WALLENSTEIN puheikkain EGERIN PORMESTARIN kanssa. EDELLISET.
WALLENSTEIN.
Tää ennen oli vapaakaupunkina?
On puoli kotkaa vaakunassa. Miksi
vain puoli?
PORMESTARI.
Valtakunnankaupunkina[114]
tää oli, mutt' on kaksisataa vuotta
jo Böömin valtiolle pantattuna.
Sen vuoksi meillä on vain puoli kotkaa.
Sen alaosa ristikoitiin, kunnes
lunastaa meidät ehkä valtakunta.
WALLENSTEIN.
Ansaitsisitte vapauden. Olkaa
vain kunnollisna! Älkää yllytystä
kuunnelko! Kuink' on suuret teillä verot?
PORMESTARI (kohauttaa hartioitaan).
Ne tuskin kokoon saamme. Linnaväki
myös elää meidän kustannuksellamme.
WALLENSTEIN.
Te saatte huojennusta. Sanokaa,
kai protestantteja on kaupungissa?
(Pormestari säpsähtää.)
On kyllä. Tiedän sen. Nää muurit kätkee
heit' useita -- niin! tunnustakaa suoraan --
te itse -- Eikö niin?
(Katsoo kiinteästi häneen. Pormestari pelästyy.)
Pois pelko! Vihaan
vain jesuiittoja -- ne minä oisin
jo aikaa sitten maasta karkoittanut --
Ja raamattu tai messukirja![115] Sama
minusta kaikki on. Sen osoitin --
Glogaussa[116] itse olen teettänyt
mä evankelisille kirkon. -- Pyydän,
pormestari -- nyt nimenne mä tietää.
PORMESTAPI.
Pachhälbel[117] olen, jalo ruhtinas.
WALLENSTEIN.
Kuulkaapas -- Mutt' ei sanaa siitä muille,
mit' ilmoitan nyt luottain teille.
(Laskien kätensä hänen olalleen, jonkinmoisella juhlallisuudella.)
Tullut
pormestar', on nyt aikain täyttymys.
Ylhäiset sortuvat, mutt' alhaiset
kohoovat -- Tämän sanon teille vain.
Espanjalainen kaksoisherruus[118] vaipuu
jo loppuansa kohti, sijaan tulee
nyt uusi asioiden järjestys --
Kai olette te juuri äsken nähnyt
taivaalla kolme kuuta?[119]
PORMESTARI.
Kauhukseni.
WALLENSTEIN.
Ja kaksi niistä veritikareiksi
kapeni, muuttui. Yksin keskimäinen
jäi eelleen selkeästi kumottamaan.
PORMESTARI.
Tuon sovitamme turkkilaisiin.
WALLENSTEIN.
Kuinka?
Veriinsä vaipuu kaksi valtakuntaa,[120]
itäinen sekä läntinen, ja yksin
pysyvä on vain luterinen usko.
(Huomaa molemmat toiset.[121])
Tän' iltana, kun tänne matkustimme,
ammunta kova[122] kuului vasemmalta.
Kuultiinko sitä tänne linnaankin?
GORDON.
Kuulimme kyllä, kenraali. Toi tuuli
sen kaiun tänne suoraan etelästä.
BUTTLER.
Neustadtista tai Weidenistä[123] ehkä.
WALLENSTEIN.
Sitäpä tietä saapuu ruotsalaiset.
Mitenkä lukuisa on miehistönne?
GORDON.
Toimeensa kelvollista miestä sata
kahdeksankymmentä on ainoastaan.
WALLENSTEIN.
Ja Jochimsthalissa?[124]
GORDON.
Mä lähetin
muskettisoturia kaksisataa
lisäksi sinne ruotsalaista vastaan.
WALLENSTEIN.
Kiitokset varovaisuudesta! Näin
linnoituspuuhianne saapuissani.
GORDON.
Kun Reinin-kreivi meit' on lähestynyt,
kaks vallinsarvea viel' lisää teetin.
WALLENSTEIN.
Säntilleen keisaria palvelette.
Everstiluutnantti, mä olen teihin
nyt tyytyväinen.
(Buttlerille.)
Väki menköön
pois Jochimsthalista ja kaikki, jotka
vastassa ovat vihollista!
(Gordonille.)
Jätän
käsiinne uskollisiin, linnanvanhin,
nyt vaimoni ja lapseni ja siskon.
En voi näät tänne jäädä; odotan
kirjeitä ainoastaan voidakseni
keralla kaikkein rykmenttien jättää
huomenna varhain tämän linnoituksen.