HERTTUATAR.
Menkää, kreivi, minne
olette velvollinen -- Niinhän meille
hyvänä ystävänä, enkelinä
hovissa voitte olla --
MAX.
Toivon suotte,
toivottomaksi ette mua tahdo.
Pois luotani ne tyhjät harhakuvat!
Onnettomuuteni on varma; mutta,
taivaalle kiitos, mull' on keino,[105] joka
onnettomuudestani tekee lopun.
(Sotamusiikki alkaa taas kuulua. Sali täyttymistään täyttyy
aseellisista miehistä. Max näkee Buttlerin seisovan salissa.)
Eversti Buttler, täällä -- Ettekös
minua seuraa? -- Hyvä! Nykyherraa
uskollisemmin palvelkaa kuin vanhaa!
Luvatkaa kättä lyöden mulle, että
te suojelette hänen henkeänsä!
(Buttler ei ojenna kättään.[106])
On hänet henkipatoks julistettu,
se hänen päänsä ruhtinaallisen
jokaisen murhamiehen käsiin jättää,
ken ansaita vaan tahtoo verirahat;
nyt ystävän on huolto hälle tarpeen
ja rakastava silmä -- vaan ne, joiden
hänt' ympäröivän näen --
(Silmäilee epäilevästi Illoa ja Buttleria.)
ILLO.
Kavaltajat
isänne sekä Gallaan leiriss' ovat.
Vain yksi tääll' on. Suokaa meidän päästä
sit' inhottavaa näkemästä! Menkää!
(Max vielä kerran koettaa lähestyä Theklaa.
Wallenstein estää sen. Max seisoo epäröivänä,
tuskaisena; sillävälin sali täyttymistään täyttyy,
ja alhaalla soivat torvet yhä kehoittavammin ja
lyhenemistään lyhenevin väliajoin.)
MAX.
Oi, soittakaa -- Oi, jospa ruotsalaiset
nyt soittaisi, ja eess' ois kuolon kenttä,
ja kaikki miekat, jotka nyt mun täytyy
paljaina tässä nähdä, syöksyisivät
rintaani! Mitä haluatte? Poisko
tempaista minut täältä? -- Älkää mua
nyt epätoivon vimmaan kiihdyttäkö!
Sit' älkää tehkö! Sitä katuisitte!
(Sali on tullut aivan täyteen aseellisia miehiä.)
Enemmän vielä -- Paino liittyy painoon,
se raskas taakka vetää minut alas. --
Aatelkaa, mitä teette! Hyv' ei varmaan
valita päälliköksi toivoton.
Riistitte minut sylist' onnen armaan --
sielunne kostotar nyt saava on!
Omaksi turmaks on tää valintanne --
mun kanssani te saatte kuolemanne.
(Kun hän kääntyy taustalle, syntyy kyrassierien joukossa
äkkiliikettä, he ympäröivät hänet ja seuraavat häntä hurjasti
metelöiden. Wallenstein pysyy liikkumatonna. Thekla vaipuu
äitinsä syliin. Esirippu laskeutuu.)