Mutta pikkupojat Pulski ja Korski juoksivat ulos "pikkukamariin",

vaikkeivät vielä olleet suurustaneetkaan...

Pojat viipyivät niin kauvan "pikkukamarissa" että kello pirtissä jo

helisi 8:aa.

Samalla tapahtui se ihme, minkä Kummitus eilisiltana oli luvannut.

Pulski poika muuttui harakaksi siinä istuessaan, rupesi räpyttämään

siipiään, leiskuttamaan pyrstöään ja nauraa räkätti kovasti.

Korski veli puolestaan päästeli paljasta latinaa:

-- _Ille ego qui quondam gracili modulatus_...

Pulski lensi harakkana pirtin ovelle ja Korski marssi hänen perässään,

latinankieltä rompottaen. Hik hek hok! Hik hek hok! Mutta kun Korski

avasi pirtin oven jotta veli harakka pääsisi sisään, niin voi hirveätä:

höyryäviä perunoita vyöryi heitä vastaan, niitä oli ainakin kolme

nurkkaa täynnä ja yhä lisää näytti pyörivän padasta. Sisko Leila istui

leveänä pirtin pöydän ääressä ja ammensi perunoita molemmilla

käsillään, vieläpä varpaillaankin, ja söi, söi, söi... Mutta

neljännessä pirtin loukossa seisoi Heila tyttö ja latki suuresta

tynnyristä silkkaa siirappia. Vaan toisessa huoneessa oli pikku Keiju

kontallaan lattialla ja nuoleskeli lettuja, joita tippui laipiosta;

toisessa kädessä oli tytöllä pullaa, toisessa suolakalaa. Vaan

salongissa, ruusunkukkien keskellä istui komeana ja mahtavana pikku

Viikko -- "Saksan keisari", joka poltteli hienoa sikaaria...

Saksan keisari tietysti puhui paljasta saksaa:

_Essen aass gegessen!_

_Trinken trank getrunken!_

Johon veli Korski, päremiekkaansa heiluttaen, ylpeänä kuin vanha

roomalainen, vastasi latinaksi:

_Ave Caesar, morituri te salutant!_

Pulski poika, joka oli muuttunut harakaksi, ei ymmärtänyt sanaakaan

latinaa eikä saksaa, mutta hän nauroi suomeksi:

Ha-ha-ha-ha-ha-haa!

Rä-kä-kä-kä-kää!

Mutta kun äiti näki oman rakkaan poikansa harakkana räkättämässä ja

pyrstöään keikuttamassa, niin äidille tuli kyynelet silmiin:

-- Hyvä Jumala, miksikä sinä halusit harakaksi?

Mutta Pulski vastasi vain:

Hahahahahaa! Räkäkäkäkää! ja lensi kaikkien huoneitten läpi ja pirtin

ovesta ulos ja sitten suoraan korkeimman petäjän latvaan.

-- Voi rakas Pulski, huusi äiti perään, elä vaan putoa! Mutta Pulski

keikutti pyrstöään ja nauraa räkätti vastaan.

-- Tule syömään perunoita ja suolakalaa! huusi äiti harakka-pojalleen,

hopealusikka kädessä, ja harakka tulikin lentäen huimaa vauhtia, vaan

kun huomasi hopealusikan, niin sieppasi sen äidin kädestä ja lensi sitä

kyytiä järven toiselle puolelle.

-- Eihän tästä nyt tule mitään! huokasi äiti ja katui että oli

tuskastunut lapsiin eilisiltana ja saanut Kummituksen kujeilemaan.

Mutta mikäs auttoikaan: Koko pirtti kuohui täynnänsä perunoita ja

siirappi juoksi sekaan pitkin lattioita ja siinä kihisi sohjussa

suunnaton määrä suolakaloja ja nisupullia ynnä lettuja, vaikka

koettivatkin ne lapsirukat syödä hotsia minkä kitoihin mahtui.

-- Keisari! tule syömään! hätäili äiti, -- ja Korski! syö sinäkin eläkä

rompota roomaasi, muuten tässä hukutaan koko talo!

Mutta Saksan keisari vain veteli hienoa sikaaria ruusunkukkien keskellä

ja aina vähänväliä ryyppäsi kauniista pullosta, joka kai oli hapanta

Reinin viiniä, ja vastasi ylimielisesti:

_Ich weiss nicht was soll es bedeuten!_ johon Korski päremiekkaansa

mitellen säesti:

_Quo usque tandem abutere patientia nostra?_

Äidistä tämä oppineisuus oli jo liikaa! Mutta se perunain paljous ja se

siirapin sotku ja suolakalan katku häntä niin kauhistutti, että hänen

täytyi juosta ulos talosta piikatytöt perässään, jotteivät uppoaisi

ruoan sekaan. Lapset yksin jäivät taloon paitsi Pulski, joka yhä

harakkana lenteli edestakaisin järven yli.

-- Kummitus! Kummitus! Tule pelastamaan! huusi äiti, vaan ei Kummitusta

vielä näkynyt. Mutta kun Saksan keisari älysi että äidillä tosiaan oli

hätä ja että lopulta kaikki hukkuvat, niin hän nousi ylös ruusunkukkien

keskeltä ja astui parvekkeelle ja huusi metsään (tietysti saksaksi,

mutta minä sen sanon suomeksi) että:

Armeijani tänne! Mars! _Ein zwei drei!_ Silloin tulivat metsästä kaikki

hiiret ja myyrät ja kärpät ja oravat ja alkoivat siivota pirttiä

perunoista. Leila ja Heila ja Keiju läksivät pakoon, kun sellainen

elukkajoukko ryntäsi pirttiin. Mutta kun herra Kummitus näki että

talossa oli aikamoinen sekamelska, niin jo juoksi hänkin hätään ja

kohennusraudalla hätisteli koko Saksan keisarin sota-armeijan ulos

pirtistä, viskasi siirappitynnyrin alas mäestä, pisteli letut ja pullat

ja suolakalat omiin taskuihinsa, kiipesi sitten uuninpiipun päälle

katolle, paukutteli kämmeniään yhteen ja alkoi loitsia:

Hus hus Humulan lapset!

Järjestykseen! Järjestykseen!

Leila leilaksi! Heila heilaksi!

Harakka kotiin! Keiju pirttiin!

Kaikki yhteen joukkoon!

Korskilta latinat loukkoon!

Keisarilta virka pois!...

Ja samalla tuli koko talonväki ihan entiselleen, harakalta putosivat

siivet pirtin portaille, Keiju kävellä tepsutteli leperrellen

lastenhuoneessa, Korskilta unohtui latinan oppi, Leila ja Heila

alkoivat leikkiä nukkiensa kanssa ja Keisari perähuoneessa -- meni

lulluun.

Kun äiti vähänpäästä palvelustyttöjen kanssa palasi pirttiin, niin hän

hyvällä mielellä hymähti ja suuteli kaikkia lapsiaan.

-- Oliko se hauskaa? kyseli äiti.

Mutta lapset eivät enää muistaneet hölynpölyä. Vasta sitten kun isä

illalla saapui kotiin kylältä ja pitkässä yöpaidassa, tuohipollot

jaloissa ja piippu suussa tuli kertomaan lapsille, minkälaista unta hän

oli nähnyt viime yönä Kummituksesta, vasta silloin lapset rupesivat

muistelemaan aivankuin he tosiaankin olisivat olleet herra Kummituksen

kanssa tekemisissä. Mutta isä puhalsi lauhkeita savuja pitkästä

piipustaan ja tuumiskeli:

-- Kummitus on kultainen herra!

Turjanlinnan satukirja · 第 5 / 5 段