KAARLE (Bianca Marialle). Nyt mene kammioosi. Pimeän tullen hiivit
linnasta kaupungille. — Mutta minne? Asuuko sukulaisiasi Neapelissa?
BIANCA MARIA. Olen kasvanut tätini Jolandan luona. Hänen palatsinsa on
Pyhän Katariinan kirkon vieressä.
KAARLE. Hyvä, sinne menet suojaan. Iltayöstä noudan sinut.
BIANCA MARIA. Jos kauan viivyt, käyn mustasukkaiseksi, itken itseni
sokeaksi ja yöllä kuin yökkö ohitsesi lennän, niin ettet löydä.
KAARLE. Nyt kiireet hyvästit. Kun puoliyö on lyönyt, seison portillasi.
(Siirtyvät kohti pilaristoa.)
BIANCA MARIA (pysähtyen). Mutta muista, ettet myöhästele, tai herätän
Jolanda-rouvan ja laulan julki nämä luvattomat aikeet.
KAARLE. Hitaammin kello käy kuin minä. Mutta muista vielä: jos
joutuisimme tänään kuningattaren seuraan, jokaista silmänluontiasi
varo. Näyttele huoletonta hupakkoa tai ole vaiti kuin muukalaista
vieroksuva impi. Mutta mitä teetkin, minuun harvoin katso, muihin
useasti...
BIANCA MARIA. Tarkkaan muistan... Mistä vapisevat huulet ja kimmeltävät
silmät, sen kaiken peitän. Ja kaikkea olen, paitsi sitä, mikä olen...
Niinkö?
KAARLE (levottomana). Niin, niin. Nyt nopsaan, kiirehdi.
BIANCA MARIA (nousten pilaristoon). Siis yöhön saakka hyvää yötä.
(Katsahdettuaan käytävään.) Käytävä on tyhjä. Tule saattamaan. Jos
kierrät puutarhan kautta, voit riipaista mennessäsi korean kukan ja
sillä tyynnyttää "vaarallista ikää"...