Muutamia viikkoja oli kulunut, ja sen päivän aamu oli tullut, jolloin
John Stormin piti lähteä Bishopsgaten luostarista. Herätettyään veljet
oli isä tullut Johnin koppiin ja istui nyt vuoteen päässä.
"Sinä olet siis varmasti päättänyt jättää meidät?"
"Aivan varmasti, isä."
Isä huokasi syvään lausuen katkonaisesti:
"Kovat koettelemukset kohtaavat meidän yhdistystämme, poikani.
Ehkä oli väärin, että tulimme tänne. Ei ole mitään ristiä meidän
perustuksessamme, ja me olemme rakentaneet maalliselle pohjalle. --
'Ellei Herra huonetta rakenna'... Oli hyvä, että viivytit lähtöäsi,
mutta nyt kun aika on tullut... Minä olin kiinnittänyt sydämeni sinuun,
poika. Minä olen jo vanha mies, ja jonkinmoista luonnollisen isän
hellyyttä --"
"Isä, jos te tietäisitte --"
"Tiedän, tiedän, poikani. Sinä olet kärsinyt, enkä saa moittia sinua.
Alokas-ajalla on suuret ilonsa, mutta myöskin suuret kiusauksensa.
Pitää vapautua omasta itsestään, uskoa on vahvistettava, tottelevaisuus
opittava ja ennen kaikkea on sydän erotettava maallisista epäjumalista
-- hellästä äidistä, ehkäpä -- rakkaasta sisaresta -- ehkä jostakin
_vielä_ rakkaammasta."
Oli hetken äänettömyys. Johnin pää oli kumarassa, hän ei voinut puhua.
"Halusi palata takaisin maailmaan osoittaa, että tulit tänne ennenkuin
kuulit Jumalan kutsun. Joku toinen ääni puhui sinulle, ja sinä
kuuntelit luullen sitä Jumalan ääneksi. Mutta Jumalan ääni tulee kyllä
kerran sinulle puhumaan, ja sinä kuulet sen ja vastaat siihen etkä
muuhun... Onko sinulla paikkaa, jonne menet täältä lähdettyäsi?"
"On, erään hyvän naisen koti. Minä olen kirjoittanut hänelle ja toivon,
että hän ottaa minut vastaan."
"Kaikki, mitä toit mukanasi, annetaan sinulle takaisin, ja jos
tarvitset rahaa --"
"Ei, ei, minä tulin tänne kerjäläisenä, antakaa minun myöskin mennä
kerjäläisenä."
"Vielä yksi asia, poikani."
"Mitä, isä?"
Vanhan miehen ääni oli tuskin kuuluva. "Sinä rikot
tottelevaisuussäännön luopuessasi meistä ennen noviisiaikasi loppua, ja
vaikka oletkin vain noviisi, täytyy seurakunnan erota sinusta niinkuin
erotaan semmoisesta henkilöstä, joka on rikkonut valansa ja heittänyt
pois Jumalan armon. Tämä erottaminen on toimitettava ennenkuin astut
kynnyksemme yli. Se on velvollisuutemme veljeskuntaa kohtaan, ja se on
myöskin velvollisuutemme Jumalaa kohtaan. Ymmärräthän?"
"Ymmärrän."
"Se tapahtuu kirkossa muutamia minuutteja ennen päiväjumalanpalvelusta."