Zadig suuntasi kulkunsa t‰htien mukaan. Orionin t‰htikuvio ja loistava
Sirius ohjasivat h‰nt‰ Kanopusta[28] kohti. H‰n ihmetteli noita
suunnattomia valopalloja, jotka silmiss‰mme n‰ytt‰v‰t vain v‰h‰isilt‰
kipinˆilt‰, samalla kun maa, joka itse asiassa on ainoastaan
huomaamaton piste avaruudessa, n‰ytt‰‰ meid‰n halujemme valossa
suurelta ja ylev‰lt‰! Edelleen h‰n kuvitteli mieless‰‰n ihmiset, kuten
he todella ovatkin, hyˆnteisiksi, jotka syˆv‰t toisiansa pienen
lokahiukkasen pinnalla. T‰m‰ tosi kuva n‰ytti tekev‰n tyhj‰ksi
h‰nen onnettomuutensa, se kun asetti h‰nen eteens‰ h‰nen oman
olemuksensa ja koko Babylonin mit‰ttˆmyyden. H‰nen sielunsa liihoitteli
‰‰rettˆmyyden rajoille saakka ja havaitsi, aistimista irtautuneena,
maailmankaikkeuden muuttumattoman j‰rjestyksen. Mutta kun h‰n vihdoin,
palattuaan omaan itseens‰ ja k‰‰nnytty‰‰n j‰lleen omaan syd‰meens‰,
ajatteli, ett‰ Astarte oli kenties jo kuollut h‰nen puolestaan, niin
avaruus heti katosi h‰nen silmist‰‰n, eik‰ h‰n n‰hnyt koko luonnossa
muuta kuin kuolevan Astarten ja kurjan Zadigin.
Ollessaan n‰in vuoroin ylev‰n filosofian, vuoroin masentavan tuskan
heittelem‰n‰ ylˆs ja alas, h‰n l‰heni Egyptin rajoja. H‰nen uskollinen
palvelijansa oli jo edelt‰ rient‰nyt l‰heisimp‰‰n kauppalaan etsim‰‰n
h‰nelle majapaikkaa. Sill‰ v‰lin Zadig kuljeskeli kauppalaa ymp‰rˆivien
puutarhojen luona. ƒkki‰ h‰n huomasi, l‰hell‰ valtatiet‰, kovasti
itkev‰n naisen, joka huusi taivasta ja maata avukseen, ja julmistuneen
miehen, joka ahdisti h‰nt‰. Jo oli mies saanut h‰net kiinni;
nainen syleili h‰nen polviaan, mutta mies vain ehtimiseen lˆi ja
herjasi h‰nt‰. Egyptil‰isen rajuudesta ja naisen yh‰ toistuvista
anteeksipyynnˆist‰ h‰n p‰‰tti, ett‰ mies oli mustasukkainen ja nainen
uskoton. Mutta tarkasteltuaan l‰hemmin tuota naista, joka oli
tavattoman kaunis ja muistutti n‰ˆlt‰‰n jonkin verran onnetonta
Astartea, h‰n tunsi mit‰ syvint‰ s‰‰li‰ h‰nt‰ ja inhoa egyptil‰ist‰
kohtaan.
"Auttakaa minua!" huusi nainen Zadigille. "Vapauttakaa minut mit‰
raaimman miehen k‰sist‰; pelastakaa henkeni!"
Huudon kuultuaan Zadig heti riensi heitt‰ytym‰‰n naisen ja hirviˆn
v‰liin. H‰n osasi hiukan egyptin kielt‰ ja sanoi miehelle t‰ll‰
kielell‰:
"Jos sinussa on edes rahtunen ihmisyytt‰, niin vannotan sinua
kunnioittamaan kauneutta ja heikkoutta. Kuinka voit siten h‰v‰ist‰ t‰t‰
luonnon mestariteosta, joka makaa jaloissasi ja jolla ei ole muuta
puolustuskeinoa kuin kyjmeleens‰?"
"Ahaa!" karjui hirviˆ; "sin‰ siis myˆs rakastat h‰nt‰! Niinp‰ minun
t‰ytyy kostaa sinullekin."
N‰in sanoen h‰n j‰tti naisen, jota toisella k‰dell‰‰n piti kiinni
hiuksista, tarttui keih‰‰seens‰ ja aikoi sill‰ l‰vist‰‰ muukalaisen.
Mutta t‰m‰, ollen t‰ysin kylm‰verinen, v‰isti helposti tuon
raivostuneen miehen hyˆkk‰yksen. H‰n tarttui kiinni keih‰‰seen
rautak‰rjen l‰helt‰. Toinen tahtoi temmata sen takaisin, toinen taas
riuhtaista sen pois h‰nelt‰; siin‰ ryt‰k‰ss‰ keih‰s katkesi.
Egyptil‰inen tempasi miekkansa, Zadig omansa, ja niin he k‰viv‰t
toistensa kimppuun.
Edellinen huitoi satakin rajua iskua, mutta Zadig v‰isti ne taitavasti.
Nainen, joka oli istahtanut nurmikolle, korjaili hiuslaitettansa ja
katseli heit‰. Egyptil‰inen oli v‰kev‰mpi kuin h‰nen vastustajansa,
mutta Zadig oli notkeampi. H‰n taisteli kuin mies, jonka k‰sivartta p‰‰
hallitsi, tuo toinen taas kuin raivostunut, jonka liikkeit‰ ohjasi
aivan sattuman kaupalla h‰nen sokea vimmansa. Zadig lyˆ h‰nelt‰
taitavasti aseen k‰dest‰; ja kun egyptil‰inen, viel‰ enemm‰n
raivostuneena, tahtoo karata h‰nen kimppuunsa, tarttuu Zadig h‰neen,
pusertaa h‰net syleilyyns‰ ja kaataa maahan, asettaen miekan k‰rjen
h‰nen rintaansa vasten ja luvaten s‰‰st‰‰ h‰nen henkens‰. Vihan
vimmassa vet‰‰ egyptil‰inen tikarinsa ja haavoittaa sill‰ Zadigia,
juuri kun t‰m‰ aikoi antaa h‰nelle armon. Silloin Zadig raivostuneena
l‰vist‰‰ h‰net miekellaan. Egyptil‰inen p‰‰st‰‰ hirve‰n huudon ja
heitt‰‰ henkens‰ kovalla kuolonkamppauksella.
Zadig l‰hestyi nyt naista ja lausui t‰lle nˆyr‰sti:
"H‰n pakotti minut tappamaan h‰net; olen kostanut puolestanne. Te
olette vapautunut raivoisimmasta miehest‰, mit‰ olen koskaan n‰hnyt.
Mit‰ tahdotte nyt minun tekem‰‰n hyv‰ksenne?"
"Kuolema sinulle, heittiˆ!" vastasi nainen. "Kuolema sinulle! Sin‰ olet
tappanut rakastettuni. Jospa voisin repi‰ syd‰mesi kappaleiksi!"
"Mutta, hyv‰ rouva", vastasi Zadig. "Teill‰p‰ oli tosiaan vallan hirve‰
mies rakastajana! H‰n lˆi Teit‰ kaikin voimin, ja minulta h‰n tahtoi
riist‰‰ hengen, koska olitte pyyt‰nyt minua avuksenne."
"Oi jospa h‰n viel‰kin lˆisi minua!" virkkoi nainen, p‰‰stellen
valitushuutoja. "Min‰ ansaitsin sen hyvin, sill‰ olin antanut h‰nelle
kyllin syyt‰ mustasukkaisuuteen. Taivas suokoon, ett‰ h‰n yh‰ lˆisi
minua ja ett‰ sin‰ makaisit maassa h‰nen sijastaan!"
H‰mm‰styneemp‰n‰ ja vihastuneempana kuin koskaan ennen koko el‰m‰ss‰‰n
Zadig sanoi h‰nelle:
"Hyv‰ rouva! Niin kaunis kuin olettekin, niin ansaitsisitte nyt minulta
kelpo selk‰saunan; siin‰ m‰‰rin te olette j‰rjilt‰nne! Mutta en katso
sen maksavan vaivaa."
Samassa h‰n nousi kamelinsa selk‰‰n ja ratsasti kauppalaa kohti.
P‰‰sty‰‰n tuskin muutamia askelia h‰n k‰‰nn‰hti, kuullessaan takaa
melua, jonka nelj‰ Babylonista saapuvaa pikal‰hetti‰ aiheutti. He
nelistiv‰t valtoimin suitsin. Er‰s heist‰, n‰hdess‰‰n tuon naisen,
huudahti:
"Juuri h‰n se on! H‰n on sen kuvan n‰kˆinen, joka meille on h‰nest‰
annettu."
He eiv‰t v‰litt‰neet kuolleesta, vaan valtasivat haltuunsa muitta
mutkitta naisen, joka nyt yht‰ mittaa huusi Zadigille:
"Auta minua kerta viel‰, jalo muukalainen! Suo minulle anteeksi
ajattelemattomat sanani. Auta minua ja min‰ olen omasi hautaan saakka!"
Mutta Zadig oli jo menett‰nyt intonsa taistella en‰‰ h‰nen puolestaan.
H‰n virkkoi:
"Pyyd‰ apua muilta! Minua et en‰‰ saa pauloihisi."
Sit‰paitsi h‰n oli haavoittunut, h‰nest‰ vuoti verta, ja h‰n itse
tarvitsi apua. Lis‰ksi noiden nelj‰n babylonilaisen l‰sn‰olo, jotka
kuningas Moabdar n‰ht‰v‰sti oli l‰hett‰nyt, teki h‰net levottomaksi.
Niinp‰ h‰n ratsastikin nopeasti kauppalaa kohden, voimatta k‰sitt‰‰,
miksi nuo nelj‰ babylonilaista pikal‰hetti‰ olivat k‰yneet tuon
egyptil‰isnaisen kimppuun. Viel‰ enemm‰n h‰nt‰ ihmetytti tuon naisen
luonne.
X