Maaherran Aitamännikkö. Karjanäyttely. Perältä näkyy metsäinen seutu.
Etu- ja keskialalla sileä kenttä, joka on sirojen mäntyjen ympäröimä.
Oikealta lähtee polkuja Maaherran taloon, vasemmalta maantiehen.
Männiköstä kuuluu karjankellojen kalketta ja lehmäin ammuntaa.
Kirkas syyskuun päivä.
_Maaherra_ (Tulee oikealta keppi kädessä ja pyyhkien hikeä otsaltaan.)
Nyt ovat siis meidän lehmämme kentällä. Tuolla isossa männyssä on Omena
kiinni ja tuossa pienemmässä Reesantti, ja niiden vertaa ei ole tässä
näyttelyssä, sen olen jo nähnyt. Laihoja ja pieniä näkyvät olevan muut
kylän lehmät, tuokin Mäntylän Saivo... pieni ja mitätön kuin vasikka...
Ja jos ei Reesantti ensi palkintoa saa niin... (Katselee ympärilleen.)
Mutta merkillistä, etten saa käsiini sitä Juhania, että saisin kuulla...
_Raita-poika_ (Ilmestyy vasemmalta).
_Maaherra_. No siinähän se Juhani onkin! Olet tietenkin pitänyt
silmällä Matiltaa ja Vimperiä .. Oletko nyt näinä päivinä mitään
huomannut?
_Raita-poika_. Olen nähnyt ja kuullut paljon. Kihloissa ovat!
_Maaherra_. Mutta siitä on vielä pitkä matka siihen kun Vimperi on
Kaupilla isäntänä...
_Raita-poika_. Pitkä siitä on matka. Mutta saisi sille Vimperille
näyttää, mitä se muksu markkinoilla maksaa.
_Maaherra_. Se näytetäänkin. Mutta oletko kuullut mitä ovat sanoneet
meidän lehmistämme, jotka ovat lihavimmat tässä näyttelyssä...
_Raita-poika_. En ole kuullut, mutta tuossahan kävelee Villen-Eetu.
Kysymme häneltä. (Villen-Eetu tulee oikealta patiineissa ja
hännystakissa ja iso musta-kantinen muistikirja kädessään.)
_Maaherra_. Jaha. No mitäs kuuluu? Miltä näyttää?
_Villen-Eetu_. Palkintotuomarina minä en saa näyttää numeroitani tästä
kirjasta...
_Maaherra_. Jopa nosti virka miehen!
_Raita-poika_. Kysymys on siitä, saapiko Maaherran Reesantti ensi
palkinnon, niinkuin oikeus ja kohtuus on?
_Maaherra_. Niin juuri. Siitä on nyt kysymys. Vastaa siis!
_Villen-Eetu_ (Ylpeänä.) En vastaa.
_Maaherra_. Vai et vastaa. Et taida muistaa, että tämä on minun maatani
jota poljet... lurjus!
_Villen-Eetu_. Minä olen valittu palkintotuomariksi ja saan täällä
kävellä ja tutkia lehmiä... yhyy...
_Maaherra_. Sinun tulee muistaa, että voin ajaa teidät jokaisen vaikka
helvettiin, jos tahdon...
_Raita-poika_. Sillä lailla! Joko nyt uskot, että se on isäntä joka
puhuu...!
_Villen-Eetu_ (Pakenee oikealle ja Maaherra seuraa häntä keppi ojona).
_Raita-poika_. Jopa lähti... mokomakin palkintotuomari.
_Maaherra_. Mutta sen minä sanon, että jos oikein ahtaalle asia tulee,
niin minä jäävään semmoisen palkintotuomarin, niin että naskaa...
Ymmärräthän, Juhani!
_Raita-poika_. Erinomaisen hyvin. Te jääväätte hänet teidän maatanne
polkemasta...
_Maaherra_. Niin ja muutenkin. (Saarikoski, Vimperi, Iso-Pieti ja Herva
tulevat oikealta, kahdella ensimainitulla kirjat kädessään.)
_Saarikoski_. Minun täytyy tunnustaa, että tässä näyttelyssä on
kerrassaan tyypillisiä lehmiä. En olisi uskonut, että karjan
jalostuksessa täällä jo on niinkin pitkälle päästy. Mäntylän karja
esimerkiksi...
_Maaherra_. Vai Mäntylän karja esimerkiksi... (Saarikoski ja Vimperi
menevät vasempaan. Iso-Pieti ja Herva pysähtyvät näyttämölle.)
_Iso-Pieti_. Kauniita lehmiä täällä on.
_Herva_. On totisesti. Maaherran lehmät kuitenkin eroittaa kaikista
muista.
_Maaherra_. Jos en väärin kuullut kehuivat he Mäntylän karjaa...
_Herva_. Mutta komeammat ovat teidän lehmänne.
_Matilta_ (Tullen kiivaasti näyttämölle.) Onko Vimperiä näkynyt?
_Raita-poika_. Tuolla seisovat männyn juurella.
_Matilta_. Minulla on tärkeää asiaa. (Rientää vasemmalle.)
_Maaherra_. Tässä täytyy tulla kysymys siitäkin, että minkälainen emä
kullakin lehmällä on ollut.
_Iso-Pieti_. Luultavasti.
_Raita-poika_. Joo. Muistanhan minä Reesantin emän, Koreapään, lehmien
lehmän siltä ajalta kun olin Maaherrassa huutolaisena. Reesantista
taas tiedän, ettei ole semmoista lehmää tällä puolen Helsingin. Koko
maailmahan sen tietää todistaa, jos siitä kysymys tulee...
_Maaherra_. Siinä kuulette, miehet, mikä lehmä Reesantti on! (Vimperi
ja Matilta tulevat vasemmalta. Matilta koettaen Vimperiltä saada
nähdäkseen palkintokirjaa.)
_Vimperi_. En minä näytä. Saat sitten tietää, kun palkinnot jaetaan.
_Matilta_. Näytä edes, saapiko Kruunu ensi palkinnon. (Poistuvat
kinaten oikealle.)
_Maaherra_ (Raita-pojalle.) Eivät uskalla olla palkitsematta ensi
palkinnolla Reesanttia.
_Raita-poika_. Niin minäkin uskon.
_Maaherra_. Muuten minä näytän, kuka tässä on isäntä...
_Raita-poika_. Ajakaa helvettiin kaikki!
_Maaherra_. Joka sorkan. Mutta pidähän silmällä Matiltaa. Minä käyn
tuolla Villen-Eetun puheilla, tiedustelemassa...
_Raita-poika_. Parhaani koetan, onhan minulla saappaat tiedossa...
_Maaherra_. Parhaasta sonnin vuodasta kengäkset leikkaan ja varret
juhtinahkasta... (Menee perälle ja katoaa männikköön.)
_Raita-poika_ (Yksin.) Minä luulen, että tästä karjanäyttelystä tulee
jännittävä loppukohtaus. Ellei Matiltan lehmät saa palkintoa ja ellei
Maaherran Reesanttia tunnusteta joukon parhaaksi, niin hullusti
käypi... — "Kyllä minä mieheni tunnen", sanoi jätkä jätkää. (Matilta
tulee vauhdilla oikealta.)
_Matilta_. Oletko kuullut mitään palkinnoista?
_Raita-poika_. En ole kuullut. Eikö Vimperi ilmoittanut?
_Matilta_. Ei sanonut. Mutta... — mutta... emäntä minä olen talossani...
_Raita-poika_. Jopa on hävitön sulhasmies, ja emännän sormus on
sormessa ja emännän ostama kello taskussa.
_Matilta_. Niin on, mutta minä voin tehdä miten tahdon!
_Raita-poika_. Vimperi pitää jo itseään kuin isäntänä talossa,
komentelee ja määrää... niinkuin tänäkin aamuna...
_Matilta_. Mutta elleivät Kruunu ja Kullankukka saa palkintoa...
Olisihan se niin suuri häpeä, että sille kylän koiratkin nauraisivat...
_Raita-poika_. Se vasta häpeä olisikin!
_Matilta_. Minä vaan en sitä asiaa koskaan unhottaisi. Lähdemme nyt
katsomaan lehmiämme! (Lähtevät oikealle.)
_Raita-poika_. Eiköhän palkinnoita pian jaeta.
_Matilta_. Vähän ajan kuluttua. (Menevät. Mäntylä, Herva ja Iso-Pieti
tulevat perältä.)
_Iso-Pieti_. Kumma minusta on koko juttu! Matilta alkaa jo olla
ikäihminen ja Vimperi on vasta kolmannella kymmenellä.
_Herva_. Nuorta miestä se on Matilta aina toivonutkin; nyt saapi ja
rennon miehen saapikin.
_Mäntylä_. Ei ole vielä vihitty. Ja jos Matiltan oikein tunnen
niin — —
_Herva_. Mitä tarkoitat?
_Mäntylä_. Kuulin Villen-Eetulta, ettei Kaupin lehmiä palkita...
_Herva_ ja _Iso-Pieti_. Sepä nyt oli paha!
_Mäntylä_. Uskon, ettei Matilta siitä Vimperiä hyvin puhuttele.
_Herva_. Hyvin uskottavaa! Entäs Maaherran lehmiä? Palkitaanko niitä?
_Mäntylä_. Villen-Eetu sanoi, ettei kumpaakaan...
_Herva_. Ne eivät tunne nämät agronoomit Maaherraa... Olisi pitänyt
hänelle sentään mieliksi antaa palkinto...
_Mäntylä_. Hullusti se kyllä on, jos ei Maaherra palkintoa saa, kun
muutenkin on pahalla päällä Matiltan vuoksi. (Villen-Eetu tulee,
kantaen pientä pöytää, jonka asettaa näyttämön perälle.)
_Villen-Eetu_. Agronoomit päättyvätkin, että palkinnot ja kunniakirjat
jaetaankin täällä männikössä ja eikä, kuten aamulla ilmoitettiin,
Kaupilla...
_Mäntylä_. Sehän nyt oikein sopii, kun on näin mainion kaunis ilma.
_Villen-Eetu_. Joo. Ja Vimperi vielä pitää puheen maatiaisrotuisista
lehmistä, jotta kaikki asian pääsisivät ymmärtämään. (Väkeä liikkuu
männikössä ja kellot kalkkuvat.)
_Herva_. Ei sen somempaa mitään. Joko palkinnot heti jaetaan?
_Villen-Eetu_. Kaikki näyttelyyn tuodut lehmät ovat jo tarkastetut.
(Maaherra tulee keppi kädessä oikealta paitahihasillaan.)
_Maaherra_. Vai niin. Palkinnot jaetaan siis tässä?
_Villen-Eetu_. Niin ja puhekin pidetään.
_Maaherra_. Pitkistä puheista me emme välitä.
_Villen-Eetu_. Mitäpä voitte! Kuunnella pois vain! Ybym...
_Maaherra_. Taidat pitää puheen sinäkin! (Kiivaasti.) Mutta mitäs
sanot, jos jääväämme sinut koko palkintotuomarin virasta?
_Villen-Eetu_ (Ilkkuen ja näyttäen kirjaansa.) Täällä ovat jo pisteet
valmiina!
_Maaherra_. Sinun pisteillesi me pyllistämme! (Villen-Eetu katoaa
oikealle.) Tuokin hankisääski se on olevinaan kuin mikäkin varis
tässä... (Kääntyen toisten puoleen.) Mitä arvelette miehet tästä
näyttelystä?
_Muut_. Agronoomit kehuivat tätä onnistuneeksi näyttelyksi.
_Maaherra_. Onnistuneeksi näyttelyksi saavatkin kehua, sillä tällä
jokivarrella ei ole yhtään niin lihavaa lehmää kuin tuo meidän
Reesantti. Rakkikoiria ovat tässäkin näyttelyssä muut lehmät Reesantin
rinnalla...
_Muut_. Niin ovat.
(Saarikoski, Vimperi ja Villen-Eetu tulevat. Vimperillä on
kunniakirjoja ja muita papereita kainalossa. Hän asettuu
seisomaan pöydän taakse ja hänen viereensä seisahtuvat
Saarikoski ja Villen-Eetu, joka lakkaamatta selailee
muistikirjaansa. Kansaa tulee vasemmalta ja oikealta.
Vasemmalla seisovat Maaherra, Mäntylä, Iso-Pieti ja Herua,
Maaherra etunokassa. Raita-poika siirtyy paikasta toiseen.
Matilta pyörähtelee keskellä näyttämöä ylpeänä ja mahtavana.
Menee jo kerran ja yrittää selailla Vimperin papereita,
jotka tämä on asettanut pöydälle. Vimperi rykii, järjestelee
papereitaan ja näyttää alkavan puhua. Juhlallinen äänettömyys.)
_Maaherra_. Minä pyytäisin, ettei pidettäisi pitkiä puheita, vaan että
heti suoraan sanottaisiin, kenen lehmät ovat palkitut, jotta ihmiset
saisivat viedä elukkansa pois. Nälkäkin niille tulee, kun koko päivän
seisotetaan kuivalla männyntyvellä...
_Villen-Eetu_ (Heristää kättään Maaherraan päin.) Sissoo... hiljaa
siellä!
_Maaherra_. Sillä minun ymmärtääkseni ovat palkinnot tietenkin pääasia,
eivätkä joutavat ja pitkät puheet..
_Villen-Eetu_ (Yhä heristää kättään.) Hiljaa siellä!
_Matilta_. Mitäpä tässä pitkistä puheista...
_Villen-Eetu_. Hiljaa, hiljaa!
_Maaherra_. Omalla suullansa saapi puhua kuka tahtoo...
_Vimperi_ (Rykii.) Niin. Palkintotuomarit ovat nyt tehneet tehtävänsä
tässä näyttelyssä ja valinneet yksimielisesti minut puheenjohtajaksi,
jonka velvollisuus siis on tehdä selkoa sekä itse näyttelystä että
palkintotuomarien arvostelun mukaan annetuista rahapalkinnoista ja
kunniakirjoista.
_Matilta_. Niin vain...
_Maaherra_. Niinpä tietenkin.
_Raita-poika_. Niinpä ilmankin.
_Vimperi_. Mutta ensiksi tahtoisin puhua vähäsen karjanhoidosta,
jalostuksesta ynnä muustakin pari sanaa...
_Maaherra_. Palkinnot pitää ensiksi ilmoittaa, sitten pidettäköön
puheet.
_Raita-poika_. Se on oikeus ja kohtuus.
_Matilta_. Palkinnot ensiksi! (Pakkaantuu Vimperin pöydän ääreen
koskien papereihin.)
_Maaherra_. Sillä selvää on, että palkinnot tässä ovat pääasia, eivätkä
pitkät puheet.
_Vimperi_ (Matilta poistuu pöydän luota vasemmalle.) No, yhdentekevää,
koska niin vaaditaan. — Mutta niinkuin kesällä jo täällä käydessäni
sanoin, ei tässä näyttelyssä voida palkita muita kuin maatiaisrotuisia
lehmiä. Tänne on kuitenkin tuotu paljon sekarotuisia lehmiä, jotka,
vaikka voivatkin olla hyviä lypsylehmiä, eivät siis nyt ole tulleet
kysymykseen.
_Maaherra_. Eivätpä tietenkään vähämaitoset lehmät tule kysymykseen,
eivätkä palkittaviksi.
_Matilta_. Eivätpä tietenkään...
_Raita-poika_. Eivätpä ilmankaan.
_Villen-Eetu_. Suu kiinni siellä!
_Vimperi_. Näyttää niinkuin paikkakunnalla ei vielä olisi tietoa
maatiaisrotuisten lehmäin etevämmyydestä. Ilahuttavan poikkeuksen koko
kylän karjasta tekee kuitenkin Mäntylän talon karja... (Rykii. Matilta
ja Maaherra liikkuvat levottomasti.) Tänne näyttelyyn on tuotu viisi
maatiaislehmää Mäntylästä ja...
_Maaherra_. Meiltä on kaksi, Reesantti ja Omena.
_Raita-poika_. Reesantti ja Omena, ja lihavat molemmat...
_Vimperi_. ... ja hauskaa on, että ne lehmät ovat kerrassaan
tyypillisiä, puhdasrotuisia maatiaislehmiä...
_Maaherra_. Nehän ovat pieniä kuin rakkikoiria...
_Matilta_. Ja utareet heiluvat kuin tyhjät kintaat...
_Maaherra_. Ei semmoisista kannata puhua!
_Vimperi_ (Äkäisenä.) Hiljaa nyt!
_Villen-Eetu_. Hisss... hissss...
_Maaherra_. Kyllä minulla on oman maani päällä valta puhua niinkuin
muillakin...
_Raita-poika_. Jos luja paikka tulee, niin muut eivät saa puhua
sanaakaan.
_Maaherra_. Niin se kyllä on, sillä minä tässä täysi isäntä olen.
_Vimperi_. Rahapalkintoja ei siis ole voitu antaa muille kuin
maatiaislehmille, joita on tässä näyttelyssä viisi...
_Maaherra_ (Mennen Vimperin nokan alle.) Ovatko ne viisi Mäntylän
kuivettuneita kiiskejä? (Perääntyy paikoilleen.)
_Vimperi_. Ensimäisen palkinnon ovat palkintotuomarit yksimielisesti
päättäneet antaa Mäntylän Saivolle...
_Matilta_ (Pyörähtäen Vimperin eteen.) Mihinkäs meidän Kruunun olet
jättänyt?
_Vimperi_ (Koettaen jatkaa.) Mäntylän Saivo on siis saanut ensi
palkinnon ja lisäksi kunniakirjan...
_Matilta_ (Kiljuvalla äänellä.) Entäs Kruunu? Mikä palkinto Kruunulle
tulee?
_Vimperi_. Ei Kruunu saa minkäänlaista palkintoa, sillä se on
sekarotuinen lehmä. Senhän jo sanoin tänä aamuna.
_Matilta_. Mitä kelvottomia palkintotuomareita tässä näyttelyssä on?
_Vimperi_. Olepas... olepas... ja menepäs... menepäs...
_Matilta_ (Nousten vimmaan.) Jopa häpäiset itsesi ja koko talon!
(Iso-Pieti koettaa Matiltaa tyynnyttää.)
_Vimperi_. Pidä suusi nyt! (Matilta rauhottuu hiukan.)
_Maaherra_. Minä tahdon nyt heti paikalla saada tietää, onko meidän
lehmiä palkittu?
_Raita-poika_. Siihen kysymykseen vaaditaan vastausta!
_Maaherra_. Joo, vastausta ja aivan heti.
_Vimperi_ (Kovin kiukkuisena.) Ei ole palkittu yhtään Maaherran lehmää.
_Maaherra_. Ja minkätähden ei?
_Vimperi_. Kysykää näiltä palkintotuomareilta.
_Maaherra_. Vai niin. Kelvottomat hunsvotit! Kyllä minä opetan.
(Tavottelee kepillään Villen-Eetua, joka pakenee Saarikosken selän
taakse.)
_Raita-poika_. Ei palkita! Ja Maaherran maan päällä on pidetty koko
näyttely, eikä hänen lehmiään palkita! Jo minä näyttäisin...
_Maaherra_ (Nousten vihaiseen vimmaan.) Hemmettiin kaikki minun maani
päältä, niin lehmät kuin herratkin. Hunsvotit! (Heiluttelee keppihän
uhkaavasti. Villen-Eetu piiloitteleikse vuoroin Saarikiven, vuoroin
Vimperin selän taakse. Vimperi kokoaa papereitaan kasaan.) Pois minun
maani päältä!...
_Saarikoski_. No jopa tämä nyt menee mahdottomiin. Tämähän on ennen
kuulumatonta...
_Raita-poika_. "Laatuaan ensimäinen karjanäyttely paikkakunnalla."
_Villen-Eetu_. Voi hyvä isä sentään...
_Maaherra_. Pois! Hemmettiin kaikki. (Potkaisee pöydän kumoon ja
hätyyttelee Villen-Eetua kepillä. Villen-Eetu pakenee ja pudottaa
muistikirjansa ja lakkinsa.)
_Villen-Eetu_. Auttakaa, auttakaa, hyvät ihmiset!
_Raita-poika_. No nyt tämä alkaa joltakin näyttää!
_Matilta_ (Rientää Vimperin luo, joka kerää papereitaan.) Eikö yhtään
palkintoa tule meille?
_Vimperi_ (Kiukkuisesti.) Ei tule! Äläkä kysele enään.
_Matilta_ (Vimmassa.) Kyllä minä sinulle häät juotan! (Polkien
jalkaansa.) Anna pois minun kelloni!
_Vimperi_ (Joutuen vimmaan.) Siinä on silinterisi, vanha lunttu!
(Heittää kellon Matiltalle. Joku nauraa, toiset siunailevat. Maaherra
hätyyttelee Villen-Eetua ja Raita-poika yllyttää häntä salaa.)
_Matilta_. Anna sormukset myös!
_Vimperi_ (Kiskoo sormuksen sormestaan ja heittää metsään.) Siellä
on... tolvana!
_Raita-poika_. Sillä lailla! Jako tavarasta ja ero perheestä!
_Saarikoski_ (Kovalla äänellä.) Palkinnot jaetaan Mäntylässä tänä
iltana! Tulkoot sinne oikeat ihmiset. (Auttaa Vimperiä paperien
kokoomisessa) Hyvä isä, mitä kaikkea pitää näkemän!
_Matilta_ (Pillahtaa itkuun ja alkaa hakea sormusta.)
_Villen-Eetu_. Hyvät ihmiset... (Hätyytellen kepillään.) Ei tässä auta
rukoukset.
_Raita-poika_. Temppeli tyhjäksi! (Saarikivi ja Vimperi rientävät
vasemmalle jonne muitakin menee.)
_Saarikoski_ (Huutaen.) Palkinnot jaetaan Mäntylässä! (Villen-Eetu
hakee lakkiaan ja muistikirjaansa. Maaherra löytää kirjan ja heittää
sen metsään.)
_Villen-Eetu_. Odota sinä senkin möhömaha! (Maaherra iskee kepillä
Eetua. Eetu pakenee huutaen.)
_Maaherra_. Pois minun maaltani! (Karjankellot kalkkunat, huutoja ja
naurua kuuluu.)
_Raita-poika_. Tämä se nyt jotakin on. Tämä on sitä "kansan elämää."
_Maaherra_. Pois minun maani päältä joka sorkka! (Matilta kulkee
nenäliina kädessä, itkee ja hakee sormusta. Raita-poika nauraa.
Maaherra karjuu, väkeä kulkee ikäänkuin pakoon pyrkien.)
_Raita-poika_ (Maaherralle.) No saappaat saan...
_Maaherra_. Et saa!
_Raita-poika_. Matilta suostuu... (Matiltalle.) Eikö niin?
_Maaherra_. Minä pyllistän koko maailmalle.
_Raita-poika_. Minä otan sitten Matiltan niinkuin hyllyltä.
_Maaherra_. Et ota!
_Raita-poika_. Ellen saappaita saa, niin otan.
_Maaherra_. No saappaat saat. Matilta, kuulehan! (Matilta itkee ja
hakee sormustaan. Villen-Eetu tulee lautamiehen kanssa juoksujalassa
näyttämölle.)
_Villen-Eetu_. Haaste pahoinpitelemisestä, edesvastuuta ja palkintoa,
kuluja ja kustannuksia.
_Maaherra_ (Ryntää Villen-Eetua kohti.) Juhani, tule puolestani!
Saappaat saat!
Esirippu.