Mora painoi ristin huulilleen, pani sen sitten kirjeeseen, sulki
käärön, sinetöi sen omalla sinetillään, kirjoitti täydellisen osoitteen
ja lähetti hakemaan lähettiä.
Täten saapui vastaus piispan käteen neljä päivää aikaisemmin kuin hän
oli sitä odottanut.
Kun piispa avasi sen ja kullan ja jalokivien loisto kohtasi hänen
silmänsä, katsahti hän pöydälle, missä ritarin valkoinen kivi oli.
Sen vieressä oleva ruusu ei ollut vielä kuihtunut. Se oli raitis, kuin
olisi se samana aamuna poimittu ja pantu veteen -- punainen, punainen
ruusu. Ah, Verity! Pikku enkelilapsi'
* * * * *
Aurinkoisessa Firenzessä sanottiin seuraavina vuosina ja myöhemmin
se huomattiin Roomassa, että kun herra kardinaalin -- ihmisistä
ystävällisimmän -- kärsivällisyyttä oli koeteltu yli määrän, niin että
hänen levollisuutensa näytti järkkyvän, tai jos hän oli väsynyt ja
synkkä, oli hänellä tapana pujottaa kätensä punaisen kaapunsa poveen
kuin hiljaa sormiellen jotakin, joka lepäsi hänen sydäntään vasten.
Silloin hänen otsansa taas kirkastui, hänen siniset silmänsä loistivat
ystävällisesti, hänen huulensa hymyilivät kärsivällistä hymyä, joka ei
niistä koskaan haihtunut; ja kun hän veti kätensä uudelleen esiin, niin
hänen sormuksensa kivi, joka oli valju äsken, hehkui syvän punaisena,
kuin punaisten rypäleiden neste maljassa.