HOPPULAINEN (lähenee vähän pöytää). Tuossa on hänellä kamalat
työkalunsa. Kuules, Penttula, opeta minullekin noita syntyjä syviä,
asioita ainaisia, että tulisi minustakin jonkunlainen poppamies.
PENTTULA. Sinulla ei ole siihen luontoa.
HOPPULAINEN. Niinkö luulet? Saatatpa olla oikeassa. Laske pullo täyteen
vaan.
PENTTULA. Siihen ei pisaraakaan enempää mahdu. Kas tässä!
HOPPULAINEN. Tattis, mamma, sanoi Lotan Mikko. (Ryyppää) Vott, hyvä
on! (Lyö suullisen pulloonsa ja pistää sen taskuunsa) Matta tekisi
minun sittenkin mieleni ruveta tietäjäksi, että saisin vähän rahoja
kokoon, kun tästä naimaan menen.
PENTTULA. Tee työtä ennemmin.
HOPPULAINEN. Milloin laiska työn tekee? Talvella ei tarkene, kesällä ei
kerkiä, syksyllä on suuret tuulet, keväällä vettä paljon.
PENTTULA. Jätä sitten naiminen sikseen, sillä ei sinusta tietäjäksi
liioin ole. Ja mene nyt toimeen äläkä unhota ottaa Anttia mukaasi.
HOPPULAINEN. Ennen puoliyötä olemme viimeistäänkin salolla.
PENTTULA. Siihen luotan, mutta sinun täytyy jo rientää Aholaan.