Kesäisen illan kullasta
Tuo joutsen tultuaan,
Joen lähelle laskihen,
Ja loihen laulamaan.
Suloa Suomen lauloi hän,
Kesiä Pohjolan,
Kuin halkiöisin aurinko
Walaisee maailman.
Kuin varjopuien suojassa
On hetket herttaiset,
Ja aallot uia' armahat,
Ja rannat rauhaiset.
Ja kuin suloista siellä on
Syleillä kultoa,
Ja kuinka vilppi, viekkaus,
Siell' uppo outoja.
Näin souti salmi salmelle
Se joutsen joikuen,
Ja kultansa kohattua
Syleili lausuen:
"Vähänpä tuosta, kuinka jo
Ikäni määrän sain --
Olen uinut Pohjan aalloilla,
Syleillyt kultoain".