Herttuattaren huoneistoon kuuluva huone.
THEKLA tuolissa, kalpeana, silmät ummessa. HERTTUATAR
ja NEITI VON NEUBRUNN puuhailevat hoidellen häntä.
WALLENSTEIN ja KREIVITÄR puheikkain.
WALLENSTEIN.
Kuink' oitis tyttäreni tiesi sen?
KREIVITÄR.
Hän tuhon näyttää aavistaneen. Hän
huhua säikkyi taiston, jossa kuului
eversti kuolleen keisarillinen.
Sen heti näin. Hän syöksyi ruotsalaisen
sanomantuojan luo ja kysellen
hält' onnettoman salaisuuden riisti.
Riensimme jäljestä, vaan hän jo oli
sylissä sanantuojan tajutonna.
WALLENSTEIN.
Niin valmistumatonna lapsi-raukka
sai tämän iskun! -- Joko hän nyt toipuu?
(Samalla hän kääntyy herttuattaren puoleen.)
HERTTUATAR.
Hän avaa silmänsä.
KREIVITÄR.
Hän elää.
THEKLA (katsellen ympärilleen).
Missä
nyt olen?
WALLENSTEIN (astuu hänen luokseen ja kohottaa hänet
käsivarsillaan pystyyn).
Toivu, Thekla! Ole luja
isäsi tytär! Hellää äitiäsi
nyt katso sekä isäs sylin suojaa!
THEKLA (nousee seisomaan).
Miss' on hän? Poissako?
HERTTUATAR.
Ken, tyttäreni?
THEKLA.
Hän, joka virkkoi tämän turmansanan --
HERTTUATAR.
Oi, lapseni, sit' älä ajattele!
Kuvasta siitä käännä ajatukses.
WALLENSTEIN.
Puhelkoon huolistaan ja valittakoon!
Yhdessä hänen kanssaan itkekää!
Hän kokea näät saapi suurta tuskaa;
vaan hän sen kestää, sillä Theklallani
isänsä voittamaton sydän on.
THEKLA.
En ole sairas. Mull' on voimaa seista.
Mit' itkee äiti? Pelätinkö häntä?
On nyt se ohi, mieleni taas maltan.
(Hän on noussut seisoalleen ja etsien silmäilee ympäri huonetta.)
Miss' on hän? Älköön häntä kätkettäkö!
On voimaa mulla, tahdon häntä kuulla.
HERTTUATAR.
Ei, Thekla! Tämä turmansanan tuoja
ei koskaan tulla saa sun silmäis eteen.
THEKLA.
Isäni --
WALLENSTEIN.
Lapseni!
THEKLA.
En ole heikko,
virkistyn pian vielä enemmän.
Vain yhteen pyyntöön suostukaatte!
WALLENSTEIN.
Sano!
THEKLA.
Suvaitkaa, että tämän vieraan miehen
saa kutsua nyt, että yksin saisin
kuulustaa häntä, kysellä.
HERTTUATAR.
Ei koskaan!
KREIVITÄR.
Ei! Se ei viisast' ole! Älä salli!
WALLENSTEIN.
Miks, tyttäreni, häntä haastattaisit?
THEKLA.
Paremmin tyynnyn kuultuani kaiken.
En tahdo mitään salattavan. Äiti
vain säästää tahtoo mua. Sit' en tahdo.
On kauhein sanottu, sen kauheampaa
en mitään enää kuule.
KREIVITÄR ja HERTTUATAR (Wallensteinille).
Älä suostu!
THEKLA.
Min' olin säikähdyksen yllättämä,
paljasti minut oma sydämeni
oudolle miehelle, hän nähdä sai
mun heikkouteni, niin, minä vaivuin
hänelle syliin -- sitä häpeän.
On hänen mua kunnioitettava,
mun täytyy hälle haastaa, ettei hän,
mies outo, mua väärin ymmärtäisi.
WALLENSTEIN.
Hän oikeass' on, huomaan -- minä myönnyn
pyyntöönsä tähän. Kutsukaa se mies!
(Neiti Neubrunn menee ulos.)
HERTTUATAR.
Vaan minä, äitisi, en luotas lähde.
THEKLA.
Mieluimmin yksin häntä haastattaisin.
Esiinnyn silloin sitä tyynemmin.
WALLENSTEIN (herttuattarelle).
Suo siten käydä! Salli hänen yksin
selvittää asia. On tuskaa, jota
jokainen itse vain voi huojentaa,
vain omaan voimaan luottaa luja sydän.
_Omasta_ povestaan saa tyttäreni
tään iskun kestämiseen noutaa voiman.
Mun lujaa tytärtäni kohdeltakoon
kuin urhotarta eikä niinkuin naista.
(Aikoo mennä.)
KREIVITÄR (pidättää häntä).
Mihinkä lähdet? Terzky sanoi, että
huomenna varhain aiot täältä mennä,
vaan meidät jättää tänne.
WALLENSTEIN.
Niin, te jäätte
uljaiden miesten turviin uskottuina.
KREIVITÄR.
Oi, veli, mukaas ota meidät! Älä
suo meidän synkäss' yksinäisyydessä
odottaa huolissamme ratkaisua.
Läheinen turma helppoa on kestää,
kaukaisen kauheasti suurentaa
epäily sekä odotuksen tuska.
WALLENSTEIN.
Ken turmasta nyt puhuu? Korjaa sanas!
On minull' aivan toiset toivomukset.
KREIVITÄR.
Siis mukaas ota meidät! Älä jätä
meit' tähän paikkaan, huonoenteiseen;
ahdistaa sydäntäni nämä muurit,
tuoksahtaa täällä kuolinhuoneen ilma,
oi, kuinka tätä paikkaa kammoksun.
Pois meidät vie! Myös, sisko, pyydä, että
hän meidät ottais! Auta, siskontytär!
WALLENSTEIN.
Tään paikan pahat enteet tahdon muuttaa:
tää paikka olkoon kalleimpani turva?
NEUBRUNN (tulee takaisin).
Odottaa ruotsalainen herra.
WALLENSTEIN.
Jääkööt he kahden!
(Poistuu.)
HERTTUATAR (Theklalle).
Kuinka kalpenet! Et häntä
voi puhutella. Seuraa äitiäsi!
THEKLA.
Voi neiti Neubrunn jäädä lähelleni.
(Herttuatar ja kreivitär menevät pois.)