EERO (koettaa katsoa Ollia suuhun).
OLLI. Mitä sinä taas siinä vehkeilet, Eero?
EERO. Aukaisepa hiukan suutasi vielä, että saan nähdä.
OLLI. Suutani? Mitäs siitä tahdot?
EERO. Katsoisinpahan vaan, onko sinulla kuinka terävä hammas tuolla
kielen kantimessa, koska sanasi tulevat niin pistäviksi.
OLLI. Parempi kuin katsoisit, ettei tuonlaiset köyhät rotat saisi
sisartasi liiaksi likennellä.
ANNA. Se lienee oma asiani. Olkaa te vaan rauhassa!
EERO. Mutta minkätähden se Ollia niin harmittaa. Etköhän itse tuumaile
päästä langokseni.
OLLI. Ja mikä sitten, jos tuumailisinkin? Ettenkö kelpaisi?
EERO. Kysy Annalta!
ANNA. Parasta on olla kysymättä. Minulta saattaisi löytyä pian valmiit
rukkaset.
OLLI. Ohoh,--etköhän nyt puhu ulkopuolelta hampaiden.
ANNA. Jos kosimaan tulet, niin rukkaset saat, sen lupaan. Eikä ole minua
vielä sanani syöjänä tavattu.
OLLI. Ehkä menet sitten ennemmin tuon kopean renkisi retelihin?
Sanotaan hänen olevan tän kylän naisien mielitietto.
ANNA. Kuka on uskaltanut semmoisia huhuja levitellä? Ethän vaan itsekin,
Mauno, liene siinä luulossa?
MAUNO. No, kuinkas muuten.