WALLENSTEIN. TERZKY. ILLO tulee raivostuneena.
ILLO.
Kavallus, kapina!
TERZKY.
Haa, mitä taaskin?
ILLO.
Pois Tiefenbachin miehet käskin, vaan ne --
velvollisuuden unhottaneet konnat --
TERZKY.
No?
WALLENSTEIN.
Mitä siis?
ILLO.
Ne eivät totelleet.
TERZKY.
Niin ammuta ne![69] Anna määräys!
WALLENSTEIN.
Pois kiihko! Minkä aiheeks sanovat?
ILLO.
Kenraaliluutnanttia yksin muka
he tottelevat, Piccolominia.
WALLENSTEIN.
Mitenkä?
ILLO.
Hän niin kuuluu määränneen
ja ohjeet saaneen suoraan keisarilta.
TERZKY.
Siis keisarilta, ruhtinas!
ILLO.
Ja eilen
everstit luopui, hänen yllytteestään.
TERZKY.
Kuuletko?
ILLO.
Myöskin Montecuculia,
Caraffaa, kuutta muuta kaivataan
kenraalein joukosta -- ne viekoittain
hän mukaan sai. Häll' ammoin kuului olleen
jo kirjallinen valtuus keisarilta.
Sanotaan myöskin Questenbergin kanssa
keskusteluita hällä äsken olleen.
(Wallenstein vaipuu tuolille ja peittää kasvonsa.)
TERZKY.
Voi, jospa oisit mua uskonut!