Saluzzon maakreivi on alustalaistensa pyyntöjen tähden
pakoitettu ottamaan vaimon, ja saadakseen sen mieleisensä,
hän ottaa erään talonpojan tyttären, jonka kanssa hänelle
syntyy kolme lasta. Hän uskottelee vaimolleen, että on
surmauttanut nuo lapset. Sitten hän on kyllästyvinään vaimoonsa
ja ottavinaan uuden, ja antaa tyttärensä palata kotiin muka
sinä uutena ja karkoittaa vaimonsa paitasillaan pois. Mutta
kun hän huomaa vaimonsa kaikissa kohtaloissa kärsivälliseksi,
ottaa hän hänet rakkaampana kuin koskaan ennen takaisin kotiin,
näyttää hänelle hänen suuret lapsensa ja kunnioittaa ja vaatii
muitakin kunnioittamaan häntä markiisittarena.
Jo kauan aikaa sitten oli Saluzzojen maakreivillisen suvun päämiehenä
nuorukainen nimeltä Gualtieri, joka, eläen ilman vaimoa ja lapsia, ei
käyttänyt aikaansa mihinkään muuhun kuin linnustukseen ja metsästykseen
eikä aikonutkaan ottaa vaimoa ja saada lapsia. Jossa suhteessa hän
olikin sangen viisas.
Mutta se seikka ei miellyttänyt hänen vasallejaan, jotka monta kertaa
pyysivät, että hän ottaisi vaimon, ettei hän jäisi perillisettä ja he
itse ilman lääninherraa. Ja he tarjoutuivat etsimään hänelle vaimoa ja
sellaisesta isästä ja äidistä polveutuvaa, että hän voi toivoa hänestä
hyvää ja olla häneen aivan tyytyväinen. Mutta Gualtieri vastasi heille:
Ystäväni, te pakoitatte minua sellaiseen, jonka minä olin tosiaan
päättänyt olla aina tekemättä, ajatellen kuinka vaikea asia on löytää
sellaista, joka on tavoiltaan sovelias, ja miten suuri joukko
päinvastaista lajia on, sekä kuinka kovaa on sen miehen elämä, joka
yhtyy hänelle soveltumattomaan naiseen. Ja jos sanotte, että uskotte
tuntevanne tyttäret isistä ja äideistä, ja päättelette siitä, että
voitte antaa minulle sellaisen, joka minua miellyttää, niin
hulluttelette. Sillä enpä ymmärrä laisinkaan, miten te voisitte tuntea
isät tai tyttärien äitien luonteen salaisuudet; ja vaikkapa ne
tuntisittekin, useinpa ovat tyttäret erilaisia kuin isät ja äidit.
Mutta koska te välttämättä haluatte kietoa minut näihin kahleihin, niin
tahdon taipua. Ja etten saisi syyttää muita kuin itseäni, jos huonosti
onnistun, niin tahdon olla itse valitsijana. Mutta vakuutan samalla,
että jos sitten ette kunnioita häntä, otinpa millaisen tahansa, kuin
herratartanne ainakin, niin saatte omaksi vahingoksenne kokea, miten
raskasta minun oli ottaa vaimo teidän pyynnöstänne vasten tahtoani.
Jalot vasallit vastasivat, että he ovat tyytyväisiä, kun hän vaan
päättäisi ottaa vaimon.
Gualtieria olivat jo hyvän aikaa miellyttäneet erään köyhän tytön
tavat, joka oli kotoisin eräästä hänen kartanonsa läheisestä kylästä.
Ja koska tyttö oli tarpeeksi kaunis, niin hän ajatteli, että tuon
kanssa hänen elämänsä pitäisi olla onnellista. Ja sentähden hän, sen
enempää etsimättä, päätti naida sen tytön, ja kun hän oli kutsuttanut
luokseen hänen isänsä, sopi hän tämän kanssa, joka oli hyvin köyhä
mies, että hän ottaa hänen tyttärensä vaimokseen.
Tämän tehtyään kokosi Gualtieri kaikki seudulla olevat ystävänsä ja
sanoi heille: Ystäväni, teistä on ollut ja on mieleistä, että minä otan
itselleni vaimon, ja minä olen nyt päättänyt sen tehdä, enemmän
ollakseni teidän mieliksenne kuin omasta vaimon omistamisen halusta. Te
tiedätte, mitä minulle lupasitte, nimittäin olla tyytyväisiä ja
kunnioittaa herrattarena sitä, jonka minä otan, olipa hän mikä tahansa.
Ja siksi on tullut aika, jolloin minä voin täyttää lupaukseni teille ja
jolloin tahdon, että tekin pidätte sen minulle. Minä olen löytänyt
sydämeni mukaisen tytön, aivan täältä läheltä, jonka minä aion ottaa
vaimokseni ja tuoda jonkun päivän päästä kotiini. Ja siksi ajatelkaa
kauniiden häiden valmistusta ja millä tavoin otatte hänet kunnioittaen
vastaan, niin että saatan olla teidän lupaukseenne yhtä tyytyväinen
kuin te voitte olla minun.
Kunnon vasallit vastasivat kaikki iloissaan, että se on heistä mieleen
ja että, olipa tyttö kuka tahansa, he ottavat hänet rouvana vastaan ja
kunnioittavat häntä joka suhteessa herrattarenaan. Tämän jälkeen he
ryhtyivät kaikki järjestämään kauniita, suuria ja iloisia juhlia, ja
samoin teki myöskin Gualtieri. Hän valmistutti suurelliset ja kauniit
juhlat ja kutsutti niihin paljon ystäviään ja tuttujaan ja
aatelismiehiä ja muuta ympäristön väkeä. Ja sitäpaitsi hän antoi
leikata ja tehdä paljon kauniita ja komeita pukuja, erään tytön
mitalla, joka näytti hänestä saman kokoiselta kuin se tyttö, jonka hän
oli päättänyt naida. Ja paitsi tätä hän hankki koruvyöt ja sormukset ja
kalliin ja kauniin kruunun ja kaikkea muuta, mitä morsiamen
varustuksiin kuuluu.
Ja kun tuli päivä, jolloin hän oli päättänyt viettää häänsä, nousi hän
noin kaksi ja puoli tuntia auringon noususta ratsun selkään, ja samoin
kaikki muut, jotka olivat tulleet hänelle osoittamaan kunnioitusta; ja
kun kaikki oli tarpeelliseen kuntoon varustettu, sanoi hän: Herrat,
aika on mennä morsianta noutamaan. Ja hän lähti koko seurueineen
matkalle, ja he tulivat kylään sekä tytön isän talolle ja löysivät
tytön, joka juuri palasi kiireesti kaivolta vettä noutamasta,
mennäkseen sitten muiden naisten kanssa katsomaan Gualtierin morsiamen
tuloa.
Kun Gualtieri hänet näki, niin huusi hän häntä nimeltä, joka oli
Griselda, ja kysyi, missä hänen isänsä oli. Siihen tyttö vastasi
häveliäästi: Herrani, hän on tuolla kotona.
Silloin Gualtieri laskeusi satulasta, käski kaikkien odottaa häntä ja
meni yksin kurjaan majaan, jossa tapasi tytön isän, nimeltään
Giannucolo, ja sanoi hänelle.
Minä olen tullut ottamaan vaimokseni Griseldaa, mutta ensin tahdon
kysyä häneltä jotain sinun läsnäollessasi.
Ja sitten hän kysyi, koettaisiko Griselda, jos hän ottaisi hänet
vaimoksensa, aina olla hänen mielikseen eikä närkästyä mistään
seikasta, mitä mies sanoisi ja tekisikin, ja olisiko hän tottelevainen,
ja paljon muita sellaisia kysymyksiä, joihin kaikkiin tyttö vastasi:
Lupaan!
Silloin Gualtieri otti Griseldaa kädestä ja vei hänet ulos ja riisutti
koko seurueensa ja kaikkien muiden läsnäollessa hänet alastomaksi; ja
tuotettuaan ne vaatteet, jotka hän oli teettänyt, puetti heti Griseldan
niihin ynnä jalkineihin, ja käski asettamaan hänen päähänsä, joka oli
aivan sukimaton, kruunun ja sanoi tämän jälkeen kaikkien kummaksi:
Herrat, tässä on se, jonka minä aion tehdä vaimokseni, jos hän tahtoo
minut miehekseen. Ja sitten hän kääntyi tytön puoleen, joka seisoi
häpeissään ja arastellen paikallaan, ja sanoi hänelle: Griselda,
tahdotko minut mieheksesi? Johon tämä vastasi: Herrani, tahdon. Ja
Gualtieri sanoi: Ja minä tahdon sinut vaimokseni! Ja hän solmi kaikkien
läsnäollessa kihlauksen tytön kanssa.
Ja kun hän oli nostattanut morsiamensa ratsun selkään, vei hän hänet
kunniakkaassa saatossa kotiinsa. Siellä vietettiin kauniit ja suuret
häät ja sellaiset juhlat, kuin Gualtieri olisi ottanut Ranskan
kuninkaan tyttären.
Nuori vaimo näyttikin siltä, kuin hän olisi pukujen keralla muuttunut
sekä mieleltään että tavoiltaan. Hän oli, kuten jo sanoimme, kasvultaan
ja muodoltaan kaunis, ja niinkuin hän oli kaunis, samoin muuttui hän
miellyttäväksi, herttaiseksi ja hienotapaiseksikin, joten hän ei
näyttänyt suinkaan Giannucolon tytöltä ja entiseltä lammaspaimenelta,
vaan jonkun aatelisen herran tyttäreltä. Siten hämmästytti hän kaikki,
jotka olivat hänet ennen tunteneet. Ja sitäpaitsi oli hän niin
tottelevainen ja alamainen miehellensä, että Gualtieri piti itseään
tyytyväisimpänä ja onnellisimpana ihmisenä koko maailmassa. Ja samoin
oli hän miehensä alustalaisille niin ystävällinen ja niin lempeä, ettei
ollut ketään, joka ei olisi häntä rakastanut enemmän kuin itseään ja
mielellään kunnioittanut, ja kaikki rukoilivat hänelle hyvää ja onnea
ja lisääntyvää arvoa. Ja nyt sanottiin, vaikka ennen oli ollut tapana
sanoa, että Gualtieri ei tehnyt oikein viisaasti, kun otti hänet
vaimokseen, että Gualtieri oli viisain ja selvänäköisin mies koko
maailmassa, sillä kukaan muu kuin hän ei olisi koskaan tainnut huomata
Griseldan jaloja avuja, jotka olivat kätketyt huonoihin vaatteihin ja
talonpoikaiseen asuun.
Ja hyvinkin pian rouva sai aikaan sen, että ei ainoastaan hänen
maakreivikunnassaan, vaan kaikkialla, ennenkuin pitkä aika oli kulunut,
puhuttiin hänen kunnostaan ja hyvästä käytöksestään; ja jos hänen
miestään oli jotenkin silloin moitittu, kun hän otti Griseldan
vaimokseen, niin kääntyi sen puheen laatu nyt päinvastaiseksi.
Hän ei ollut elänyt kauan Gualtierin kanssa, kun hän tuli raskaaksi ja
synnytti ajallansa tytön, josta Gualtieri oli sangen iloissaan. Mutta
pian tämän jälkeen tuli Gualtierin mieleen omituinen ajatus, nimittäin
koetella pitkällisellä kokeella ja sietämättömällä tavalla Griseldan
kärsivällisyyttä. Ensin hän pisteli häntä puheilla, ollen muka
kyllästynyt ja sanoen, että hänen vasallinsa ovat hyvin tyytymättömiä
Griseldaan hänen sukuperänsä vuoksi, ja varsinkin nyt, kun he näkevät,
että Griselda saa lapsia. Ja tytöstä, joka oli syntynyt, olivat he muka
kovin harmissaan eivätkä osanneet siitä muuta kuin nurista.
Nämä sanat kuullessaan vastasi vaimo, muuttamatta ilmettä tai hyvää
käytöstään millään tavalla: Herrani, tee minulle, mitä luulet kunniasi
ja rauhasi vaativan, sillä minä olen kaikkeen tyytyväinen, koska tiedän
olevani halpa heidän rinnallaan ja etten ollut kelvollinen tähän
kunniaan, johon sinä hyvyydessäsi minut korotit.
Tämä vastaus oli Gualtierista hyvin mieleinen, sillä hän huomasi, ettei
Griselda ollut tullut lainkaan ylpeäksi kunniasta, jota hän ja muut
olivat hänelle osoittaneet.
Vähän aikaa sen jälkeen hän puhui ylimalkaisin sanoin vaimolleen,
etteivät alamaiset voineet sietää tuota Griseldan synnyttämää tyttöä,
ja lähetti sitten Griseldan luo neuvomansa palvelijan, joka sanoi hyvin
surullisen näköisenä: Madonna, jos en tahdo kuolla, niin täytyy minun
tehdä niinkuin herrani minua käskee. Hän on käskenyt minun ottaa tämän
teidän tyttärenne, joka ... minun ... eikä sanonut muuta.
Kun vaimo kuuli nämä sanat ja näki palvelijan kasvot sekä muisti
miehensä puheet, ymmärsi hän, että palvelijaa oli käsketty tappamaan
hänen lapsensa. Siksi hän otti sen heti kehdosta ja, suudeltuaan ja
siunattuaan sitä, laski sen, vaikka tunsikin sydämessään suurta tuskaa,
ilmettä muuttamatta palvelijan syliin ja sanoi: Kas tässä, täytä
täsmällisesti se, mistä sinun ja minun herrani on sinulle käskenyt.
Mutta älä heitä sitä paikkaan, jossa pedot ja linnut sen syövät, jollei
hän nimenomaan niin käskenyt.
Kun palvelija oli ottanut lapsen ja ilmoittanut Gualtierille, mitä
nainen oli sanonut, niin lähetti tämä, ihmetellen Griseldan
kestävyyttä, hänet viemään sitä Bolognaan eräälle naissukulaiselleen,
jonka hän pyysi sitä huolellisesti hoitamaan ja kasvattamaan, sanomatta
koskaan, kenen lapsi se oli.
Tämän jälkeen tapahtui, että vaimo tuli uudestaan raskaaksi ja synnytti
ajallansa poikalapsen, joka oli Gualtierista hyvin rakas. Mutta hänelle
ei vielä riittänyt se, mitä hän oli tehnyt, vaan hän kidutti yhä
julmemmilla puheilla vaimoaan, ja sanoi vihaisen näköisenä hänelle
eräänä päivänä: Vaimo, sitten kun sinä sait tämän poikalapsen, en ole
saanut enää tuokioksikaan rauhaa alustalaisiltani, niin kovasti he
valittavat, että Giannucolon tyttärenpoika tulee minun jälkeeni heidän
herrakseen. Siksi minä pelkään, että jos en tahdo itse tulla
karkoitetuksi, minun on pakko tehdä sama kuin jo kerran ennen tein, ja
viimein hyljätä sinut ja ottaa toinen vaimo.
Vaimo kuunteli häntä kärsivällisellä mielellä eikä vastannut muuta
kuin: Herrani, ajattele tyydyttää itseäsi ja omia toivomuksiasi, minua
älä lainkaan ajattele, sillä minusta ei ole mikään seikka mieluista,
ellen näe sen olevan sinulle mieliksi.
Muutamien päivien päästä Gualtieri lähetti ottamaan pojan, samalla
tavalla kuin oli lähettänyt ottamaan tytönkin, ja uskotellen, että oli
lapsen surmauttanut, toimitti sen samalla tavoin kasvatettavaksi
Bolognaan niinkuin oli tehnyt tytöllekin. Tästä seikasta ei rouva
näyttänyt ilmettäkään eikä sanonut muuta kuin oli tytöstä sanonut.
Gualtieri ihmetteli tätä kovasti ja oli vakuutettu, ettei kukaan muu
nainen olisi voinut tehdä sitä, mitä Griselda teki. Ja ellei hän olisi
itse nähnyt, miten hellästi hän lapsiaan rakasti silloin, kun se oli
hänen miehensä mieleen, niin olisi hän luullut, että Griselda teki
välinpitämättömyydestä näin. Mutta nyt hän tiesi hänen tekevän sen
älykkäänä naisena.
Gualtierin alustalaiset, jotka luulivat, että hän oli surmauttanut
lapsensa, moittivat häntä kovasti ja pitivät julmana ihmisenä, mutta
säälivät vaimoa sangen suuresti. Mutta tämä ei kuitenkaan sanonut
koskaan naisille, jotka surkuttelivat häntä kuolleiden lasten tähden,
muuta kuin että hänestä oli se soveliasta samoin kuin siitäkin, joka
lapset siittänyt oli.
Mutta kun useita vuosia oli kulunut tyttären syntymästä, näytti
Gualtierista olevan aika asettaa Griseldan kärsivällisyys viimeiselle
koetukselle. Sentähden hän sanoi monien vasalliensa kuullen, ettei hän
millään tavalla enää voi sietää Griseldaa vaimonansa, ja että hän tunsi
nyt tehneensä pahoin ja lapsellisesti silloin, kun oli hänet ottanut.
Ja siksi hän aikoi kaikin mokomin vaikuttaa paaviin, että tämä antaisi
hänen ottaa toisen vaimon ja hyljätä Griseldan.
Siitä monet kelpo miehet moittivat häntä ankarasti, mutta hän ei
vastannut heille muuta kuin että niin tulee käydä.
Kun vaimo kuunteli näitä seikkoja ja kun häntä näytti odottavan paluu
isän kotiin, ehkäpä paimentamaan lampaita niinkuin hän ennenkin oli
tehnyt, vieläpä sekin, että hänen oli nähtävä toisen omana mies, jolle
hän toivoi pelkkää hyvää, niin hän suri itsekseen kovasti. Mutta
niinkuin hän oli kärsinyt muutkin kohtalon vääryydet, niin päätti hän
kestää tämänkin tyynin kasvoin.
Jonkun ajan päästä Gualtieri hankki väärennetyt kirjat Roomasta ja
ilmoitti alamaisilleen, että paavi oli niissä antanut hänelle luvan
ottaa toisen vaimon ja jättää Griseldan. Siksi hän, kutsuttuaan
Griseldan eteensä, sanoi monien läsnäollessa hänelle: Vaimo, paavin
minulle antamalla luvalla saan ottaa toisen vaimon ja hyljätä sinut. Ja
koska minun esi-isäni ovat olleet näiden seutujen korkeaa aatelia ja
herroja, kun taas sinun ovat aina olleet talonpoikia, niin tahdon,
ettet sinä enää ole minun vaimoni, vaan menet takaisin Giannucolon
luokse, niine myötäjäisinesi, jotka minulle toit. Ja minä otan sitten
tänne toisen, jonka olen nähnyt itselleni soveliaammaksi.
Kun nainen nämä sanat kuuli, pidätti hän suurella ponnistuksella,
vastoin naisen luonnetta, kyyneleensä ja vastasi: Herrani, minä olen
aina tuntenut, ettei minun halpa säätyni sovi millään tavalla teidän
aateluuteenne, ja siitä, että olen ollut luonanne, kiitän teitä ja
Jumalaa, enkä ole koskaan ottanut enkä pitänyt sitä lahjana, vaan
ainoastaan lainana. Teistä on soveliasta nyt ottaa se takaisin, ja
minusta täytyy olla ja on soveliasta se teille antaa. Tässä on sormus,
jolla minut kihlasitte, ottakaa se. Käskette, että minun on vietävä
mukaani ne myötäjäiset, jotka teille toin; siihen ette tarvitse
maksajaa enkä minä kukkaroa ja kantajaa, sillä en ole unohtanut, että
alastonna minut saitte. Ja jos teistä on kunniallista, että kaikki
näkevät sen ruumiin, jossa kannoin teidän siittämiänne lapsia, niin
lähden alasti; mutta minä rukoilen teiltä, palkinnoksi neitsyydestä,
jonka tänne toin, mutta jota en vie pois, että suvaitsisitte minun
ottaa ainoastaan yhden paidan myötäjäisteni päällisiksi mukaani.
Gualtieri, jolla oli suurempi halu itkeä kuin mitään muuta, piti
kuitenkin kasvonsa kylminä ja vastasi: No, ota sitten yksi paita.
Mikä oli väkeä ympärillä, kaikki rukoilivat Gualtieria, että hän
lahjoittaisi Griseldalle yhden puvun, niin ettei naisen, joka oli ollut
kolmetoista vuotta ja kauemminkin hänen vaimonaan, nähtäisi lähtevän
niin köyhänä ja häpeällisesti hänen kodistansa, ainoastaan paita yllä.
Mutta hukkaan menivät rukoukset, ja Griselda poistui Gualtierin kodista
paitasillaan ja avojaloin ja avopäinkin, toivottaen kaikki Jumalan
haltuun, ja palasi isänsä luokse, kaikkien niiden vuodattaessa
kyyneleitä ja valittaessa, jotka hänet näkivät.
Giannucolo, joka ei ollut koskaan voinut uskoa todeksi, että Gualtieri
pitäisi hänen tytärtään aina vaimonaan, vaan oli joka päivä tätä
odottanut, oli säilyttänyt ne vaatteet, jotka Griselda oli riisunut
sinä aamuna, jolloin Gualtieri oli hänet ottanut vaimokseen. Niin ollen
toi isä ne hänelle takaisin, ja kun Griselda oli pukeutunut niihin,
ryhtyi hän jälleen isän kodin pikku askareihin, joita hän tavallisesti
ennenkin teki, ja kesti lujamielisesti tämän vainoavan kohtalonsa
hurjan hyökkäyksen.
Kun Gualtieri oli tämän tehnyt, uskotteli hän omaisilleen, että hän oli
nyt ottanut erään Panagon kreivin tyttären. Ja teettäen suuria
valmistuksia häitä varten lähetti hän sanomaan Griseldalle, että tämä
tulisi hänen luoksensa, ja ilmoitti hänelle, kun hän oli tullut: Minä
tuon nyt vaimokseni sen naisen, jonka olen äskettäin valinnut, ja aion
osoittaa hänelle kunnioitusta hänen ensi kertaa tänne tullessaan. Ja
sinä tiedät, ettei minulla ole täällä naisia, jotka osaisivat järjestää
kamareita eikä tehdä monenmoista muuta, mitä sellaisiin juhliin
tarvitaan. Ja siksi sinä, joka tunnet nämä kotiasiat paremmin kuin
toiset, valmistu tekemään, mitä siinä tehtävää on, ja kutsuta naisia,
jotka parhaiksi näet, ja ota heitä vastaan niinkuin olisit täällä
emäntänä. Sitten, häitten jäljestä, voit jälleen mennä kotiisi.
Vaikka nämä sanat olivat kuin puukonpistoja Griseldan sydämeen, koska
hän ei ollut voinut masentaa rakkauttaan Gualtieria kohtaan niinkuin
oli luopunut ulkonaisesta onnestansa, niin vastasi hän: Herrani, minä
olen siihen aivan valmis. Ja hän tuli talonpoikaisissa ja karkeissa
vaatteissaan taloon, josta oli vähän ennen paitasillaan lähtenyt, ja
alkoi lakaista ja järjestellä huoneita ja antoi asettaa vuoteet ja
verhoja saleihin ja huolehti keittiöstä ja ryhtyi käsiksi kaikkeen
ikäänkuin olisi ollut talon halpa piika. Eikä hän hellittänyt,
ennenkuin oli kaikki varannut ja järjestänyt niinkuin piti. Ja tämän
jälkeen hän kutsutti Gualtierin puolesta kaikki seudun vallasnaiset, ja
alkoi odottaa juhlia. Ja kun hääpäivä tuli, niin otti hän, vaikka
hänellä olikin yllään vain köyhän vaatteet, hienosti, ylhäisen tavoin
ja iloisin kasvoin vastaan kaikki naiset, jotka sinne tulivat.
Gualtieri oli antanut kasvattaa huolellisesti lapsiansa Bolognassa
erään naissukulaisen luona, joka oli naimisissa Panagon kreivin
suvussa, ja tyttö oli nyt kahdentoista vuoden iässä ja niin kaunis,
ettei ole nähty missään vertaa, ja poika kuusi-vuotias. Ja Gualtieri
oli lähettänyt sanan Bolognaan serkulleen ja pyytänyt, että hän
suvaitsisi tulla hänen tyttärensä ja poikansa kanssa Saluzzoon ja
toimittaisi mukaansa matkaamaan kauniin ja arvokkaan seurueen. Ja
serkun oli kaikille sanottava, että hän vei tyttöä Gualtierin vaimoksi,
eikä millään tavalla ilmaistava kellekään, kuka tyttö oikeastaan oli.
Ylimys teki niinkuin maakreivi oli häntä pyytänyt ja lähti matkalle
sekä saapui jonkun päivän kuluttua tytön ja hänen veljensä ja ylhäisen
seurueen kanssa päivällisaikaan Saluzzoon, jossa hän näki kaikki
maalaiset ja paljon ympäristön naapureja odottamassa tämän Gualtierin
uuden vaimon tuloa.
Kun rouvat olivat ottaneet tyttären vastaan ja astuivat saliin, johon
pöydät oli asetettu, niin tuli Griselda, siinä asussa kuin hän oli,
iloisesti tyttärensä luo ja sanoi: Tervetuloa, minun rouvani! Naiset,
jotka olivat pyytäneet hartaasti, mutta turhaan, Gualtieria, antamaan
Griseldan olla jossakin kamarissa tai lainaamaan hänelle jonkin hänen
entisistä puvuistaan, niin ettei hän esiintyisi tuollaisena vierasten
edessä, sijoitettiin sitten pöytään ja alettiin heitä palvella. Tytärtä
katselivat kaikki, ja jokainen sanoi, että Gualtieri oli tehnyt hyvän
vaihtokaupan. Mutta toisten keralla kiitteli Griseldakin häntä paljon
ja samoin hänen pikku veljeänsä. Gualtieri arveli nyt täydellisesti
nähneensä kaiken sen kärsivällisyyden, mitä hän vaimoltaan toivoi,
sillä hän huomasi, ettei uusi asiain tila häntä lainkaan muuttanut,
sekä oli varma, ettei tämä johtunut järjen heikkoudesta, koska hän
tunsi Griseldan hyvin älykkääksi naiseksi. Ja siksi näytti hänestä
olevan aika päästää Griselda siitä katkeruudesta, jota hän varmaankin
sydämeensä kätki, vaikka ulkomuoto olikin luja. Hän kutsutti siis
Griseldan eteensä ja sanoi hymyillen hänelle kaikkien kuullen: Mitäs
pidät meidän vaimostamme?
Herrani, vastasi Griselda, minusta hän on sangen hyvä, ja jos hän on
yhtä viisas kuin kaunis, kuten luulen, niin epäilemättäkin voitte elää
hänen kanssaan maailman onnellisimpana miehenä. Mutta minä rukoilen
teitä niin paljon kuin taidan, ettette tuottaisi tälle sellaisia tuskia
kuin tuotitte sille, joka oli ennen vaimonanne. Sillä melkein luulen,
ettei hän jaksaisi niitä kestää, koska hän on nuorempi ja sitäpaitsi
kasvatettu hyville päiville, kun taas se toinen oli lapsesta saakka
tottunut vaivoihin.
Kun Gualtieri näki, että Griselda luuli ihan varmasti tytärtänsä hänen
tulevaksi vaimokseen, eikä kuitenkaan puhunut millään lailla pahemmin
kuin ennen, niin kutsui hän hänet viereensä istumaan ja sanoi:
Griselda, nyt on sinun aika nauttia pitkän kärsivällisyytesi hedelmistä
ja muiden, jotka ovat minua pitäneet julmana ja kierona ja petomaisena,
nähdä, että minä tein sen, mitä tein, aiotussa tarkoituksessa. Sillä
minä tahdoin opettaa sinua olemaan vaimona, ja heitä vaimoa ottamaan ja
pitämään, sekä luoda itselleni ainaisen rauhan niin kauan kuin sinun
kanssasi elän. Sitä en laisinkaan uskonut silloin saavani, kun otin
vaimon, ja siksi minä, todistusta hankkiakseni, kidutin ja kiusasin
sinua kaikilla niillä tavoilla kuin tiedät. Mutta koska nyt en
milloinkaan ole huomannut sinun poikenneen sanoilla tai teoilla minun
tahdostani, joten luulen saavani sinusta sen lohdutuksen, jota toivoin,
niin aion antaa sinulle yhdessä tuokiossa takaisin kaiken, mitä monina
sinulta riistin, ja korvata suurimmalla hellyydellä vaivat, joita
sinulle tuotin. Ota siis iloisella mielellä tämä, jota luulit
vaimokseni, sekä hänen veljensä, sinun ja minun lapsinamme. Ne ovat ne,
jotka sinä ja monet muut uskoitte minun kauan sitten julmasti
surmauttaneen. Ja minä olen sinun miehesi, joka rakastan sinua enemmän
kuin mitään muuta, ja luulen voivani kehua, ettei ole ketään, joka
voisi olla vaimoonsa niin tyytyväinen kuin minä.
Ja tämän sanottuaan hän syleili ja suuteli Griseldaa ja nousi hänen
kanssaan, joka ilosta itki, ja meni sinne, jossa hänen tyttärensä
istui, aivan hämmästyneenä siitä, mitä hän nyt oli kuullut. Ja he
syleilivät tytärtään hellästi ja samoin hänen veljeään ja päästivät
hänet ja monet, jotka siellä olivat, harhaluulosta.
Naiset nousivat ylen iloissaan pöydästä ja menivät Griseldan kanssa
kamariin, jossa riisuivat häneltä, nyt hyvillä enteillä, huonot
vaatteet ja pukivat hänet yhteen hänen parhaita pukujaan sekä veivät
hänet takaisin saliin ylhäisenä rouvana, jolta hän tosin näytti
ryysyissäkin. Ja siellä syntyi lasten kanssa ihme riemu, ja kun kaikki
olivat ylen iloisia tällaisesta tapahtumasta, niin jatkettiin huvia ja
juhlaa monta päivää ja moninkertaisesti. Ja kaikki kiittivät Gualtieria
sangen viisaaksi, vaikka pitivätkin hänen kokeilujaan vaimollaan
karvaina ja sietämättöminä, ja Griseldaa he pitivät älykkäämpänä kuin
ketään muuta.
Panagon kreivi matkusti jonkun päivän kuluttua Bolognaan. Ja Gualtieri
otti Giannucolon pois maantyöstä ja toimitti hänet appenaan parempaan
asemaan, joten hän voi elää arvokkaasti ja tyytyväisenä, kunnes hän
vanhana kuoli. Ja hän itse taas, naitettuaan ylhäiselle miehelle
tyttärensä, eli Griseldan kanssa, jota hän kunnioitti aina niinkuin
suinkin voi, pitkän aikaa ja tyytyväisenä.
Mitä voi tästä muuta sanoa kuin että köyhiinkin majoihin laskeikse
taivaasta joskus jumalallista henkeä, yhtä hyvin kuin kuninkaallisiin
perheisiinkin, jotka monesti sopisivat paremmin kaitsemaan sikoja kuin
hallitsemaan ihmisiä. Kuka muu kuin Griselda olisi voinut kestää ei
ainoastaan kyynelettömin, vaan jopa iloisinkin kasvoin Gualtierin
ankaria ja ennenkuulumattomia kokeita? Tuolle miehelle ei olisi ehkä
ollut pahimmaksi, jos hän olisi tavannut sellaisen naisen, että kun hän
olisi ajanut hänet kotoa paitasillaan pois, hän olisi antanut toisen
pöyhiä turkkiaan sillä tavalla, että siitä olisi ilmaantunut kaunis
hamonen.