THEKLA (tahtoen herttuatarta pidättää).
Voi, rakas äiti, jääkää tänne nyt!
HERTTUATAR.
Mi julma salaisuus tääll' onkaan vielä,
jot' ilmaista ei mulle -- Miksi karttaa
minua sisko? Miksi tuskaisena
hän harhailee ja sinä kauhuissasi?
Ja mitä on nuo äänettömät vihjeet,
joit' annatte te salaa toisillenne?
THEKLA.
Ei mitään, äiti!
HERTTUATAR.
Sisko, tahdon tietää.
KREIVITÄR.
Auttaako tässä sitten salaaminen?
_Voidaanko_ salata se? Ennemmin
tai myöhemmin hän saa sen kuulla, kestää!
Ei nyt voi heikkoutta noudattaa,
uljuutta tarvitsemme, tyyneyttä,
ja harjaannuttava on lujuuteen.
Siis paremp', että hänen kohtalonsa
ratkaisee yksi sana -- Teitä, sisko,
petetään. Herttuaa ei erotettu,
vaan -- hän on --
THEKLA (astuen kreivittären luo).
Tahdotteko hänet hautaan?
KREIVITÄR.
Niin -- herttua --
THEKLA (syleillen äitiään).
Oi, kestä, oma äiti!
KREIVITÄR.
-- on noussut kapinaan, hän viholliseen
halusi liittyä, vaan sotajoukko
ei seurannut, ja aie meni hukkaan.
(Näitä sanoja kuullessaan herttuatar horjuu ja
vaipuu taintuneena tyttärensä syliin.)