Johanna tulee vasemmalta kirje kädessä, kiirehtien kuin toisi iloista
viestiä; pysähtyy hämmästyneenä; kääntyy epätietoisena pilaristoon
päin, nousee taustalle ja katsoo hetken poistuvien jälkeen; palaa
näyttämölle vihaa liekehtien. Birger on tullut sillä aikaa vasemmalta
ja seurannut tarkkaavasti kuningattaren eleitä.
JOHANNA. Ahaa! Sitäkö varten minua estelit ja pidättelit? — Tulinpa
ajoissa näkemään, miten veli parittaa veljeänsä ja samalla aikaa
myy hänet kuningattarelle, jota tarvitaan järjestämään sotajoukkoja
'veljesten maineeksi ja kunniaksi.
BIRGER. Kuningatar, takaan veljeni puolesta. Hän ei halua mitään muuta
kuin voittaa teidän kätenne ja rakkautenne. Ja sen hän on vielä tänään
itse teille vakuuttava.
JOHANNA (tuskalla). Oh, älä puolusta tuota miestä. Enkö ole nähnyt
hänen karttelevan minua. Hän jäykistyy kuolleeksi kuvaksi, kun
kosketan häneen. Rakkauteni on tehnyt minut nöyräksi. Osoitan hänelle
kaukaa hellää huolenpitoani. Heitän paavin helmaan puolet aarteistani
(rypistäen kirjeen kädessään) voidakseni tuoda hänelle onnellisen
viestin. Ja miten hän vastaa? Lahjani hän työntää luotaan, "rauha"
on hänelle parempaa kuin lähettämäni lääke, ja... käskyläisiäni
mielistelemällä hän häpäisee arvoni ja kunniani. — Ja minä? — Vain
voivottelen... (Synkästi.) Ennen oli Neapelin Johannalla tapana
kostaa...
BIRGER (päättävästi). Riistettäköön hänen läheltään tuo ajattelematon
neito, joka sirottaa kaikkialla hänen tielleen hupsua ihailuansa, ja
veljeni on jo huomenna naurava huikentelevaista mieltään.
JOHANNA (liikehtii hetken levottomana; pysähtyy; äkkiä, päättävästi).
Oletko valmis täyttämään käskyni?
BIRGER. Yhdellä ehdolla: Jos annatte kuningatarsananne siitä, ettei
veljeni henkeä uhkaa teidän puoleltanne mikään vaara.
JOHANNA. Tiedät, että olen aseeton häntä vastaan, sillä... viimeinen
rakkauteni ei uskalla tuhlata enää.
BIRGER. Luotan sanaanne, mutta — tulkoon myös sanotuksi — pieninkin
loukkaus sitä vastaan saa heittäytymään meidät, Orsinit ja Ulfinpojat,
durazzolaisen puolelle.
JOHANNA. Hyvä. Siis seuraa heitä. Kutsu heidät tänne. Sano, että
olen onnellisella mielellä ja tahdon pitää pienet kestit. Että olen
kuullut tai nähnyt jotain, se tarkasti salaa. (Birgerin lähtiessä
kohti pilaristoa; pysähdyttäen.) Sen jälkeen... aseta keihäsmiehet ja
trabantit jokaiselle ovelle.
BIRGER poistuu pilaristoon.
JOHANNA menee taka-alalle verhon luo, vetää sitä hieman syrjään ja
viittaa, siirtyäkseen sen jälkeen oikealle etualalle istumaan.