Johanna tulee peräovesta.
ESIMAISTAJA poistuu.
KAARLE on asettunut puolustavaan asentoon ja vetänyt tikarinsa esiin.
JOHANNA (iloisesti; melkein ilakoiden). No, mutta Kaarle! Miksi noin
murhenäytelmällisen juhlallista? Heitä töki tikari pois...
KAARLE. Vaadin hänelle ja itselleni vapaata pääsyä linnasta. Vetoan
liittolaisiini Orsineihin, jotka nostavat ennemmin kapinan kuin
sallivat meitä loukata.
JOHANNA. Siinä tapauksessa olen jo edeltäpäin tappiolle joutunut. Olen
luopunut taistelemasta nuoruutta vastaan.
KAARLE. Meidän sallitaan siis vapaasti lähteä?
JOHANNA. Jos nainen on joutunut tappiolle, ei silti kuningatar.
Linnan jokaisessa varjossa seisoo sotamies. Portit ovat kolminkerroin
miehitetyt ja läheiset kadut suljetut.
KAARLE. Ja mikä kuolintapa on määrätty meitä varten?
JOHANNA. Kuningatar pitää teidät vielä hetken vankeinaan, jotta nainen,
Johanna-parka, voisi valmistaa teidän rakkaudellenne päättäjäisjuhlan.
KAARLE. Rakkauden päättäjäisjuhla... se merkitsee anjoulaisessa
hovikielessä samaa kuin kuolema.
JOHANNA. Tarkoitin salaisen rakkautenne päättäjäisjuhlaa. (Bianca
Marialle; äidillisen ystävällisesti.) Bianca Maria, tule luokseni...
(Bianca Marian epäröidessä.) Olet vasta onnen kynnyksellä, minä
tahdon saattaa sinut... alttarille saakka. Sitä varten olen kutsunut
tänne Birgitta-rouvan noutamaan poikansa kotiin... uudestisyntyneenä
ja paavin vahvistama erokirja taskussa. (Bianca Marian kiirehtiessä
kiitollisena suutelemaan Johannan kättä; Kaarlelle.) Täytyyhän toki
sulhasen olla vapaa hyljätyistä vaimoista.
KAARLE. Tarkoittaako kuningatar leikkiä nautinnokseen kissaa ja hiirtä?
Jokainenhan tietää, että äitini ei ole koskaan hyväksyvä erokirjaa.
JOHANNA. Hän ei tiedä vielä, että paavi on valmis pieneksi
vastalahjaksi — hyväksymään hänen luostarinsa perustamiskirjan. Ja
kun hän saa nähdä, että hänen poikansa morsiamena ei ole enää tuo...
kadotukseen tuomittu Isebel, vaan taivaallinen Beatrice...
KAARLE (keskeyttäen; tuimasti). Kuningatar, en luota sinuun.
JOHANNA (kaksimielisesti). Vannon yhdistäväni teidät toisiinne
ikuisesti... vielä tänä iltana. Eikö se riitä?
BIANCA MARIA (lähestyen). Kaarle, älä epäile enää. Olen kuullut, että
äitisi on parantumattomille peloittavan ankara, mutta nöyrtyneille kuin
parhain äiti. Kaipaan hänen siunaustaan...
KAARLE. Hän on näkyjensä ja ylpeytensä sokaisema. Palkkasoturin miekka
on rakkautemme ainoa turva. Sitä varten... kutsuttakoon tänne myöskin
nuo molemmat Orsinit, jos toivotaan minun jatkavan keskustelua.
JOHANNA. Saat itse vapauttaa äsken vangitsemani sotilaat ja lähettää
heidät Orsinien luokse.