Suo, lähe' kaunis, katselen
Likellä vettesi,
Kuin pilven varjot vaeltavat
Kuvastimessasi.
Kah tuoll' on pilvi loistava,
Ihana, kaunoinen;
Jo lähti pois pakenemaan --
Hyvästi varjonen!
Taas tuossa toinen kullallaan
Kuvoaa taivahan;
Se ei pitemp' -- iällinen
Jo lähti matkahan.
Kah vielä muuan hirviä
Hias kulullehen;
Voi siirtyisitkö sievemmin
Jälestä toisien!
Vain näitä katsellessani
Mä muistan mieltäni,
Kuin monta kullan loistoa
Jo siirtyi siltäki.
Kuin pilvet paksut, synkiät,
Sitäi' pimittivät,
Yhtäkkiähän nousivat,
Hitaasti lähtivät.
Vaan jospa kuinkin kulkivat,
Ne eivät outoja:
Ne tyhjiä kuvaamia
Ja pilven varjoja.
Ne mieli raukan kuitenki
Moneksi muuttavat;
Voi koskastapa varjojen
Valehet loppuvat!