Polvet tutisten, kalpeana tuskasta astui Sven Hankatuuli melkein

hoippuen keskikäytävää pitkin.

Rehtori seisoi todistus kädessä. Hän katsoi hetken Sven Hankatuulta,

joka oli seisahtunut hänen eteensä. Sitten rehtori luki:

— Edistyksen keskiarvo erinomaisen hyvä 9,65. Siirretään 6. luokalle

ensimmäisenä.

Rehtori ojensi todistusta alas. Sven Hankatuuli ei ottanut sitä.

— No, joutavia! sanoi rehtori. — Ota toki todistuksesi.

Paperi rapisi Sven Hankatuulen kourassa. Hän unohti kumartaa kuten

muut, jäi seisomaan ja tuijotti rehtoriin.

Mutta rehtori luki levollisesti edelleen:

— Simon Selmer!

Kun Sven Hankatuuli kääntyi lähteäkseen, kohtasi hän Simon Selmerin

happaman naaman ja näki samassa vilauksen etumaisella penkillä

istuvasta herra Selmeristä.

Silloin vasta Sven Hankatuulelle selvisi, että hän oli tullut

ensimmäiseksi —!

Ja vakaisen loistavana riemuhymynä hän astui äitiä kohti.

Sven Hankatuuli · 第 6 / 6 段