KONSULI BERNICK. Miksi sinä et ole häntä vartioinut? Nyt minä olen
kadottanut hänet. Anna hänet minulle takaisin, jos voit!
ROUVA BERNICK. Ja minä voin; hän on minulla.
KONSULI BERNICK. Hän on sinulla!
HERRAT. Ah!
HILMAR TÖNNESEN. No, sen minä jo arvasin.
NEITI BERNICK. Sinä olet saanut hänet takaisin, Karsten.
NEITI HESSEL. Voitakin hänet nyt itsellesi.
KONSULI BERNICK. Hän on sinulla! Onko totta, mitä puhut? Missä hän on?
ROUVA BERNICK. Sitä et saa tietää ennenkuin olet antanut hänelle
anteeksi.
KONSULI BERNICK. Oh, mitä, anteeksi --! Mutta kuinka sait tietää,
että --?
ROUVA BERNICK. Etkö luule äidin näkevän? Minä olin kuolontuskassa, että
sinä saisit siitä vihiä. Pari sanaa, jotka häneltä pääsi eilen --; ja
kun hänen huoneensa oli tyhjä, ja laukku ja vaatteet poissa --
KONSULI BERNICK. Niin, niin; entä --?
ROUVA BERNICK. Minä juoksin; sain käsiini Aunen; menimme merelle hänen
purjevenheellään; se amerikalainen laiva oli lähtemäisillään. Jumalan
kiitos, me ennätimme kuitenkin vielä, -- nousimme laivaan, -- tutkimme
ruuman, löysimme hänet. -- Oi, Karsten, sinä et saa rangaista häntä.
KONSULI BERNICK. Betty!
ROUVA BERNICK. Etkä Auneakaan!
KONSULI BERNICK. Aunea? Mitä tietoja sinulla on hänestä? Onko »Indian
Girl» nyt taas matkalla?