -- ei jouvak kiireistään.
Soittakaa veli-kullat,
Kosk' on tuttuin tänne tullut;
Laulatkee niinkuin hullut --
Ja reuhatkaa, ja riemuitkaa!
Jo suurus-pulloin halaan,
Ryypyn -- peälle ruoka-palan,
Toisen -- syötyä kalan.
Viinan tilkkaa maistellaan!
Otetahan
Hänen muistikseen pullot --
Juokaa nyt voan!
Soittakaa veli kullat....
Ja ollaanpa nyt riemuillaan!
Corno -- -- -- Ja ollaan riemuillaan.
Viimeiks' mä kiitän Teitä!
Ja soan jeä-hyväkseni heitteä;
Elkeä unohtak meitä.
Sulo, armas, kultani!
Kohta meill' ero tulee,
Ja mullaks' muuttuvani luulen;
Jopa tuonetar kuulen...
Kyselevän perästäni.
Tok', kuitenki --
Ennen kuinpa tuo peitteä
Mun silmäni...
Viimeiks mä kiitän Teitä,
Hyvästi nyt mun armani!
Corno -- -- -- Hyvästipä kultani.
Ukko Noak.
(Fredmanin Lauluista N:o 35.)
[Lauletaan kuin: "Gubben Noak, gubben Noak" &c.]
Ukko Noak, ukko Noak
Oli kelpo mies!
Kuin läks' arkistansa,
Niin hään kohta, kanssa,
Istutt' viinaa, istutt' viinaa,
Missä moata ties'.
Noak souti, Noak souti
Vanhan arkkinsa.
Osti viina-pullot --.
Semmoisia, hullut,
Nyt ne myövät, nyt ne myövät
Juuvak kaljansa.
Hään kyll' arvais, hään kyll' arvais
Jotta miehetki
Tahtoi juuvaksensa,
Kuin eläimiänsä --
Silläpä hään, silläpä hään
Viinan kasvatti.
Eukko Noak, eukko Noak
Oli kunnon nais'!
Antoi ukon juuva --
Toista käski tuuva;
Mistäs mie nyt, mistäs mie nyt
Semmoisenki sais'n?
Ei hään kieltän't, ei hään kieltän't:
"Kuules, ukko, hoi!
Olek juomastaisi!" --
Ei! -- Tuo armas naisi
Antoi soaha, antoi soaha
Minkä hään voan voi.
Ukko Noak, ukko Noak,
Puna-poskillaan --
Sill' oil pitkät hiukset.
Parrat niinkuin viikset;
Pani pohjaan, pani pohjaan,
Joi ja lauloi voan.
Silloin syntyi, silloin syntyi
Eleä moailmass';
Soatihinpa kyllä --
Eikä toisen silmä
Katehtinut, katehtinut
Niinkuin meijän moass'.
Muistin pullot, muistin pullot,
Niist' ei tietynnä;
Sanottiin ei laisin:
"Jos ma luvan saisin;"
Ei! voan pohjaan, ei! voan pohjaan
Pantihinpa niin.
Oppisten Laulu.
Körneriltä. (Suomentama).
[Lauletaan kuin: "Studenter äro muntra bröder" &c.]
Myö oppiset, myö ollaan veikot!
Voan mitkä olettenpa työ?
Työ vanhat oletten jo heikot;
Voan myöpä ollaan nuoret, myö. --
Sill' murheet mieltämme ei painak:
Myö, oppiset, on lystit ainaik -- :|:
Myö oppiset, myö oppiset,
Myö oppiset, myö oppiset,
Myö ollaan lystit aina.
Ei kirjoissa ouk kaikki tieto!
Sill' mieli, jok' on iloissaan. --
Monipa oppinut on mieto,
Vaikk' luuloo viisas olevan.
Varottivatki ukko-vainaat;
Voan myöpä laulelemme ainaik -- :|:
Myö oppiset, myö oppiset,
Myö oppiset, myö oppiset,
Me laulelemme aina.
Jos sota syttyis Suomen moahan,
Niin sinnek myöki jouvutaan;
Kuin miekkoja voan kerran soahan,
Niin vihamiestä voitetaan.
Ei kourissamme paljon painak --
Myö urholliset ollaan ainaik! :|:
Myö oppiset, myö oppiset,
Myö oppiset, myö oppiset,
On urholliset aina.
Juuvaan
(Suomentama).
[Lauletaan kuin: "I gamla Svea land, den satsen oförändrad står" &c.]
Viel' meilläik nytkin myös,
Kuin muinon, eletäänpä viel';
Myö juomme, joka mies,
Kuin kerran teköö miel'. --
Se puhek kuuluu aina voan:
Juop pois! juop pois!
Ja urot laulaa, iloissaan,
Jos tois! jos tois!
Sill viina voiman meilleik tuo,
Miks et siis pullois juo?
Vaikk' muuttuis Suomenmoa,
Ja vanhat tavat heittäis pois,
Vaikk' toiset -- aina voan,
Ja uuet, meillen tois --
Niin janottaa kuin ennenkin...
Soas täst! soas täst!
Kuin ukon-ukon ukkookin
Soas täst! soas täst!
Myö juomme vielä -- aina voan
Muistiksi Suomenmoan.