GASTON, (tulee): Ei ollut siellä.
MARIE: Mutta kuka -- ketä sinä etsit?
GASTON, (melkein huutaen): Minä etsin! -- kysyt mitä etsin --
(tyynemmin) sateenvarjoani -- joka unohtui -- -- (huudahtaen)
Aha -- kas täällä! (menee makuuhuoneeseen).
MARIE, (nauraa): Sateenvarjosi, ah se on totta, mutta ei se ole siellä,
se jäi tänne akkunan luo.
GASTON, (tulee takaisin): Ei! ja Catherine sanoi että hän oli noussut
ylös rappusia.
MARIE: Mutta tässähän se on.
GASTON: Mitä?
MARIE: Akkunan luona!
GASTON: Akkuna -- sateenvarjoni -- aivan oikein --. Niin kohta alkaa
rajuilma (avaa akkunan).
MARIE: Siksi olet luultavasti niin kiihtynyt.
GASTON: Minä, mahdollista -- (itsekseen) niin, niin rajuilma alkaa.
MARIE: Mitäs nyt pankkiirisi sanoo?
GASTON: Näethän, että nyt menen toimistooni -- nyt lähden.
MARIE, (on järjestävinään): Varo, ett'et kastu, jos rupee satamaan.
GASTON: Kyllä, kultaseni, (itsekseen ovella) Täällä haisee sikarille.
Jos sinä minut petät onneton (pui nyrkkiään).
MARIE: Siinä sinä vielä olet?
GASTON: Minä lähden -- niin, rajuilma alkaa.
(Lähtee, Marie sulkee oven).