PELTOLA. Tuotko rahat tänne, vai--?
HELENA. Antakaa minulle aikaa,--huomiseen tai ylihuomiseen.
VANGINKULJETTAJA. Että ennättäisit karkuun, ha, ha, ha.
PELTOLA. Ei, nyt kärsivällisyyteni jo loppuu. Lähtekäämme viemään häntä
vallesmanniin.
HELENA. Älkää panettako minua kiinni, isäntä, älkää, älkää sitä tehkö.
Luottakaa minuun! Minä koetan saada teille rahat takaisin; minä teen,
mitä suinkin voin, kun saan vapaudessa olla; mutta vankeudessa--enhän
siellä voi mitään toimia.
PELTOLA. Tyhjiä loruja! Nouse ylös ja tule mukaan nyt.
MARIA (tulee kammarista). Mikä täällä on? Mitä on tapahtunut?
PELTOLA. Tyttäresi tänä yönä kävi varkaissa ja vei minun kaapistani
viisisataa markkaa.
MARIA. Se on myrkyllinen valhe. Ennen maailma nurin kääntyy, ennenkuin
Helena toisen omaan koskee. Teidän syytöksenne on väärä ja te tulette
siitä edesvastaukseen.
HELENA (erikseen). Äiti raukka! Ja isä, isä--mun onneton isäni!
PELTOLA. Vai edesvastaukseen! Sepä saadaan nähdä. Miehet,--tänne
nuoranne--tyttö pannaan kiinni.