Oletko koskaan istunut rannalla, kun nousuvesi on lähestynyt —
Ja kuunnellut etäistä humua?
Oletko uneksinut kaukaisesta kotimaasta, ystävistä ja
tuttavista —
Ja toivonut heidän näkevän sinut?
Oletko ihaillut sorjien palmujen huojuntaa korallisaarilla —
Ja nähnyt aurinkokehrän nousevan niiden takaa?
Oletko nähnyt valjun kuun sukeltavan taivaalle, nousevan ja
kirkastuvan —
Ja nähnyt valokärpästen parveilevan puiden pimennoissa?
Oletko tyynenä iltana istunut jouten purjekangastuolissa —
Ja kuunnellut yölintujen ainutlaatuista musiikkia?
Oletko huomannut päiväntasaajan lasten tummien hahmojen
häipyvän hämärään —
Ja kuullut sisiliskojen visertelevän lemmenlauluja?
Oletko päivänkoitossa astunut huojuvaan kanoottiin,
Matkalla saareen tuntemattomaan,
Kumppaleina tusina tummapintaisia suuria lapsia
Ja laguunin mosaiikkipohjalla kisailevat delfiinit?
Oletko tuskitellut tropiikin auringon alla, sadatellut
pilvetöntä kupoolia
Ja toivonut kaakkoistuulen värähtävän?
Oletko halkaissut kookospähkinän ja siemaissut _kulaun_
korventuneeseen kurkkuusi —
Ja nauttinut lounaaksi keitettyä _taroa_?
Oletko kyykkinyt kookoslehvämatolla _betel_-pensaan alla
Haastellen _pidgin_-englantia _luluaille_?
Tai oletko maannut päiviä kuumeessa'bambumajassa —
Ja kuunnellut hyökyjen pauhua riutan rannoilla?
Jos kaikki nämä elänyt olet — silloin tunnet sen maan.
Ellet — käy etsimään!
Sieltä löydät elämän, Joka Jo On —
Eikä yksin unelmoitu:
Joka Voisi Olla, —
Jos vain olisit saanut etsiä.
Sillä maalla on puutteensa, niinkuin kaikilla mailla
on puutteensa.
Onhan mainen paratiisi vielä löytämättä!
Mutta älä ota todeksi hourailevien kuumesairaiden valituksia
»Maasta, joka olisi pitänyt ristiä helvetiksi».
Vaan ajattele pitkähyökyjen pauhua riuttain rannoilla...
Ja palmupuiden hiljaista huojuntaa...
Älä muista kenties kärsimääsi kuumetta, ikävää ja tuskaa,
Vaan loihdi silmiisi Etelämeren auringonlasku.
Ajattele vapaata elämää, ilman »yhteiskuntaa» ja
»velvollisuuksia»,
Nousevan auringon kilossa kylpeviä vuorenhuippuja,
Kullanpunaisia iltataivaita ja hopeanhohtoisia kuutamoöitä
Ja rajatonta sinivihreätä valtamerta...
Sen vastustamatonta lumoa kerran koettuasi tiedät,
Niiltä tuntuu jättää maa,
Missä palmut huojuvat, bambut väräjävät ja laguunit
päilyvät
Ja missä Etelämeren mainingit loiskuvat hiekkarantaan...