KONSULI BERNICK. No sitten olisi ainakin Juhanilla pitänyt olla sen
verran tahtia, ettei olisi osoittanut hänelle huomaavaisuutta. Minä
näin kyllä, millä silmin kauppias Vigeland sitä katsoi.
ROUVA BERNICK (laskien ompeluksen syliinsä). Karsten, voitko ymmärtää,
mitä varten he ovat tulleet tänne?
KONSULI BERNICK. Hm; Juhanillahan on siellä farmi, joka ei menestyne
kovinkaan hyvin; ja Lonahan viittasi eilen siihen, että heidän täytyi
matkustaa toisessa luokassa --
ROUVA BERNICK. Niin, valitettavasti, jotakin sellaista se lienee.
Mutta että _Lona_ tuli mukaan! Hän! Niin verisesti sinua silloin
loukattuaan --!
KONSULI BERNICK. Oh, älä ajattele noita vanhoja asioita.
ROUVA BERNICK. Mitä muuta voin ajatella nykyään? Onhan Juhani toki
veljeni; -- niin, en minä hänen tähtensä; mutta mitä ikävyyksiä hän
voikaan tuottaa _sinulle_ --. Karsten, minä pelkään niin hirveästi,
että --
KONSULI BERNICK. Mitä pelkäät?
ROUVA BERNICK. Eikö hän voisi joutua kiinni niiden rahojen tähden,
jotka katosivat sinun äidiltäsi?
KONSULI BERNICK. Mitä joutavia! Kuka voi todistaa, että rahoja
katosikaan?
ROUVA BERNICK. Herra Jumala, senhän tietää koko kaupunki, ikävä kyllä;
ja olethan sinä itse sanonut --
KONSULI BERNICK. Minä en ole sanonut mitään. Kaupunki ei tiedä mitään
niistä asioista; ne olivat kaikki pelkkää juorua.
ROUVA BERNICK. Oi miten sinä olet jalomielinen, Karsten!
KONSULI BERNICK. Jätä nuo muistelemiset, kuuletko! Sinä et tiedä, miten
sinä kiusaat minua kaivelemalla esille kaikkea tätä. (Hän kävelee
edestakaisin; sitten hän heittää kepin kädestään.) Että heidän pitikin
tulla kotiin juuri nyt, -- nyt, jolloin minä tarvitsen sekoittamattoman
hyvää mielialaa sekä kaupungissa että sanomalehdissä. Täältä tullaan
kirjoittamaan kirjeitä naapurikaupunkien sanomalehtiin. Otinpa heidät
vastaan _hyvin tai huonosti_, niin kaikkea pohditaan ja selitellään
johonkin suuntaan. Vanhat asiat käännellään nurin, -- niinkuin sinäkin
teet. Sellaisessa yhteiskunnassa kuin meidän --. (Nakkaa hansikkaat
pöydälle.) Eikä ole ainoaa ihmistä, jonka kanssa voisin puhua ja jolta
hakea tukea.
ROUVA BERNICK. Eikö yhtään, Karsten?
KONSULI BERNICK. Ei, kukapa se olisi? -- Saada heidät vastuksikseen
juuri nyt! Ei ole epäilemistäkään, että he aikovat tehdä skandaalin
jollakin tavalla, -- varsinkin Lona. Eikö nyt olekin onnettomuus, että
on mokomia sukulaisia!