Mutta, elkää luulkokaan, että saatte pitää Ottarin täällä luonanne.
Kiusottaen.
Sinä saat tuskin nähdäkään häntä, Selma! Hän saa syventyä kokonaan
asioihin, sieltä hän kohoaa kuin Foenix lintuna ja Yhtiömiehenä...
Sitten vasta on aika ajatella häitä, asunnon sisustamista, mitä
muutoksia siellä on tehtävä... Karna ja minä olimme siellä aamulla.
_Setä Mads_ (herää unestaan pitkään haukotellen ja tulee venytellen
itseään verannalle). Ohoh, -- minä näin niin ihania unia! Olin
Kaliforniassa ja löysin juuri mahtavan kultasuonen ja tutkin sitä...
Tekee liikkeen taskuunsa päin.
Täytyypä melkein tunnustella, olisiko siellä vielä jotain, yksi tai
kaksi palasta -- tai edes kultahiekkaa, että saisin aivastaa sitä.
Vetää esille nenäliinansa.
-- -- Ei kuules, -- ei muuta kuin, -- hm, -- (niistää nenäänsä).
Usein minä sitä mietin. Mitä tekisinkään, jos tulisin oikein
upporikkaaksi, ell'en antaisi niitä teille, Wulffielle ja sinulle,
Linda! -- En tohtisi syödä herkullisemmin, -- en juoda paremmin, muuten
tulevat vatsavaivat! -- En saisi nukutuksi paremmin. --
Kohottaen ääntään.
-- Ei vatsa tulisi paremmaksi, vaikka minulla olisi jalokivillä
kirjailtu kultainen valtaistuin!
_Rouva_ (hymyillen). Voi sinua Mads! Mads! Liikemieheksi ei sinua
luotu.
_Setä Mads_. Ei, en saanut sitä nousemaan enempään kuin niukkaan
eläkkeesen.
_Konsuli_. Niukkaan!? Jos se olisi ollut suurempi, olisit kyllä
tiennyt, miten sen hävittäisit, jos sinut oikein tunnen.
_Setä Mads_. Ajatteleppas vaan, kun jaksaisi vielä tehdä kiertomatkan
tämän maailman ympäri, helistellä rahoja ja --
_Rouva_. Hyi Mads, miten sinä, vanha ihminen, puhut.
_Setä Mads_. Tarkoitin vaan, arvoisa serkku, että saisin taas nähdä
kaiken sen turhuuden, ajella vielä kerran kautta kaikkien maailman
markkinain kultaisissa vaunuissa ja korkeilla pyörillä.
_Konsuli_. Onneksi sinä matkustat nyt vaan ajatuksissasi, rakas Mads,
ja se tulee halvemmaksi.
_Puutarhuri_ (tulee kiireesti ylös rappusia). Hra Konsuli, ne kolme
merimiestä, jotka kuolivat häkään tuolla laivassa, haudataan nyt
tavallisilla juhlamenoilla. Laivan miehistö nousi maihin niemen
kohdalla, ja kapteeni pyysi saada kulkea uuden käytäväistutuksen läpi.
Eihän kukaan voinut sitä heiltä kieltää. Se oli vanha oikotie, ennenkun
se liitettiin puistoon.
_Konsuli_. Niin, siinä meillä nyt ovat seuraukset teidän
pensasaidastanne, joka tarvitsee vielä kymmenen vuotta kasvaakseen
suureksi! Korkea, kaunis aita olisi kerrallaan näyttänyt ihmisille eron
yksityisomaisuuden ja kävelyteiden välillä.
_Puutarhuri_. Elkäähän toki, herra konsuli, emmehän me toki
voi istua täällä kuin häkissä ja lukita siihen kaikkea kaunista.
_Rouva_. Surkeat vihkiäiset puistolle tuolla... Ihmisparat! juovat
itsensä tiedottomiksi ja makaavat sitten siellä laivan ruumassa ja
tukehtuvat häkään! Neljä aivan nuorta miestä, seisoo tässä.
_Setä Mads_. Se on se neekeriviini, jota he saavat satamakapakoista. --
Samaa lajia, joka täällä kotonakin tekee ihmiset raivoiksi ja
hulluiksi. Puhdasta myrkkyä! oikeastaan valmistettua ja laitettua
meidän värillisten veljiemme virkistykseksi Afrikassa.
_Rouva_. Voi, tuo kauhea juoppous, joka tekee elämän niin alhaiseksi.
_Setä Mads_. Niin, Lindaseni, tässä maailmassa ei kaikki ole
samanlaista! Kuvaileppas vaan, kuinka tuommoista ilotonta janoista
miesparkaa viekoittelevat ikkunoissa semmoiset ihanuudet kuin: --
"Kultainen likööri", "Old Brandy", "Jamaika rommi", "Skotlannin
Vhisky", "Balaklava punssi", "Seitsentähden konjakki", "Tulikieli",
"Espanjan nektari", ja "itse sininen tuli", -- ja kaikki maailman
viekoituskeinot, niin että hampaat vedeksi sulavat.
_Rouva_ Mutta, mistä nuo kaikki ovat valmistetut?
_Setä Mads_. Kaikenlaisista sekotuksista, katsos, -- patenteerattua
sukkelaa kurkun kutkutinta, johon on sekoitettu hiukkasen tulta ja
tulikiveä... Ja joka kiihoittaa siksi paljon, että hankkivat sitä niin
kauvan kun heillä on pennikin taskussaan!
_Rouva_. He siis oikein väärentävät.
_Setä Mads_. Yli koko maailman suurissa tehtaissa. Täysin laillisesti,
-- ei voi vaatia edesvastuusen notabene, kun sitä viedään vieraisiin
maihin.
_Karna_. Siis selvää myrkynsekoitusta!
_Setä Mads_ (kohauttaa kartioitaan). Myrkky ja myrkky on kaksi eri
asiaa. Riippuu siitä... maailman pahuudesta, katsos... Voihan teekin
lopulta olla pahaa myrkkyä. Linda valittaa kovin, kun olet seisottanut
sitä liian kauvan.
_Karna_ (liikutettuna). Mutta nehän tulevat hulluiksi siitä, se tappaa
sekä vaimot, lapset että pojat tai nukuttaa häkään... Ja ajatella, että
sitä harjoitetaan tehdasliikkeenä.
_Setä Mads_. Katsos, mitä useammilla on edesvastuu, sitä enempi se
haihtuu pois!
Juhlallinen kirkonkellojen soitto kuuluu. He kuuntelevat.
_Karna_. Nyt kulkee ruumissaatto kirkkomaata kohti. Me voimme sen nähdä
sisältä huoneesta.