Näyttämö: Kaapin talon, piha.
Vasemmalta portaat asuinrakennukseen, perällä navetta ja ulkohuonerivi,
jonka päästä vasemmalle lähtee kujatie maantiehen. Oikealla näkyy
niittyjä ja peltoja ja etäämpänä joki, johon rantapolku vie peltojen
ohi. On kesäilta.
Maaherra ja Mäntylä tulevat kylätietä pihaan ja seisahtuvat siihen.
_Maaherra_. Lämmin on ilma. Hohoi! Mutta eihän täällä vielä taida olla
ketään... Joko lienevät luennoitsijatkaan saapuneet!
_Mäntylä_. Ei näytä siltä. Eipä näkynyt vereksiä rattaiden jälkiä
taloon kääntyvän. — Ainahan ne herrat hiljastuvat määrätiimaltaan.
_Maaherra_. On siihen jo totuttu. Mutta tämä on minusta liiallista
myöhästymistä. (Pyyhkii takinhiallaan hikeä otsaltaan.)
_Mäntylä_. Kukapa tietää, mitä viivyttelevät. Kuuluu olevan se toinen
Vimperi niminen agronoomi, nuori ja naimaton mies.
_Maaherra_. Nuori ja naimaton! No, semmoisenhan luulisi joutuvan
pikemmin matkaan kuin naineen. Mistä sinä muuten sen tiedät...?
_Mäntylä_. Minkä niin?
_Maaherra_. Että se toinen on nuori ja naimaton?
_Mäntylä_. Kuulin tiedustelleen Alastalon kyytipojalta, että olisiko
tässä kylässä nuorenlaista leskeä, jolla olisi talo ja tavaraa...
_Maaherra_. Vai niin! Vai talo ja tavaraa! Joo. Joo. (Silmäilee
kujalle tiellepäin.) No, mitähän poika on vastannut?
_Mäntylä_. Sitä en tiedä, sillä en ole poikaa itse puhutellut.
_Maaherra_. Vai min. No keneltä sinä kuulit?
_Mäntylä_. Tämän talon kesämies, tuo Raita-poika, kertoi.
_Maaherra_ (Miettivänä.) Vaikka mitäpä minä sitä utelen. Asia ei kuulu
minuun eikä koske minua.
_Mäntylä_. Niinpä väinkin. Vaan mitä me tässä pihalla tarinoimme,
menemme tupaan. Tottapahan tulevat, koska ovat luennon täksi illaksi
kuuluttaneet. (Mäntylä menee portaita ylös vasemmalle, Maaherra jää
yksin pihalle.)
_Maaherra_. Kummallistapa tämä on, kun ei Matiltaa näy ja itse kutsui
tulemaan luentoa kuulemaan. (Katselee rantaan päin.) Tuolla ainakin on
Raita-poika liikkeellä... Vaan eipä sieltä näytä muita olevan tulossa.
(Naurahtaa.) Kysäsenpä Raita-pojalta tarkemmin sitä asiaa. (Raita-poika
tulee kalastusvehkeitä matkassaan.)
_Maaherra_. Päivää, Juhani!
_Raita-poika_. Jopa nyt alkaa olla ilta käsissä.
< _Maaherra_. Kalastamastakos tulet... kysyn.
_Raita-poika_. Herroja tulee taloon ja niille pitäisi verekset keitot
olla, mutta huonostipa söi kala uistinta.
_Maaherra_. Eipäs ole luennoitsijat vielä saapuneet... Vai kuinka?
_Raita-poika_. Kaiketi ne pian saapuvat.
_Maaherra_. Niinpä uskoisi. (Pyyhkii hikeä ja näyttää miettiväiseltä.)
Ja syksyllähän se pidetään karjanäyttelykin...
_Raita-poika_ (Syrjään.) Mikähän "pappaa" nyt mietityttää. (Ääneensä.)
Mitäs kuuluu.
_Maaherra_. Lienevätkö niitä entisiä agranoomeja nämä luennoitsijat?
Oletko kuullut?
_Raita-poika_. Toinen on outo, nuori ja naimaton, Vimperi nimeltä.
_Maaherra_. Nuori ja naimaton ja Vimperi nimeltään. Soo, soo, vai
naimaton... No mitäpä siitä!
_Raita-poika_ (Syrjään.) Alanpa aavistaa, mitä pappa miettii.
(Virnistelee veitikkamaisesti.)
_Maaherra_. Tiedätkö vielä muutakin sinä, joka aina niitä uutisia
tiedät?
_Raita-poika_. Minähän tiedän paljon. Kuuluu haluavan rikasta leskeä
tahi talontytärtä, se Vimperi niminen...
_Maaherra_. Vai niin. No mitäpä se minuun kuuluu...
_Raita-poika_. Eipä tietenkään se teihin kuulu, mutta ajattelin tämän
talon emäntää, Matiltaa, nuorta, pulskaa leskeä...
_Maaherra_. Se ei kuulu Matiltaankaan...
_Raita-poika_. Niinpä minusta näyttää, että taitaa emäntään kuulua,
koska...
_Maaherra_. Jaa... Mutta mistä sen tiedät... kysyn?
_Raita-poika_. Monenlaisia ruokia toimittelee tuleville
luennoitsijoille ja itseään pesee ja kampailee... Siitä arvaan, että
hyviä vieraita odottelee.
_Maaherra_. Joo. Mutta mistä tiedät, että juuri niiden vuoksi pesee ja
kampailee... kysyn?
_Raita-poika_. Minulla on silmät nähdäkseni, korvat kuullakseni...
_Maaherra_. Vaan pitäisipä sinun tietää, mitä varten minä käyn tässä
talossa.
_Raita-poika_. Kyllähän minä sen tiedän. Leski leskeä katselee.
_Maaherra_ (Nauraa.) Oikein arvattu... Mitä luulet Vimperillä olevan
siihen sanomista...
_Raita-poika_. Riippuu siitä, mitä Matilta sanoo.
_Maaherra_. Niinpä tietenkin, mutta köyhää, maatonta miestä...
_Raita-poika_. Tässähän olisi Vimperille mainio isännänpaikka!
_Maaherra_. Ja minä sanon, että siitä ei tule mitään, että keskelle
kylää tulee herrasmies isännäksi... Muuten... minä uskallan tässä sen
sanoa... on Matiltalla ja minulla jo melkein valmis asia. Sinä ymmärrät?
_Raita-poika_. Ymmärrän!
_Maaherra_. Oletko kuullut Matiltan minua mistään moittivan?
_Raita-poika_. Paljasta hyvää on aina puhunut.
_Maaherra_. No siinä kuulet! Mitä ajattelet sinä siitä Vimperistä...
kysyn?
_Raita-poika_. Ajattelen, että jos ette pidä varaanne, niin ottaa
Vimperi sekä Matiltan että talon, niin että yks kaks vaan.
_Maaherra_. Rupea puolestani Juhani! Ensi keväänä, kun tukinuittoon
lähdet, saat uudet pitkävartis-pieksut, oikeat tukkisaappaat palkinnoksi.
_Raita-poika_. Mielelläni soisin, että teistä ja Matiltasta pari tulisi.
Se vasta sopisi! Molemmilla talot ja tavaraa, molemmissa taloissa
pitäjän parhaat metsät! Teistä kahdesta tulisi rikkain pari koko Pohjan
perälle! Niin juuri.
_Maaherra_. Entäs sitten niityt, jotka sekä tämän Kauppilan että meidän
ovat koko maailman parhaat! Kaikki minä tiedän ja olen ajatellut...
_Raita-poika_. Ja karja sitten! Minä suostun olemaan teidän puolestanne.
_Maaherra_. Tukkisaappaat saat! Saatathan sanoa suoraan, että tämän
talon emäntä on jo kihloissa Maaherran isännän kanssa...
_Raita-poika_. Ja voinkin! Emme me huoli semmoisesta räkänokkaherrasta
tämän kylän isännäksi.
_Maaherra_. Oikein sanottu! Sinä kyllä olet mies paikallasi jos tahdot.
Saappaat saat!
_Villen-Eetu_ (Tulee vasemmalta. Herrat luennoitsijat ovat kaiketi jo
saapuneet.)
_Maaherra_. Eivät ole saapuneet.
_Villen-Eetu_. No sitten ne ovat nuo, jotka ajoivat Yliharjua alas,
että tie pölisi, yhyy.
_Maaherra_. Nytkö juuri? (Rientää kujalle.) Juhani! Juhani!
(Viittaa kädellään.)
_Raita-poika_ (Mennen kujalle.) Kyyti näkyy olevan ja kaksi herraa istuu
kieseissä...
_Maaherra_. Ne ne ovat!
_Raita-poika_. Ne ne ovat!
_Maaherra_. Menenkö sisälle, vai jäänkö tuohon?
_Raita-poika_. Ottakaamme heidät tässä ylpeästi vastaan!
_Maaherra_. Juuri niin, Juhani! (Kääntyen Villen-Eetun puoleen.) Mitä
sinä tässä kuuntelet?
_Villen-Eetu_. Yhyy... Minä olen tullut karjanäyttelystä kuulemaan...
yhyy...
_Maaherra_ (Tiukasti.) Mutta mitä tässä meitä kuuntelet ja katselet!
_Villen-Eetu_. Yhyy... Tämä on Kauppilan piha... yhyy...
_Maaherra_. Elä ynise siinä! (Raita-pojalle) Missä asti tulevat?
_Raita-poika_. Aitamännikön kohdalla jo ovat...
_Maaherra_. Minä... minä... (Matilta tulee portaita alas.) Ja tuossa
nyt Matiltakin!
_Matilta_. Käykää sisälle! Merkillisen vähänpä nyt väkeä karttuu
luentoa kuulemaan. (Raita-poika katoaa johonkin ulkohuoneeseen.)
Maaherran isäntä ja Villen-Eetu, käykää tupaan!
_Villen-Eetu_. Kiitoksia!
_Maaherra_ (Käy kättelemään Matiltaa.) Ajattelin jo tulla tänne
ennen... Mutta menkäämme sisälle.
_Matilta_. Minä puhuttelen tuota Juhania. (Katoaa ulkohuoneisiin.)
_Maaherra_ (Hän näyttää kylmemmältä kuin ennen ja hän on pukeutunut
parhaaseen pukuunsa, niinkuin häihin.)
_Villen-Eetu_. Yhyy...
_Maaherra_. Meneppäs sisälle sinäkin! Minä tulen tästä jahka ehdin.
_Villen-Eetu_. Yhyy... (Menee portaita ylös.)
_Maaherra_ (Yksin.) Minä otan heidät vastaan ja...
(Rientää kujalle. Hetkisen on näyttämö tyhjänä. Matilta tulee
navetasta kantaen jotakin kädessään ja kiiruhtaa portaita ylös.)
_Maaherra_ (Tulee näyttämölle.) Minä valehtelen, ettei Matilta ole
kotona. Sen minä teen. Mihinkä se Juhani katosi? Juhani voisi olla
todistajani. Se on hyvä poika tuo Juhani! (Huutaa.) Juhani hoi Juhani
hoi!
_Raita-poika_ (Tulee ulkohuoneesta.) Mikä hätänä?
_Maaherra_. Puhu sinä nyt! Sano, että... että... Sano mitä tahdot, mutta
ota se Vimperi ahtaalle, ettei pääse Matiltan puheille.
_Raita-poika_. Kyllä minä... kyllä minä. Nyt jo tulevat... tuossa
tulevat. Ovat jättäneet hevosen tienhaaraan ja tulevat kävellen pihaan.
_Maaherra_ (mahtavana). Antakaapas tulla vain. On tämäpoika herroja
ennenkin puhutellut. Vallesmaninkin ajanut kolme kertaa ulos kujasta.
Saarikoski ja Vimperi tulevat, molemmilla kädessään
pienoinen matkalaukku, ovat matkapuvussa.
_Saarikoski_. Hyvää iltaa ja terveisiä jälestäpäin!
_Vimperi_. Samat sanat. Tämäkö on Kaupin talo?
_Maaherra_. Tämä on Kaupin talo. (Vimperi ja Saarikoski pysähtyvät
näyttämölle.)
_Vimperi_. Te taidatte ollakin tämän talon isäntä ja ehkä tämä nuori
mies on teidän poikanne?
_Maaherra_. Minä olen melkein niinkuin isäntä, ja tämä nuori mies on
melkein niinkuin minun poikani...
_Vimperi_. »Melkein niinkuin isäntä ja melkein niinkuin minun poikani»
— sepä on ihmettä ja kummaa!
_Maaherra_. Niinkös tuntuu. Vai on kummaa! (Raita-poika nauraa
virnistelee.)
_Saarikoski_. Tehän olette Maaherran isäntä tästä kylästä, jollen
väärin muista. (Menee kättelemään Maaherraa ja Raita-poikaa. Vimperi
tekee samoin.)
_Maaherra_. Minä juuri olen Maaherra tästä kylästä.
_Saarikoski_. Sitähän minäkin. Muistan teidät aina siitä illasta
asti, jona pidin esitelmän apulannoituksesta. Ha, ha, se oli hauska
esitelmäilta.
_Vimperi_. Vai tämä isäntä se nyt on, joka ei tarvitse apulantaa!
_Maaherra_. Ei apulantaa eikä akranoomeja.
_Vimperi_. No, no, so, so!
_Saarikoski_. Mutta asiasta toiseen! Onko kuultu, että täällä syksyllä
pidetään karjanäyttely?
_Maaherra_. On kuultu, mutta tänä iltanahan on esitelmä.
_Saarikoski_. Huomenillaksi se on kuulutettu.
_Maaherra_. Matilta on lähettänyt sanan, että esitelmä on tänä iltana.
_Saarikoski_. On tullut nähtävästi erehdys. Aijoimme vain tänä iltana
puhua tulevasta karjanäyttelystä ja siihen kuuluvista seikoista.
_Vimperi_ (Lyöden olkapäälle Maaherraa.) Olen kuullut, että teidän
talossanne on kaunis ja hyvälypsyinen karja.
_Raita-poika_. Paras koko pitäjässä.
_Maaherra_. Ei ole tarvinnut meidän taloon karjanviljaa lainaamassa
käydä, ha ha.
_Vimperi_ (Syrjään.) Kummallinen ukko. Lieneekö hullu vai onko niin
ylpeä. (Ääneensä.) No niin olen kuullutkin, että hyvälypsyinen karja
teillä on.
_Maaherra_ (Kuin epäillen ja itsekseen.) Mitähän se oikeastaan nyt
tarkoittaa! (Ääneensä.) Tahdon tehdä yhden kysymyksen...
_Vimperi_. Vaikka kolme.
_Maaherra_. Kysyn, oletteko niitä herroja, jotka karjanäyttelyä
tulette pitämään?
_Vimperi_. Niitä me olemme. (Saarikoski ja Raita-poika puhelevat
keskenään, ja sillä aikaa kun Maaherra ja Vimperi juttelevat,
nousevat edelliset portaita ylös vasemmalle.)
_Maaherra_. Vai niitä olette. Saanko kysyä, koska karjanäyttely
pidetään?
_Vimperi_. No siinä syyskuun puolivälissä, päivää ei ole vielä määrätty.
_Maaherra_. Vai niin. Aika ja paikka tuntematon.
_Vimperi_. Niinpä melkein. Muuten mitä näyttelyyn tulee, aijomme siitä
jo tänä iltana ja ehkä vielä huomenillallakin puhua.
_Maaherra_. Mitäpä siitä vielä on puhumista... kysyn.
_Vimperi_. Onko siis yleensä tietona, ettei karjanäyttelyssä palkita
muita kuin maatiaisrotuisia lehmiä?
_Maaherra_. Sitä en tiedä ja se ei olekaan pääasia, mitä rotua mikin
lehmä on, vaan pääasia tietenkin on, mikä lehmä enin lypsää...
_Vimperi_. Ei ole niin. Olette erehtynyt.
_Maaherra_. Enpä tuota nyt usko.
_Vimperi_. Tietysti tulee lypsykyky myöskin kysymykseen mutta ainoastaan
inaatiaislehmäin lypsykyky...
_Maaherra_. Minä pyllistän teidän maatiaisille. (Matilta tulee
vasemmalta, ja ehtii jo Vimperiä kättelemään ennenkuin maaherra hänet
huomaa.)
_Matilta_. Agronoomi on hyvä ja lähtee sisälle.
_Vimperi_. Te taidatte olla tämän talon emäntä?
_Matilta_. Ovat ne minua siksi kutsuneet. (On ylpeän ja itsetietoisen
näköinen.)
_Vimperi_. Vai niin... jassoo... jahaa... No niinpä niin. Käykäämme
sitten huoneeseen! (Menee vasemmalle Matiltan seuratessa hänen
perässään.)
_Maaherra_ (Jääpi näyttämölle. Hermostuneella äänellä ja kuin matkien
Vimperiä.) Vai niin... Jassoo... jahaa... Kyllä minä katson tässä,
onko se jassoota. Mikähän kavaljeeri sinä luulet olevasi? (Lähtee
juoksujalkaa vasemmalle. Villen-Eetu töksähtää vastaan ja lentää
selälleen.) Pois tieltä asiaankuulumattomat! (Rynnistää menemään
portaita ylös.)
_Villen-Eetu_. Yhyy... kun maailma mustenee. (Pitelee selkäänsä.)
(Näyttämö on hetkisen tyhjä ja esirippu voi olla laskettuna.
Kun esirippu nousee, tulevat vasemmalta edellä Saarikoski
ja Vimperi ja heidän perässään Maaherra, Matilta, Villen-Eetu
sekä muut näytelmään kuuluvat henkilöt. Saarikoski ja Vimperi
asettuvat perälle, muut kaikki oikealle, Maaherra etunenään,
paitsi Raita-poika, joka istuutuu portaille.)
_Saarikoski_. Hullutusta olla näin kauniina kesä-iltana huoneessa.
_Vimperi_. Täällähän on raitista ja hauskaa ja voimme tässä näille
puhua karjanäyttelystä.
_Maaherra_. Siitä tahtoisimmekin kuulla... Kun päästäsiin alkuun.
_Saarikoski_. Kyllähän tässä. (Naurahtaa.)
_Vimperi_ (Ottaa taskustaan jonkun kirjasen, jota selailee ja näyttää
miettivän puhetta. Kaikki ovat hiljaa kuin odottaen, Maaherra
kuitenkin siirtyy paikasta toiseen ja näyttää pitkistyvän puheen
alkamista.)
_Maaherra_. Kun ei vaan taas puhuttaisi siitä apulannasta. (Villen-Eetu
heristää kädellään Maaherraan päin.) siss... hiss... hiljaa!
_Vimperi_ (Kuin närkästyksissä). Minusta näytti, kun tulin sivu teidän
talonne, ettei apulanta tekisi pahaa teidänkään vainioillenne...
_Maaherra_. Vai niin näytti... — Mutta minä saan ilmoittaa, ettei
meillä tarvita mitään muualta eikä lainata naapureista. Meillä on
voileipää kotona, he, he.
_Vimperi_. Mutta sehän ei kuulu apulannoitukseen, tiedän mä. (Selailee
yhä kirjastaan.)
_Maaherra_. Siihen se juuri kuuluukin, että omistaan elää eikä ole
puumerkit kenenkään kaapin loukossa...
_Vimperi_. Sekään ei kuulu apulannoitukseen.
_Maaherra_. Siihen ne kuuluvat kaikki! (Villen-Eetu heristelee
kädellään.)
_Saarikoski_. Sanoakseni sanasen, oli aikomuksemme, vaikkei väkeä
toivomme mukaan olekaan saapunut, puhua tähän kylään aiotusta
karjanäyttelystä...
_Maaherra_. Sitähän tässä minäkin. Siitä asiasta kannattaa puhua. Se on
toista kun apulanta-asia ha, ha, ha.
_Saarikoski_. Toverini agronoomi Vimperi aikoo asiata valaista, jotta
näyttelyn tarkoitus kävisi kaikille selväksi.
_Vimperi_. Niin. Koska Maanviljelysseura on päättänyt ensi
karjanäyttelyn toimeenpanna tässä kylässä tulevan syyskuun 15 päivänä,
niin...
_Maaherra_ (Keskeyttäen.) Siitä onkin toistakymmentä vuotta kun
tässä kylässä on karjanäyttely pidetty. Silloin meidän Koreapää sai
ensimäisen palkinnon...
_Vimperi_. ... niin olisi nyt jo hyvä, että paikkakuntalaiset keskenään
sopisivat paikasta, jossa näyttely pidetään...
_Maaherra_. Meidän Aitamännikössä se viime kerralla pidettiin ja
silloiset herrat kehuivat paikkaa mainion sopivaksi.
_Vimperi_ (Jatkaen.) Niinikään olisi hyvä ja erittäin suotava, että
kyläläiset saisivat tiedon siitä, että nyt tulevassa karjanäyttelyssä
tullaan palkitsemaan ainoastaan puhtaita maatiaisrotuisia lehmiä.
(Raita-poikakin nousee istumasta ja menee toisten joukkoon.) Siitä
kyllä on jo sanomalehti-ilmoituksessakin mainittu, ja kun syyskesällä
toistamiseen ilmoitetaan, tullaan siinäkin juuri nimenomaan siitä
seikasta mainitsemaan. Mutta koska kokemus on jo opettanut, että
ilmoituksista huolimatta hyvin usea kuljettaa näyttelyyn kaikenlaisia
sekarotuisia lehmiä palkinnon toivossa, niin olisi suotavaa, että
kaikilla olisi selvillä, etteivät sekarotuiset lehmät tässä tulevassa
karjanäyttelyssä tule kysymykseen, olkoon niiden lypsykyky kuinka suuri
tahansa...
_Maaherra_. Sepä on kummaa...
_Vimperi_. Minä pyydän lausua sanottavani ilman keskeytystä...
(Villen-Eetu heristelee kädellään Maaherraan päin.)
_Maaherra_. Niinpä tietenkin, mutta tässähän oli puhe siitä, että
kuinka paljon lehmä lypsää...
_Vimperi_ (Kiivastuen.) Tässä oli puhe, että ensi näyttelyssä
palkitaan ja tulevat kysymykseen ainoastaan maatiaisrotuiset lehmät...
_Maaherra_. Maatiaisrotuiset lehmät! Mitä ne ovat?
_Raita-poika_. Juuri niin, mitä ne ovat? (Villen-Eetu heristelee
kädellään ja suhisee: hiss.)
_Vimperi_. Toivon että saan rauhassa jatkaa...
_Maaherra_. Niinpä tietenkin...
_Raita-poika_. Niinpä ilmankin...
_Vimperi_. Tahdon lyhykäisesti selittää, minkänäköiset maatiaislehmät
ovat. Niitä on tälläkin paikkakunnalla hyvin paljon, sillä juuri näillä
pohjoisilla seuduilla onkin rotu säilynyt parhaiten...
_Maaherra_. Mutta minun ymmärrykseni mukaan karjanäyttely on juuri sitä
varten, että nähtäisiin, kenellä parhaat lehmät ovat, mistä talosta
enin voita myydään ja on myyty, ja niin edespäin.
_Matilta_ (Maaherralle.) Siinähän juuri se pääpykälä onkin, ja sitähän
tämä Vimperi selittää...
_Vimperi_ (Ei ole kuulevinaankaan Maaherran ja Matiltan puhetta.) Mitä
maatiaislehmäin yleisiin tuntomerkkeihin tulee, eli itse tyyppeihin,
niin sen voi jokainen karjanomistaja itse tuntea ja nähdä.
_Maaherra_ (Naurahtaen.) No kyllä maar lehmänsä kukin tuntee ja näkee.
_Vimperi_. Olen nytkin tälläkin matkalla nähnyt laitumilla kerrassaan
tyypillisiä maatiaislehmiä. Nuo pienet, matalajalkaiset, valkoiset...
_Matilta_. Niinkuin meidän Kruunu...
_Vimperi_ (Kuin sekaantuen puheessaan.) ... jollakulla maatiaisella
kuitenkin ovat korvain nokat, posket ja kyljet täplikkäitä...
_Maaherra_ (Hyvillään.) No nyt tulemme yhteen! Ne merkit sopivat
meidän entiselle Koreapäälle, jonka vasikka Reesantti on.
(Vakuuttavasti.) Siinä on lehmää, että naurattaa... Kun lypsää kuusi
vanhaa kannua...
_Matilta_. (Pyörähtäen melkein Vimperin eteen keskelle näyttämöä.)
Entäs meillä Kullankukka ja Kruunu! Kun konsulentti kävi meillä toissa
kesänä, niin lautaselle taputteli kumpaakin ja nauru suussa sanoi, että
onpa siinä sellainen pari, että niitä harvoin näkee. (Kuin erittäin
Vimperille.) Ja lehmän näköisiä ja kokoisia meillä ovat muutkin.
_Vimperi_ (Yskii ja koettaa jatkaa.)
_Raita-poika_. Kuusi kannua vahetonta maitoa...
_Maaherra_ (Matiltalle) Kullankukka ja Kruunu! Joo. Mutta ne ovat
paljo pienempiä lehmiä, eivätkä ne lypsä kuutta kannua...
_Raita-poika_. Kuutta kannua vahetonta maitoa. (Kuuluu naurua ja
Villen-Eetu pyörähtelee hermostuneesti.)
_Vimperi_ (Kääntyen Saarikoskeen päin.) Ehkä on parasta, että puhutaan
näyttelypaikasta. Ei tästä näy muutakaan tulevan.
_Mäntylä_. Se taitaa olla parasta.
_Maaherra_. En ikipäivänä vaihettaisi meidän Reesanttia ja Omenaa tämän
talon Kullankukkaan ja Kruunuun.
_Mäntylä_. Parempaa ja sopivampaa paikkaa ei ole tässä kylässä kuin
Maaherran Aitamännikkö.
_Iso-Pieti_. Se on tosi. Ja uskonpa, että tämä Maaherran isäntä...
_Maaherra_. Jaa. Minä en ole koskaan vastaan, kun yhteinen hyvä on
kysymyksessä. (Ylpeänä.) Minä annan niinkuin ennenkin Aitamännikön
näyttelykentäksi.
_Saarikoski_. Oikein ja hyvin puhuttu. Kyläläisten puolesta saan
kiittää...
_Maaherra_. Jaa. Kiittää saavatkin, sillä männikkö on likellä taloa ja
sopiva muutenkin...
_Matilta_. Olisi niitä muissakin taloissa männiköitä. (Katsoo
merkitsevästi Vimperiin.)
_Saarikoski_. Hyvin uskomme, mutta koska nyt tämä Maaherran isäntä
lupaa männikkönsä, joka kuuluu olevan erittäin sopiva, niin...
_Matilta_. Minä tarkoitinkin vain, että on niitä männiköttä ja metsiä
muillakin. (Tehden laajan liikkeen kädellään.) Meidän kylässä
Käyrävaaran Laulumaa, jossa on männikkö suoraa kuin kynttilöitä.
_Maaherra_. Ei sitä näyttelyä Käyrävaaraan asti viedä, tiedän mä...
_Raita-poika_. Ei viedä näyttelyä Käyrävaaraan asti...
_Vimperi_. Siis paikasta on jo sovittu. Mutta nyt olisi vielä eräs
tärkeä seikka, josta tahtoisin mainita.
_Maaherra_. Minulla on myöskin vielä mainitsematta monta seikkaa.
_Raita-poika_. Monta seikkaa on vielä mainitsematta...
_Villen-Eetu_. Yhyy... Ei ole mainittu palkintotuomareista.
_Vimperi_. On nimittäin tavallista, että kyläläiset keskuudessaan
valitsevat jonkun palkintotuomarin, henkilön joka tuntee lehmän
lypsymerkeistä ja muutenkin.
_Mäntylä_. Parempaa lehmämiestä ei ole meillä eikä muualla kuin tämä
Villen-Eetu. (Villen-Eetu kumartelee Vimperille.)
_Villen-Eetu_. Yhyy. Minä olen...
_Vimperi_. No niin. Mitä muut sanovat. Mäntylän isäntä ehdottaa tätä
Villen-Eetua palkintotuomariksi. Hyväksytäänkö? (Raita-poika kuiskaa
Maaherran korvaan.)
_Muut_. Hyväksytään!
_Maaherra_. Minä panen jyrkän vastalauseen... Villen-Eetua ei saa ottaa
palkintotuomariksi.
_Vimperi_. Miksi ei?
_Maaherra_. Se on "falski" mies, eikä sillä ole itsellään lehmiä.
_Vimperi_. Annamme kuitenkin olla Villen-Eetunkin joukossa! Eikö niin?
_Maaherra_. No olkoon sitten menneeksi minunkin puolestani.
_Vimperi_. Yksimielisesti valitaan siis Villen-Eetu palkintotuomariksi
ensi karjanäyttelyyn.
_Saarikoski_. Niin valitaan. (Villen-Eetu kiittelee ja kumartelee.)
_Maaherra_. Vielä yhtä asiaa tahtoisin tiedustaa.
_Vimperi_. Mikähän se asia olisi?
_Maaherra_. Palkitaanko tässä näyttelyssä myöskin sonneja... kysyn.
_Vimperi_. Tietysti, onhan ilmotuksessa sanottu sonneista erittäin.
_Mäntylä_. Maaherran isäntä ei ehkä ole nähnyt ilmoitusta...
_Maaherra_. Kyllä minä nähnyt olen, mutta vakuudeksi kysyn vielä.
_Matilta_ (Tullen keskelle näyttämöä.) Herrat ovat hyvät ja käyvät
sisälle ja nämä isännät myöskin.
_Saarikoski_ ja _Vimperi_. Me kiitämme. (Matilta menee edellä portaita
vasemmalle, muut seuraavat perässä missä järjestyksessä hyvänsä,
keskustellen karjanäyttelystä. Näyttämölle jäävät vielä Maaherra ja
Raita-poika.)
_Maaherra_. Juhani! Miltä sinusta näytti Matilta?
_Raita-poika_. Pahinta pelkään. Vimperi on nuori ja komea mies.
_Maaherra_. Mutta räkänokka minuun verraten! Sano niin Matiltalle. Mitä
muuten uskot?
_Raita-poika_. Lempeästi silmäilivät toisiaan, niinkuin rakastuneet
ainakin.
_Maaherra_. Ja tahallaan metsäänsä kehui, että Vimperi kuulisi.
_Raita-poika_. Epäilemättä.
_Maaherra_. Pidä silmällä heitä!
_Raita-poika_. Parhaani koetan. Ovatpa tiedossani pitkävartiset
tukkisaappaat.
_Maaherra_. Saappaat saat. Mutta... Minkä konstin hoksaisimme tuolle
Vimperille?
_Raita-poika_. Ei ole muuta keinoa kun haukkua häntä.
_Maaherra_. Mitä sanoisin?
_Raita-poika_ (Kuiskaa Maaherran korvaan. Maaherra alkaa nauraa, niin
että maha kohoilee.)
Esirippu.