Sai Tosi valhenaamarin
ja paholaisen puvun
ja kulki kaunokatsehin
nyt eessä ihmissuvun,
hän kulki valtateitä vaan
ja astui lailla kuninkaan.
Ja kansajoukot kaikkineen
ja maat ja valtakunnat
nyt saapui "Herran-miehineen"
ja heitä seuras nunnat
ja maassa polvin kumartuin
ne kuuli Totta ihastuin.
He toivat hälle uhrejaan
ja suitsuttivat tulta
ja kukin kantoi kalleintaan,
ja halpaa oli kulta;
ja kansajoukot kautta maan,
ne näin nyt yhtyi laulamaan:
"Oi, kuule meitä kuningas:
sä älä meitä heitä.
Me täytämme sun tahtoas,
kun et sä hyljää meitä!
Ja aina, aina, aina, oi,
ylistysvirret sulle soi!"
Ja joukko jatkoi juhliaan.
Mut kuinka viimein kävi?
Myös Valhe-herra matkallaan
jo juhlaan ennättävi,
hän katselee ja kuuntelee
ja joukkohon näin haastelee:
"Voi teitä hullut, houkkiot,
voi teitä villityitä,
kun ette nää te tuhkimot,
ett' ootte petetyitä:
se, jolle juhla tää nyt on,
on Tosi-herra arvoton!"
Ja kansa kaikki kauhistuu
ja julmistuu ja suuttuu.
Ja kansa huutaa: "Täss' on puu,
mut Tosi siitä puuttuu:
hän hirtetään ja poltetaan,
ja kuolinvirsi veisataan!"
Näin Valhe valtakuntineen
sen tuomionsa sääsi,
Mut Tosi valhe-verhoineen
myös pakohon jo pääsi
ja juoksi, kääntyi korpehen
ja on myös siellä eellehen.