"Ei, Tristram ja Iseult vain."
"Kuinka ystävällistä oli keskustelu teidän poistuessanne sieltä?" kysyi
Meliagrance.
Ector epäröi hetkisen ja kääntyi Agravainen puoleen.
"En voi arvostella sitä", sanoi Agravaine. "En kiinnittänyt huomiotani
siihen. Iseult on niin kaunis, etten voinut keskittää ajatuksiani
mihinkään muuhun."
Meliagrance teki liikkeen molemmilla käsillään kämmenet ylöspäin,
ikäänkuin asia olisi todistettu.
"Eivät Arthur ja Lancelotkaan voineet. Erittäinkään Lancelot. Siinä
koko juttu."
Ginevran huulet jäykistyivät sekunniksi, mutta sitten hänen väsyneet
kasvonsa vääntyivät hymyyn, ikäänkuin hän olisi pitänyt tästä
huomautuksesta.
"Iseult on nähtävästi sellainen henkilö, jota kannattaa katsella",
sanoi hän. "Heti kun voimistun, pitää meidän saada hänet tänne
luoksemme Palomideksesta huolimatta."
"Mutta haluaakohan kuningas heitä tänne?" jatkoi Meliagrance
itsepäisesti. "Se ei olisi mikään sovelias vierailu kaiken sen jälkeen,
mitä on tapahtunut."
"Mitä sitten on tapahtunut? Olen valmis kuuntelemaan, jos joku teistä
tahtoo selittää monet vihjauksenne."
Ei ainoakaan puhunut mitään. Ginevra näytti niin riutuneelta ja
kuumeiselta, että Anglides kumartui hänen puoleensa ja sanoi jotakin
hiljaisella äänellä.
"Ei nyt!" huudahti kuningatar. "Jään tänne, kunnes saan asian
täydellisesti selville. En ole koskaan ennen Arthurin hovissa
kuunnellut tällaisia viittauksia. Puhuvatko he todellakin kuninkaasta?
Hänenkö vaimoaan he huvittavat?"
"Minä ainakin", sanoi Meliagrance, "puhun Lancelotista. Huhu kertoo
hänen ihailevan Iseultia. Siinä ei ole mitään luonnotonta tai
häpeällistä. Kukaan ei viittaa siihen, että Iseult tahtoisi ottaa hänet
Tristramin sijaan."
"Ja minä", sanoi Gawaine nousten ruohikolta ja puhdistellen tomua
vaatteistaan, "puhun kuninkaasta. Epäilen, ovatko hän ja Tristram hyviä
ystäviä nyt. Tuona iltana teltassa Tristram oli epäkohtelias veljelleni
— sanoi Agravainea Lamorakin murhaajaksi tai ainakin osalliseksi
siihen. Jos Agravaine on murhaaja, olen minäkin ja niin on kuningaskin
pitäessään meitä viattomina."
"Miksi te ette voi selostaa rehellisesti tapahtumaa?" huusi Ector.
"Tristram oli Lamorakin ystävä ja väittää Lamorakin kaatuneen suuren
väijyksistä hyökkäävän ylivoiman uhrina eikä tasapäisessä taistelussa.
Hän sanoo tuota odottamatonta päällekarkausta epäritarilliseksi,
ja Lancelot on samaa mieltä hänen kanssaan. Niin on kuningaskin,
varmasti. Luulitteko todellakin voivanne läpäistä nämä turnajaiset
kuulematta arvostelua siitä, mitä teitte viime vuonna? Tristram on
epäilemättä huolissaan Iseultin ja itsensä vuoksi; kuinka hän voisi
tietää, mitä sellaisessa maassa saattaa tapahtua, missä yksi tuollainen
päällekarkaus on tehty?"
"Ymmärrän teidän olevan oikeassa, ritari Ector", sanoi Ginevra.
"Turnajaiset olivat varmasti erinomaiset."
"Mitä te miehet ajattelette?" kysyi Anglides. "Tulitteko tänne
tiedustelemaan kuningattaren vointia? Oliko aikomuksenne ilahduttaa
häntä?"
"Tulimme juuri sitä varten", vastasi Ector, "mutta olemme tehneet sen
väärällä tavalla. Kuningatar, teidän ei kannata kiinnittää huomiotanne
näihin juoruihin. Tulette iloiseksi, kun pakotatte meidät sanomaan
jäähyväiset."
"Ainoa asia, josta en pidä", sanoi kuningatar, "on se, että kuulen
teidän riitelevän tai hakevan riitaa. Mitä ikinä Arthur tehneekin,
on se hyvin tehty — te kaikki tiedätte sen — ja Lancelot on
samanlainen kuin aina ennenkin. Gawaine, te olette liian suuressa
kiitollisuudenvelassa kummallekin voidaksenne olla uskoton."
"En minä olekaan uskoton, kuningatar. Olen päinvastoin kuninkaan
uskollisimpia ystäviä. Olen selostanut vain tosiseikat."
"Väitättekö sitäkin uskollisuudeksi?" kysyi Meliagrance. "Oletteko
ajatellut, kannattaako sellaisia tosiseikkoja ollenkaan selostaa?"
"Oletteko ajatellut kuningatarta? Tahtoisin sen mielelläni tietää",
sanoi Anglides. "Puheenne tekisi voimakkaankin ihmisen sairaaksi, saati
sitten toipilaan."
"En ole enää mikään toipilas, Anglides", sanoi Ginevra. "Tämä
keskustelu on palauttanut minulle enemmän tarmoa kuin uskoin itsessäni
olevankaan... Kenen kanssa te äsken puhelitte, ritari Ector?"
"Kuningatar, portilla on muuan nuori muukalainen, joka hakee ritari
Lancelotia. Hänellä on jokin viesti ritarille, jota hän ei halua
ilmoittaa kellekään toiselle. Hän vaatii tietoa, milloin Lancelot tulee
takaisin tai mistä hänet nyt voidaan löytää."
"Haluamme mielellämme vastata noihin kysymyksiin itse", sanoi Ginevra.
"Ehkä hän tulee Iseultin luota", sanoi Meliagrance. "Tai Tristramin."
Ginevra ei näyttänyt kuuntelevan häntä. "Mikä tuon nuoren miehen nimi
on, ritari Ector?"
"Hän nimittää itseään ritari Bromeliksi. Otanpa selville, mistä hän
tulee."
"Se ei ole tarpeellista. Otan selon siitä itse, jos te miehet vain
sallitte minun niin tehdä. Käske hänet tänne puutarhaan, Anglides. Te
muut saatte mennä tiehenne."