vaikkeivät vielä olleet suurustaneetkaan...
Pojat viipyivät niin kauvan "pikkukamarissa" että kello pirtissä jo
helisi 8:aa.
Samalla tapahtui se ihme, minkä Kummitus eilisiltana oli luvannut.
Pulski poika muuttui harakaksi siinä istuessaan, rupesi räpyttämään
siipiään, leiskuttamaan pyrstöään ja nauraa räkätti kovasti.
Korski veli puolestaan päästeli paljasta latinaa:
-- _Ille ego qui quondam gracili modulatus_...
Pulski lensi harakkana pirtin ovelle ja Korski marssi hänen perässään,
latinankieltä rompottaen. Hik hek hok! Hik hek hok! Mutta kun Korski
avasi pirtin oven jotta veli harakka pääsisi sisään, niin voi hirveätä:
höyryäviä perunoita vyöryi heitä vastaan, niitä oli ainakin kolme
nurkkaa täynnä ja yhä lisää näytti pyörivän padasta. Sisko Leila istui
leveänä pirtin pöydän ääressä ja ammensi perunoita molemmilla
käsillään, vieläpä varpaillaankin, ja söi, söi, söi... Mutta
neljännessä pirtin loukossa seisoi Heila tyttö ja latki suuresta
tynnyristä silkkaa siirappia. Vaan toisessa huoneessa oli pikku Keiju
kontallaan lattialla ja nuoleskeli lettuja, joita tippui laipiosta;
toisessa kädessä oli tytöllä pullaa, toisessa suolakalaa. Vaan
salongissa, ruusunkukkien keskellä istui komeana ja mahtavana pikku
Viikko -- "Saksan keisari", joka poltteli hienoa sikaaria...
Saksan keisari tietysti puhui paljasta saksaa:
_Essen aass gegessen!_
_Trinken trank getrunken!_
Johon veli Korski, päremiekkaansa heiluttaen, ylpeänä kuin vanha
roomalainen, vastasi latinaksi:
_Ave Caesar, morituri te salutant!_
Pulski poika, joka oli muuttunut harakaksi, ei ymmärtänyt sanaakaan
latinaa eikä saksaa, mutta hän nauroi suomeksi:
Ha-ha-ha-ha-ha-haa!
Rä-kä-kä-kä-kää!
Mutta kun äiti näki oman rakkaan poikansa harakkana räkättämässä ja
pyrstöään keikuttamassa, niin äidille tuli kyynelet silmiin:
-- Hyvä Jumala, miksikä sinä halusit harakaksi?
Mutta Pulski vastasi vain:
Hahahahahaa! Räkäkäkäkää! ja lensi kaikkien huoneitten läpi ja pirtin
ovesta ulos ja sitten suoraan korkeimman petäjän latvaan.
-- Voi rakas Pulski, huusi äiti perään, elä vaan putoa! Mutta Pulski
keikutti pyrstöään ja nauraa räkätti vastaan.
-- Tule syömään perunoita ja suolakalaa! huusi äiti harakka-pojalleen,
hopealusikka kädessä, ja harakka tulikin lentäen huimaa vauhtia, vaan
kun huomasi hopealusikan, niin sieppasi sen äidin kädestä ja lensi sitä
kyytiä järven toiselle puolelle.
-- Eihän tästä nyt tule mitään! huokasi äiti ja katui että oli
tuskastunut lapsiin eilisiltana ja saanut Kummituksen kujeilemaan.
Mutta mikäs auttoikaan: Koko pirtti kuohui täynnänsä perunoita ja
siirappi juoksi sekaan pitkin lattioita ja siinä kihisi sohjussa
suunnaton määrä suolakaloja ja nisupullia ynnä lettuja, vaikka
koettivatkin ne lapsirukat syödä hotsia minkä kitoihin mahtui.
-- Keisari! tule syömään! hätäili äiti, -- ja Korski! syö sinäkin eläkä
rompota roomaasi, muuten tässä hukutaan koko talo!
Mutta Saksan keisari vain veteli hienoa sikaaria ruusunkukkien keskellä
ja aina vähänväliä ryyppäsi kauniista pullosta, joka kai oli hapanta
Reinin viiniä, ja vastasi ylimielisesti:
_Ich weiss nicht was soll es bedeuten!_ johon Korski päremiekkaansa
mitellen säesti:
_Quo usque tandem abutere patientia nostra?_
Äidistä tämä oppineisuus oli jo liikaa! Mutta se perunain paljous ja se
siirapin sotku ja suolakalan katku häntä niin kauhistutti, että hänen
täytyi juosta ulos talosta piikatytöt perässään, jotteivät uppoaisi
ruoan sekaan. Lapset yksin jäivät taloon paitsi Pulski, joka yhä
harakkana lenteli edestakaisin järven yli.
-- Kummitus! Kummitus! Tule pelastamaan! huusi äiti, vaan ei Kummitusta
vielä näkynyt. Mutta kun Saksan keisari älysi että äidillä tosiaan oli
hätä ja että lopulta kaikki hukkuvat, niin hän nousi ylös ruusunkukkien
keskeltä ja astui parvekkeelle ja huusi metsään (tietysti saksaksi,
mutta minä sen sanon suomeksi) että:
Armeijani tänne! Mars! _Ein zwei drei!_ Silloin tulivat metsästä kaikki
hiiret ja myyrät ja kärpät ja oravat ja alkoivat siivota pirttiä
perunoista. Leila ja Heila ja Keiju läksivät pakoon, kun sellainen
elukkajoukko ryntäsi pirttiin. Mutta kun herra Kummitus näki että
talossa oli aikamoinen sekamelska, niin jo juoksi hänkin hätään ja
kohennusraudalla hätisteli koko Saksan keisarin sota-armeijan ulos
pirtistä, viskasi siirappitynnyrin alas mäestä, pisteli letut ja pullat
ja suolakalat omiin taskuihinsa, kiipesi sitten uuninpiipun päälle
katolle, paukutteli kämmeniään yhteen ja alkoi loitsia:
Hus hus Humulan lapset!
Järjestykseen! Järjestykseen!
Leila leilaksi! Heila heilaksi!
Harakka kotiin! Keiju pirttiin!
Kaikki yhteen joukkoon!
Korskilta latinat loukkoon!
Keisarilta virka pois!...
Ja samalla tuli koko talonväki ihan entiselleen, harakalta putosivat
siivet pirtin portaille, Keiju kävellä tepsutteli leperrellen
lastenhuoneessa, Korskilta unohtui latinan oppi, Leila ja Heila
alkoivat leikkiä nukkiensa kanssa ja Keisari perähuoneessa -- meni
lulluun.
Kun äiti vähänpäästä palvelustyttöjen kanssa palasi pirttiin, niin hän
hyvällä mielellä hymähti ja suuteli kaikkia lapsiaan.
-- Oliko se hauskaa? kyseli äiti.
Mutta lapset eivät enää muistaneet hölynpölyä. Vasta sitten kun isä
illalla saapui kotiin kylältä ja pitkässä yöpaidassa, tuohipollot
jaloissa ja piippu suussa tuli kertomaan lapsille, minkälaista unta hän
oli nähnyt viime yönä Kummituksesta, vasta silloin lapset rupesivat
muistelemaan aivankuin he tosiaankin olisivat olleet herra Kummituksen
kanssa tekemisissä. Mutta isä puhalsi lauhkeita savuja pitkästä
piipustaan ja tuumiskeli:
-- Kummitus on kultainen herra!