Perustuslaulu Runebergiltä alkaa sanoilla: _från molnens
purpurstänkta rand_. Mitet on sama kun edellisessä, jonka mukaan
sanat laulaissa jakauvat seuraavihin mittoihinsa:
Vä- -- hänpä -- tuosta -- kuinka -- ma
I- -- käni -- määrän -- sain.
Jaksossa: _Valaisee maailman_ katsomma loppu-äänikettä eli päätettä
_ee_ sanassa _valaisee_ ennemmin epä-arvoiseksi, kun varsin
pitkäksi, jonka tähden sitä tässä olemma käyttäneet lyhyen siasta.
Varsin pitkiksi lukisimma ainoastansa niitä pitkiä tavuita, jotka
taitaan kahdistaa, niinkun esimerk. lopputavuet sanoissa: _rantaa,
rantaan, maailmaa, tuodaan, ottaa', leikka'a_, kahdistettuina:
_rantoa, rantahan, maailmata l. maailmaa, tuodahan, ottoa',
leikkoaa_. Sitä vastoin semmoisia päätteitä, kua sanoissa: _hän
tulee, tekee, ottaa, taitaa, valaisee_ ei sovi kahdistaa, josta
arvelemma niiden ei varsinaisesti vaan epä-arvoisesti pitkiä olevan.
Tavataan niitä kyllä pidennettyinäkin, vaan silloin erinäisellä
liitteellä _pi_ eli _vi_, jonka edellä tavut oikeemmin lyhyeksi
kirjoitettaneenkin, _tulepi, tekepi, ottapi, taitapi, valaisepi eli
tulevi, tekevi_ j.n.e., jos kohta Savon ja muutamien muiden
paikkojen murteessa se siinä siassa kuuluu pitkänä: _tuloopi,
tekööpi, ottaapi_ j.n.e. Juuri epä-arvoisuutensa vuoksi näitä
päätteitä raamatun suomessa yksiäänikkeellisesti kirjoitettaneenkin.