"Sitten hän on saapa ritariuden korkean arvon huomenna suuren juhlan
kunniaksi", Lancelot sanoi.
Sinä iltana kestittiin Lancelot herraa ylenpalttisen hyvin ja aamun
koittaessa hän Galahadin pyynnöstä löi tämän ritariksi.
"Jumala tehköön teistä hyvän miehen", Lancelot herra sanoi, "sillä
kauneutta ei teiltä suinkaan puutu. No, jalo herra, tahdotteko tulla
minun kanssani Arthur kuninkaan hoviin?"
"En", sanoi poika, "en tällä hetkellä voi tulla teidän kanssanne."
Niin Lancelot herra lähti luostarista ja otti molemmat orpanansa
mukaansa ja he tulivat Camelotiin kello yhdeksän aikaan
helluntaipäivän aamuna. Sillä hetkellä kuningas ja kuningatar olivat
menneet tuomiokirkkoon jumalanpalvelusta kuulemaan. Kun kuningas ja
kaikki ritarit tulivat takaisin, niin paroonit näkivät että kaikkiin
Pyöreän pöydän istuimiin oli kirjoitettu kultakirjaimia -- tuossa
tuli yhden istua, ja tuossa toisen.
Siten he kulkivat pitkin tuoliriviä, kunnes tulivat Vaaralliselle
istuimelle, missä he näkivät kultakirjaimia, äskettäin kirjoitettuja,
jotka sanoivat:
_"Kun neljäsataa ja neljäkuudetta vuotta on kulunut meidän Herramme
Jesuksen Kristuksen kärsimyksestä, on tämä istuin täyttyvä."_