NATHAN (yksin).
Mit' onkaan tämä, mitä ihmettä? --
Mit' oikein tahtoo sulttaani? -- Ma rahaa
oon valmis tuomaan -- totuutta hän tahtoo.
Totuutta! Ja niin silkkaa, selkeää,
kuin totuus rahaa ois! Josp' oiskin rahaa,
sit' ikivanhaa, jota punnittiin! --
Se vielä kävis laatuun! Vaan niin uutta,
min rahaksi vain leima tekee, jota
lukea lautaan tulee vain, sit' ei
lie totuus sentään! Voisko päähänsä
sit' ahtaa aivan niinkuin rahaa säkkiin?
Ken täss' on juutalainen -- minäkö
vai hän? -- Vai miten -- ehkei vaadikaan
hän totuutta niin tosissaan? Vaikk' oishan, --
se epäilys taas liian halpa oishan,
ett' ansana vain totuus hällä ois! --.
Ois liian halpa! Mit' on suurille
siis liian halpaa? -- Aivan varmaan näin
hän päätäpahkaa syöksee! Ystävänä
ken lähestyy, hän ensin kolkuttaa
ja kuulostaa! -- Sä pidä varas vain!
Vaan kuinka, miten? Eihän päinsä sentään
käy aivan pähkäjuutalainen olla;
vähemmin vielä kieltää juutalaisuus.
Hän multa kysyis vain: kai muslemi,
jos juutalainen ei? -- Kas se, se minut
voi pelastaa! -- Ei yksin lapsia
saduilla syötetä! -- Hän tulee -- tulkoon!