Käytetään väärin rahvaanluuloa ja kulutetaan sitä niin kauvan, ett'ei
lopulta kukaan siihen usko. Ei ole enkelien vika, että jokainen
kisälli maalaa niitä seinälle, että jokainen narri sekoittaa niitä
kaunopuheliaisuuteensa ja että jokainen keikari häikäilemättä kohtelee
niitä kuin mitä muutakin taikauskoa.
Uskon enkelien olemassa oloa, en ainoastaan sen vuoksi, että ne
sisältyvät pääajatuksena raamatun kertomukseen maailman luomisesta,
vaan koska ne ovat välttämätön rengas älykkäiden olentojen ylenevässä
sarjassa. Uskon näkymättömän henkimaailman olemassa oloa, joka
kaikkialla ympärillämme täyttää suuren tyhjyyden taivaan ja maan
välillä ja jota ilman ei voi ajatella ainaista yhteyttä näiden
välillä. Pilkatkoot luonnontutkijat enkelien siipiä ja sanokoot niitä
sopimattomiksi kasvannaisiksi -- ja kuka voi väittää, että enkeleillä
on siivet sentähden, että me kuvailemme heitä lentävinä? Tehkööt vaan
filosoofit heistä vertauskuvia tai ruumiittomia ajan aatteita ihmisten
mielikuvituksessa. Jos kerran kysymme tieteeltä neuvoa, niin hyväksyn
kernaammin seuraavan Godet'n laatiman kehityssarjan, joka määrittelee
suvun ja yksilön suhdetta tahdon vapauteen nähden: 1) elimetön
luomakunta on suku ilman yksilöitä; 2) elimellinen luomakunta, kasvit
ja eläimet, on epävapaa sukuunsa sidottu yksilö; 3) ihminen on suvun
yhteydessä oleva vapaa yksilö, jonka tahto on riippumaton; 4) enkelit
ovat vapaita, suvuttomia yksilöitä. Ei ainoatakaan näistä renkaista
voida jättää pois, murtamatta ankarasti johdonmukaista ajatussarjaa.
Meidän on ajatteleminen jokainen enkeli erikoisena luotuna olentona,
jolla ei ole esivanhempia eikä jälkeläisiä. Heidän vapautensa on
suurempi kuin ihmisen, koska he eivät niinkuin hän ole sidotut aikaan,
paikkaan tai aineelliseen ruumiiseen. Muuten kuvaa raamattu heitä
kuolemattomiksi, ruumiittomiksi sukupuolettomiksi palvelijoiksi, jotka
ovat määrätyt auttamaan Jumalaa hänen johtaessaan luonnonvoimia ja
ihmisten kohtaloita, siis maallisiin tarkoituksiin. Mutta se ei estä,
että heidän tehtävänsä ulottuu yli koko maailman-kaikkeuden, joka näkyy
siitä, että he ovat Jumalan ylistyksen tulkkia koko luomakunnassa,
samalla kun heidän historiansa osoittaa, että he itse ovat kehityksen
alaisia. Tämä heidän yhtäläisyytensä ihmisen kanssa selittää myöskin
heidän vilkkaan osanottonsa kaikkeen, joka on tärkeää Jumalan
valtakunnalle ihmismaailmassa. He surevat ja iloitsevat ihmisten
kanssa, auttavat Jumalan valituita heidän taisteluissaan, vaaroissaan
ja kiusauksissaan, vastaanottavat heidän henkensä kuolemassa,
julistavat maailman tuomion ja ovat sen elonkorjaajia.
Keskenään ovat he jaetut luokkiin, joilla on vähempi tai enempi voimaa
ja vapautta. Enkelit esiintyvät ainoastaan maailman-historiallisten
tapahtumain aikana, mutta näkymättöminä ovat he alinomaisessa
toiminnassa. Enkelien vartiotoimi ja heidän suojeluksensa ilmenee
kauttaaltaan maailman historiassa. Olen aivan varma siitä, että
ainoastaan epäuskomme ja Jumalasta ja yliluonnollisesta poiskäännetyt
ajatuksemme estävät meitä tuntemasta heidän läsnäoloaan useissa
elämämme tilaisuuksissa. En ole koskaan nähnyt, en koskaan kuullut
yliluonnollisia olennoita, mutta minä olen -- samoinkuin monet
muutkin -- useissa tilaisuuksissa aivan selvästi huomannut heidän
läsnäolonsa hämmästyessäni jotain ihmeellistä pelastusta tunnetuista
tai tuntemattomista vaaroista tai jotain yht'äkkistä hyvän tai pahan
vaikutusta. Sellaiset tilaisuudet jäävät usein huomaamatta. Me kutsumme
niitä sattumiksi, mutta maailmanjärjestys ei tiedä sattumista; tai
kutsumme me niitä sallimukseksi ja unhotamme nuo tämän sallimuksemme
aina toimivat välikappaleet.
Ei voi lukea mitään hellempää ja suloisempaa kuin Kristuksen sanat
lapsille: "heidän enkelinsä taivaissa alati näkevät taivaissa olevan
isäni kasvoja". Jumala on lapsia niin isällisesti läsnä sentähden, että
maailma monine kirjavine vaikutuksineen ei vielä ole ehtinyt tunkea
hänen ja heidän väliinsä.
Taivaan ja maan vaiheilla, mutta lähinnä maan ilmakehää, tulee
meidän vielä ajatella oleviksi demonit eli pahat henget, langenneet
enkelit. Jo nimityksessä "langenneet" on kätkettynä alempi kanta,
ja Paavalikin ajattelee heidät asuviksi ilmakehässä. Niinkuin hyvät
enkelit ovat kehittyneet korkeampaan vapauteen, ovat pahat kehittyneet
orjuuteen. Heitä kuvataan kahleisiin sidottuina, koska he ovat
kahlehditut pahuuteen ja itsekkäisyyteen eivätkä voi siitä irrottautua.
Vapautettuina hävittäisivät he luomakunnan, mutta heidän on vaan
sallittu kiusata, pettää ja hävittää niin kauvas kuin kahletta ulottuu,
samalla kun heitä painaa se nöyryytys, että heidän pahatkin ajatuksensa
edistävät Jumalan tarkoituksia.
Buddha, spiritismi ja rahvaanluulo sekoittavat kuolleiden henget
enkeleihin. Mutta kirjoitettu on, että ainoastaan lapset ja
Jumalan lapset kerran tulevat "_enkelien kaltaisiksi_", niin, jopa
tuomitsevatkin (langenneita) enkeleitä. Ei kukaan kuollut voi nousta
ylös enkelinä. Enkelit ovat korkeampia luotuja olentoja ilman
perhesiteitä, mutta me toivomme kerran vielä voivamme nähdä poismenneet
rakkahimpamme ja itse heiltä tunnettaa.
Jos silmämme eivät olisi luodut vain aistilliseen näkemiseen, jos me
voisimme ajatuksen silmällä nähdä sitä, mikä nyt on meille näkymätöntä,
niin tulisimme havaitsemaan jotakin, joka muistuttaa tomuhiukkasia
valaisevaa auringon sädettä hämärässä huoneessa. Näkisimme yht'äkkiä
ilmassa ympärillämme vilisevän lukemattomia eläviä ja alati liikkuvia
olennoita; keksisimme kaikkialla enkeleitä ja pahoja henkiä häärimässä
määrätyissä tehtävissään, ja heidän seassaan harhailevia, vielä
unen horroksissa olevia olennoita, jotka äskettäin vielä ovat
olleet maan päällä. Samaten kuin joka hetki hengitämme bakterioita,
aavistamattakaan niiden olemassa oloa, vaikka ne vaikuttavat joko
vahingollisesti tai hyödyllisesti ruumiiseemme, niin huomaisimme me
myöskin ihmeeksemme, että suuri osa siitä, jota me luulemme joko
satunnaisiksi vaikutuksiksi tai oman tahtomme vapaiksi teoiksi,
todellisuudessa onkin noiden näkymättömien olentojen vaikutusta,
jotka lähenevät ja hallitsevat meitä kukin lajinsa mukaan, ollen
hyviä, jos me itse hyviä ollen olemme heidän kaltaisiaan, tai pahoja,
jos me lähenemme heitä pahoine ajatuksinemme tai taipumuksinemme.
Me näkisimme silloin alinomaisen eri vaikutuksien kilpailun. Meidän
täytyisi luopua osasta toimintavapauttamme menettämättä kuitenkaan omaa
päättämisoikeuttamme. Me tulisimme vissiin määrään saakka säilyttämään
vapautemme ja seuraamaan tai vastustamaan heitä, mutta se hetki voisi
tulla, jolloin me kadottaisimme vastustusvoimamme ja vaipuisimme orjina
tottelemaan meitä voimakkaampia himoja. "Jokainen, joka tekee syntiä,
on synnin orja". Mutta me oppisimme myöskin avonaisin silmin paremmin
vaarinottamaan järjellisten olentojen vapautta. Me näkisimme niinkuin
Elisan palvelija Dothanissa taivaan sotalaumain loistavissa tamineissa
puolustavan meitä pahan vaikutuksia vastaan.
Hyvä on, että me heikot olennot, jotka helposti horjumme ja helposti
kaadumme, emme ole yksin tässä koettelemusten maailmassa.
Daniel antaa meidän uudella tavalla tutustua enkelien salaperäiseen
tarkoitukseen. Hän esittää heidät joukkopersoonallisuuksina, maailman
historian eri kansain edustajina, Persian ruhtinaana, Median
ruhtinaana. Enkeli muuttuu siinä kansan pääominaisuudeksi, kansanhengen
ilmestysmuodoksi persoonallisuutena, suojelusenkelinä. Se kuuluu meistä
itämaiselta tarulta, mutta saa toisen merkityksen, kun muistamme, mikä
voima on aatteiden yhdynnässä. Kun useita yksilöjä, erittäinkin suuria
kansanpaljouksia yhdistää rukous, laulu, kauhu, henkinen kulkutauti,
uskonnollinen heräys, harhaoppi tai ajan kysymys, jota tavallisesti
kutsumme ajan hengeksi, voipi se levitä hämmästyttävällä nopeudella
ja voimalla. Me sanomme: se on aate! Niin, mutta tämä aate muuttuu
toimiessaan maailman historiaksi.
22.5.1895.