Lyhyt vaitiolo; ylhäältä käytävästä alkaa kuulua askeleita, ne
ennättävät oven taakse; samassa alkaa jostain alhaalta kuulua hälinää;
avain vääntyy lukossa, ovi avautuu ja sisään tulee Kaarle ohjaten
Bianca Mariaa kädestä.
KAARLE (jo tullessaan). Joku on hälyyttänyt. (Katsoo ympärilleen;
hämmästyneenä.) Hän on poissa! Salaovi jossain tai... noituuden peliä. —
Odota... (Katoaa porraskäytävään.)
BIANCA MARIA vetäytyy peloissaan oikealle; äkkiä alhaalta kuuluva
hälinä lakkaa.
KAARLE (palaten; synkkänä). Meidät on yllätetty. Miehet vangittiin ja
kuningatar jakelee käskyjä. — Älä pelkää. Minulla on tikari vielä,
puolustan sinua.
BIANCA MARIA. Jätä minut, Kaarle. Sinut hän säästää, jos luovut
minusta. Osaan kuolla iloisena, saat nähdä...
KAARLE. Rauhoitu, meillä on myöskin puolustajia. Hänen aikeensa ovat
tulleet julki, Orsinit ja koko Neapelin kansa ovat häntä vastaan. Vain
hänen ensi raivoltaan on minun sinua varjeltava. Sitten hän kyllä
miettii, ennenkuin koskee meihin.