[1] Roomalainen numero tarkoittaa kokonaisteoksen kirjaa, seuraava sen
lukua.
[2] Niinkuin vaskisessa astiassa auringosta tahi säteilevän kuun
kasvoista heijastunut veden välke liitelee laajalti kaikkialle, kohoaa
ylös ilmoihin ja koskettaa katon korulaudoitusta. _Verg., Aeneid. VIII,
22_.
[3] Tyhjät mielenhoureet syntyvät kuin sairaan unet. _Hor., De arte
poet. v. 7_.
[4] Ken asuu kaikkialla, oi Maksimus, ei asu missään.
[5] Mieli joutilaana aina käy huikentelevaiseksi.
[6] Ei ole koskaan kaikille kaikkia viehätyskeinoja suotu.
[7] Ihmisen tulee näet aina odottaa viimeistä päiväänsä, eikä ketään
voi sanoa onnelliseksi ennen hänen kuolemaansa. _Ovid., Metam. III,
135_.
[8] Sillä silloin vihdoinkin lähtevät sydämen pohjasta tosisanat, ja
naamari temmataan pois; jäljelle jää todellisuus. _Lucr. III. 57_.
[9] Tarkoittaa Montaignen ystävää Etienne La Boétieta.
[10] Joka itse omasta päästään lähtee kulkemaan takaperin. _Lucr. III,
474_.
[11] Mieluummin näyttäisin hourupäiseltä ja typerältä, kunhan vain
vikani eivät häiritse iloani tahi jäävät minulta huomaamatta, kuin
olisin viisas ja suutuksissani. _Hor., Epist. II, 2, 126_.
[12] Se kyllä saavuttaa pakenevankin, eikä säästä epäsotaisaa
nuorisoakaan, joka paeten kääntää selkänsä. _Hor., Od. III, 2, 14_.
[13] Kätkeköön tuo varovasti itsensä rautaan ja vaskeen, kuolema vetää
kuitenkin siihen verhotun pään sieltä esille. _Propert. III, 18, 25_.
[14] Kuvittele mielessäsi, että jokainen sinulle koittanut päivä
on viimeisesi, niin olet kiitollinen jokaisesta hetkestä, joka
toivomattasi tulee lisäksi. _Hor, Epist. I, 4, 13_.
[15] Perseus, Makedonian viimeinen kuningas.
[16] Kun kukoistava ikä vietti suloista kevättä. _Catull. LIXVIII, 16_.
[17] Kohta se on ollut ja mennyt, eikä sitä sitten koskaan saa
palaamaan. _Lucr. III, 928_.
[18] Ei kukaan ole toistaan kestämättömämpi; ei kukaan huomispäivään
asti varmempi itsestään. _Senec., Epist. 91_.
[19] Kuolevaiset elävät keskenään vuorotellen ja antavat kuin juoksijat
toisilleen elämän soihdun. _Lucr. II, 75, 78_.
[20] Ensimmäinen hetki, joka antoi elämän, on sitä jo vähentänyt.
_Senec., Herc. fur., III, 874_.
[21] Syntyessämme jo alamme kuolla, ja loppuamme ei voi eroittaa
alustamme. _Manilius, Astron., IV, 16_.
[22] Mikset väisty pois kylläisenä elämän vieraana? _Lucr. III, 951_.
[23] Miksi koetat lisätä sellaista, minkä taas onnettomasti menetät, ja
mikä kaikki häviää tuottamatta sinulle mitään iloa? _Lucr. III, 954_.
[24] Toista eivät ole nähneet isät eivätkä näe jälkeläiset. _Manil. I,
529_.
[25] Kierrämme samaa piiriä ja pysymme yhä sen sisässä. _Lucr. III,
1093_.
[26] Ja vuosi vierii omaa menoaan, omia jälkiään. _Verg., Georg. II,
402_.
[27] Sillä en voi sen lisäksi tekaista enkä keksiä mitään, mikä sinua
miellyttäisi; kaikki on aina samaa. _Lucr. III, 957_.
[28] Vaikka voittaisit kuinka monta vuosisataa elämällä, niin ikuinen
kuolema kuitenkin pysyy sellaisena. _Lucr. III, 1103_.
[29] Etkö tiedä, että tosikuolemassa ei tule olemaan mitään toista
sinua, joka eläen voisi surra sitä, että sinut on riistetty itseltäsi,
ja seisten surra kaatunutta? _Lucr. III, 898_.
[30] Silloin näet ei kukaan kaipaa itseään eikä elämätään, eikä mikään
itsemme ikävöiminen meitä liikuta. _Lucr. UI, 932, 935_.
[31] Kuoleman on katsottava koskevan meitä vähemmin kuin ei mikään, jos
voi olla jotakin vähempää. _Lucr. III, 939_.
[32] Huomaappa, että ikuinen meidän edellämme käynyt vanha aika ei ole
ensinkään koskenut meitä. _Lucr. III, 985_.
[33] Kaikki seuraa sinua, elettyään elämänsä. _Lucr. III, 981_.
[34] Sillä päivää ei ole seurannut yö, eikä yötä aamu, joka ei olisi
kuullut lasten haikeiden valitusten keskellä itkua, joka säestää
kuolemaa ja synkkiä hautajaisia. _Lucr. V, 579_.
[35] Tottumus on kaikessa tehoisin opettaja.
[36] Paikallisten lakien noudattaminen on jaloa.
[37] Mityleneläinen kitaransoittaja.
[38] Voi, poden omien aseitteni tekemiä haavoja. _Ovid., Epist_.
[39] Montaigne kirjoitti tämän tutkielman kreivitär Gursonin poikaa
silmällä pitäen.
[40] Eräs mantualainen oppinut.
[41] Brabantilainen kuulu humanisti.
[42] Akateemisen filosofikoulun johtajia.
[43] Opettajien arvovalta on useinkin haitallinen oppilaille.
[44] He eivät koskaan tule omintakeisiksi. _Sen., Epist. 33_.
[45] Yhtä paljon kuin tietäminen, miellyttää minua epäileminen. _Dante,
Helv. Xl, 93_.
[46] Emme ole kuninkaan alaisia; olkoon kukin oma herransa. _Sen.,
Epist. 33_.
[47] Megaralainen huvinäytelmäin kirjoittaja.
[48] Elelköön hän paljaan taivaan alla ja levottomissa oloissa. _Hor.,
Od. III, 2, 5_.
[49] Työ kasvattaa känsän tuskaa vastaan. _Cic., Tusc. II, 15_.
[50] Voipi olla viisas pöyhkeilemättä, kateutta herättämättä. _Sen.,
Epist. 103_.
[51] Älköön hän luulko itselleen luvalliseksi samaa, mitä ehkä Sokrates
ja Aristippos ovat tehneet vastoin totuttuja tapoja; sillä nämä
ansaitsivat tuon vapauden suurilla ja jumalaisilla avuillaan. _Cic., De
Off, l, 41_.
[52] Eikä mikään pakoita häntä puolustamaan kaikkea, mikä on ennakolta
määrättyä ja käskettyä. _Cic., Acad. II, 3_.
[53] Mikä maa on kohmea kylmästä, mikä murakka helteestä, mikä tuuli
vie alukset hyvin Italiaan. _Prop. IV, 3, 39_.
[54] Mitä sopii toivoa, mitä hyötyä on työläästi hankitusta rahasta,
mitä uhrauksia tulee tehdä isänmaalle ja rakkaille omaisilleen, mitä
Jumala on käskenyt sinun olla, ja mikä sinun asemasi on yhteiskunnassa,
mitä olemme tahi miksi synnymme elämään. _Pers. III, 69_.
[55] Ja millä tavoin hän minkin vaivan voi välttää ja kestää. _Verg.,
Aen. III, 459_.
[56] Uskalla olla ymmärtäväinen; ala: ken lykkää tuonnemmaksi oikein
elämisen hetken, on kuin talonpoika, joka odottaa, että joki vuotaisi
kuiviin; mutta se virtaa ja tulee iäti vuolaana virtaamaan, _Hor.,
Epist. II, 1, 40_.
[57] Miia vaikuttavat Kalat ja Leijonan helteinen sikermä ja Kauris,
joka kylpee Lännen meressä. _Prop. IV, 1, 89_.
[58] Mitäpä tekemistä on minulla Seulaisten ja Häränajajan
tähtisikermän kanssa. _Anakr., Od. XVII, 10_.
[59] Byzantllainen filologi, erään vaikean kreikan kieliopin tekijä.
[60] Voit huomata sairaassa ruumiissa piilevän sielun tuskat, voit
huomata sen ilot; molemmat painavat leimansa kasvoihin. _Juven. IX, 18_.
[61] Skolastikkojen muodostamia ja logiikassaan käyttämiä päätelmäin
(syllogismien) nimityksiä.
[62] Savi on kosteata ja pehmoista; nyt, nyt on jouduttava ja
muodosteltava hänet vinhaan ja lakkaamatta kiertävällä pyörällä. _Pers.
III, 23_.
[63] Nuoret ja vanhat, ottakaa tästä varma ohje mielellenne ja evästä
poloisille vanhoille päivillenne. _Pers. V, 64_.
[64] Se on yhtä hyödyllistä köyhille kuin rikkaille ja sen
laiminlyöminen yhtä vahingollista lapsille kuin vanhuksille. _Hor.,
Epist. I, 1, 25_.
[65] Platonin seuraaja Akatemian johtajana.
[66] On aivan eri asia, eikö joku tahdo vai eikö hän osaa tehdä pahaa.
_Sen., Epist. 90_.
[67] Aristippokselle soveltuivat kaikki värit, kaikki asemat ja seikat.
_Hor., Epist. I, 17, 23_.
[68] Ihmettelen, jos sille, joka kärsivällisenä verhoutuu vain
pariin ryysyyn, soveltuu myöskin muuttunut elämän suunta, ja jos hän
taitavasti näyttelee kumpaakin osaa. _Hor., Epist. I, 17, 25_.
[69] Tätä suurenmoisinta kaikista taiteista, oikein elämisen oppia, he
koettivat toteuttaa enemmän elämällään kuin kirjallisilla opinnoillaan.
_Cic., Tusc. IV, 3_.
[70] Pitääkö hän tieteellistä sivistystänsä, ei tietojensa
näyttelemisenä, vaan elämänsä ohjeena, totteleeko hän itseänsä ja
noudattaako hän päätöksiänsä. _Cic., Tusc. II. 4_.
[71] Ja sanat seuraavat mielellään, kun asia ensin on käsitetty. _Hor.,
Art. poet. 311_.
[72] Kun asiat ovat täyttäneet mielen, niin sanat tulevat esille.
_Sen., Contr. III_.
[73] Asiat tempaavat sanat mukaansa. _Cic., De Fin. III, 5_.
[74] Terävä-älyinen mies, mutta kankea runoseppo. _Hor., Sat. I, 4, 8_.
[75] Varmat rytmit ja tahtilajit, ja muutelkoon sanojen järjestystä,
asetellen viimeiset ensimmäisten edelle, ... niin löytyvät kuitenkin,
vaikkapa hajallaaan, runoilijan jäsenet. _Hor., Sat. I, 4, 58_.
[76] Siinä on enemmän kaikua kuin arvoa. _Sen., Epist. 40_.
[77] Mutkikasten ja pulmallisten viisastelujen. _Cic., Acad. II, 24._.
[78] Tahi jotka eivät sovelluta sanoja asiain mukaan, vaan etsivät
aineen ulkopuolelta asioita, joihin sanat voisivat soveltua. _Quintil.
VIII, 3_.
[79] Jotka jonkin heidän mieleisensä sanan sattuvaisuus houkuttelee
sellaiseen, jota he eivät olleet aikoneet kirjoittaa. _Sen., Epist. 59_.
[80] Se sana vasta miellyttää, joka on iskevä. _Fabricius, Bibl. lat.
II, 10_.
[81] Totuutta tavoitteleva esitystapa olkoon mutkaton ja
yksinkertainen. _Sen., Epist. 40_.
[82] Huoliteltua tyyliä käyttää vain se, joka tahtoo tehdä ikävän
vaikutuksen. _Sen., Epist. 75_.
[83] Tuskin olin silloin aloittanut kahdennentoista ikävuoteni. _Verg.,
Ecl. VIII, 39_.
[84] Hän ilmaisee asian Aristonille, tragediain näyttelijälle; tämä
oli sekä hyvää sukua että rikas; eikä taide, koska ei mikään sellainen
kreikkalaisten kesken ole häpeäksi, alentanut hänen arvoansa. _Lip.
XXIV, 21_.
[85] Kuningas Kaarle IX:n antama, protestantteja kohtaan
suvaitsevainen, vuodelta 1562.
[86] Jota päivää aina olen pitävä katkerana ja kunniassa (niinhän te
jumalat olette tahtoneet). _Verg., Aen. V, 49_.
[87] Ja olen päättänyt, etten täällä saa nauttia mitään iloa, niin
kauan kuin tuo minun osaveljeni on poissa. _Ter., Heaut. I, 97_.
[88] Jos liian aikainen kuolo riisti pois tuon toisen puolen sieluani,
niin mitäpä minä toinen enää viivyttelen, kun en jäljelle jääneenä ole
yhtä rakas enkä kokonainen? Tuo päivä tuotti meille molemmille tuonen.
_Hor., Od. II. 17, 5_.
[89] Miksi kainostelisin tahi hillitsisin niin rakkaan olennon
kaipausta? _Hor., Od. I, 24_.
[90] Oi veljeni, joka olet riistetty minulta onnettomalta! Kanssasi
katosivat kaikki iloni, joita suloinen rakkautesi eläessäsi piti yllä.
Kuolemasi, veljeni, on musertanut onneni; kanssasi vaipui hautaan
koko elämäni. Kuoltuasi olen kokonaan mielestäni karkoittanut nämä
harrastukset ja kaikki henkeni nautinnot. Enkö koskaan saa puhutella
sinua, henkeäni rakkaampi veljeni, enkö koskaan kuulla sanojasi, enkö
koskaan saa sinua nähdä? Mutta varmaan aina sinua rakastan. _Catull.
LXVIII, 20; LXV, 9_.
[91] Jos hän kaatuu, taistelee hän polvillaan. _Sen., De prov. II_.
[92] Olkoon Cato eläessään todella Caesariakin suurempi. _Martial. VI,
31_.
[93] Ja Caton voittamattomana, voitettuaan kuoleman. _Manil., Astron.
IV, 89_.
[94] Jumalat asettuivat voittajan puolelle, Cato voitetun. _Lucan. I,
118_.
[95] Ja koko maanpiiri lannistettuna paitsi Caton uhmaavaa mieltä.
_Hor., Od. II, 1, 23_.
[96] Ja Cato laatimassa näitä lakeja. _Verg., Aen. VIII, 670_.
[97] Järkevyys ja viisaus poistaa huolet, ei paikka, joka kohoaa yli
meren laajan ulapan. _Hor., Epist. I, 11, 25_.
[98] Ja ratsastajan takana istuu synkkä huoli. _Hor., Od. III, 1, 40_.
[99] Kyljessä on kiinni kuolettava nuoli. _Verg., Aen. IV, 73_.
[100] Miksi muutamme toisen auringon lämmittämiin maihin? Kuka
isänmaasta paetessaan pääsee itseäänkin pakoon? _Hor., Od. II, 16, 18_.
[101] Jo katkaisin kahleeni, sanot; sillä kauan rimpuiltuaan
katkaisee koira solmun, mutta sen paetessa laahaa sen kaulassa pitkä
kahleenpätkä. _Pers. V, 158_.
[102] Jollei sydämemme ole puhdas, mihin taisteluihin ja vaaroihin
silloin poloiset joudumme? Mitkä himon kalvavat huolet ja mikä pelko
raateleekaan levotonta ihmistä, ja mitä tahoja hänelle tuottavat
ylpeys, riettaus, kevytmielisyys, ylellisyys ja joutilaisuus? _Lucr. V,
44_.
[103] Vika on sielussa, eikä se koskaan pääse itseään pakoon. _Hor.,
Epist. I, 14, 13_.
[104] Yksinäisyydessä ollos itse itsellesi ihmisjoukkona. _Tibull. IV,
13, 12_.
[105] Mitä? Ettäkö kukaan ihminen antaisi sielussaan sijaa jollekin
tahi hankkisi itselleen jotakin, mikä olisi hänelle rakkaampaa kuin hän
itse? _Ter., Adelph. I, 1, 13_.
[106] Jos yöllisessä haureudessa verhoat pääsi gallialaisen hilkan
peittoon. _Juvenal. VIII, 144_.
[107] Sellaiseen, mitä ei voi uskoa Jumalille muutoin kuin ottamalla
heidät erilleen. _Pers., Sat. II, 4_.
[108] Hiljaa mumisten lausumme rikollisia rukouksia. _Lucan. V, 104_.
[109] Se on huono päätös, jota ei voi muuttaa.
[110] Meitä liikutetaan niinkuin tanssinukkea vierailla hermoilla.
_Hor., Sat. II, 7, 82_.
[111] Emmekö näe, että ihminen ei tiedä, mitä tahtoo ja yhä etsii,
vaihtaa paikkaa, kuin voisi laskea hartioiltaan taakkansa. _Lucr. III,
1046_.
[112] Sellaisia ovat ihmisten mielet kuin se kasvua antava valo, jolla
itse isä Jupiter valaisi maita. _Hom., Od. XVIII, 136_ (säkeet Ciceron
kääntämät).
[113] Antonio de Guevaran 1529 julkaisema allegoris-historiallinen
teos, jonka päähenkilö oli keisari Kaarle V.
[114] Kuuluisa ranskal. oppinut ja kirjailija (1513-93).
[115] Tuska pakoittaa viattomatkin valehtelemaan (_Publius Syrus_).
[116] Eräästä vaarasta, johon tekijä oli joutunut kansalaissodassa.
[117] Toisen virheen karttaminen vie toiseen virheeseen. _Hor, Art.
poet., 31_.
[118] Etevin roomalaisista puhujista ennen Ciceroa.
[119] Ei mihinkään rikokseen ole järkisyytä. _T. Liv. XXVIII, 28_.
[120] Hän yksin on tietämätön kaikesta. _Ter., Ad. IV, II, 9_.
[121] Tähän matkan maaliin täytyy hevosteni hikoillen rientää. _Prop.
IV, 1, 70_.
[122] Tähän matkan maaliin täytyy hevosteni hikoillen rientää. _Prop.
IV, 1, 70_.
[123] Oi typerä ja epäaistikas aikakausi! _Catull. XLIII, 8_.
[124] Kirkas ja aivan kuin puhdas virta. _Hor., Ep. II, XI, 120_.
[125] Hänen tarvitsi vähemmin tehdä työtä älyllään, jonka sijalle oli
astunut hänen aiheensa. _Mart., Epigr. VIII, Pref._
[126] Ja yrittelee lyhyitä lennähdyksiä. _Verg., Georg. IV, 194_.
[127] Huomaa tämä!
[128] Ylentäkää sydämenne!
[129] Näyttää olevan.
[130] Minä puolestani tahtoisin mieluummin olla vanhana lyhyemmän aikaa
kuin tulla vanhaksi ennen aikaani _Cic., De Senect. X_.
[131] Runoilija ja historioitsija, oli kirjoittanut kansalaissotien
historian.
[132] Teoksessaan: _Methodus ad facilem historiarum cognitionem_ (1576).
[133] Firenzeläinen historioitsija ja valtiomies, kirjoitti Italian ja
Firenzen historian.
[134] Kaarle Rohkean ja Ludvig XI:n aikuinen muistelmain kirjoittaja.
[135] Muistelmat olivat veljesten Guillaume ja Martin du B:n
kirjoittamat.
[136] Että ihminen tappaa ihmisen, ei vihoissaan, ei pelosta, vain
katsellakseen. _Sen., Ep. XC_.
[137] Ja valituksillaan verisenä ja rukoilevan näköisenä. _Verg., Aen.
VII, 501_.
[138] Ja luulenpa, että vereen tahrattu rauta ensiksi lämpeni eläimen
taposta. _Ovid., Metam. XV, 106_.
[139] Maisteri Raimundus Sebondilaisen Luonnollinen jumaluusoppi eli
Luontokappalten kirja.
[140] Sillä halusta poljetaan jalkoihin se, mitä ennen on liiaksi
pelätty. _Lucr. V, 1139_.
[141] Humanisti, opettajana Collège de Francessa.
[142] Niinkuin aimo kallio jykevänä työntää takaisin sitä vastaan
lyövät aallot ja hajoittaa sen ympärillä ärjyvät läikkyvät laineet.
_Verg., Aen. VII, 587_, mukaelma.
[143] Pian opit kunniallisesti ja autuaallisesti elämään, jos vain
uskot. _Quint. XII, 11_.
[144] S.o. pitää narrinaan Jumalaa.
[145] Kuoleva ei enää valittelisi ruumiinsa maatumista, vaan
pikemminkin iloitsisi päästessään pois ja saadessaan luoda verhonsa,
niinkuin käärme nahkansa tahi vanha hirvi kovin pitkät sarvensa. _Lucr.
III. 612_.
[146] Eipä Jumalakaan peitä maanpiiriltä taivaan kasvoja, vaan avaa
katseillemme kasvonsa ja ruumiinsa ainaisessa kiertoliikkeessä ja
teroittaa ja tarjoaa itseänsä mieliimme, jotta voisimme hyvin oppia
tuntemaan hänet ja näyttääkseen millainen hänen kulkunsa on, ja
opettaakseen meitä tarkkaamaan lakejansa. _Manit. IV, 907_.
[147] Jos sinulla on jotakin parempaa, niin esitä se, muutoin alistu.
_Hor., Epist. I, 5, 6_.
[148] Sillä Jumala ei salli kenenkään muun ylpeillä kuin itsensä.
_Herod. VII, 10_.
[149] Jumala vastustaa ylpeitä, mutta nöyrille hän antaa armonsa.
_Piet. Ep. I, 5, 5_.
[150] Kenen vuoksi voisi siis sanoa maailman olevan luodun? Tietysti
niiden olentojen vuoksi, joilla on järki; nämä ovat Jumalat ja ihmiset,
joita parempaa ei tosiaan ole olemassa mitään. _Cic., De nat. deor. II,
54_.
[151] Kun katselemme avaran maailman taivahisia temppeleitä tuolla
ylhäällä ja tuikkavia tähtiä täyteen pantuja yläilmoja, ja kun
ajattelemme kuun ja auringon ratoja. _Lucr. V, 1203_.
[152] Sillä ihmisten teot ja elämän hän asetti riippuvaisiksi
taivaankappaleista. _Manil. III, 58_.
[153] Se huomaa kaukaa katselemiemme tähtien vallitsevan meitä
mykillä laeillaan, ja koko maailman liikkuvan aikakausittain määrätyn
järjestyksen mukaan ja kohtalojen vaiheitten noudattavan kulussaan
varmoja merkkejä. _Manil. I, 60_.
[154] Ja kuinka suuria muutoksia vaikuttavat niin pienet liikkeet...
Niin mahtava on tämä valta, joka hallitsee kuninkaitakin. _Manil. I,
55; IV, 93_.
[155] Toinen, raivoisana rakkaudesta jaksaa uida meren poikki ja
hävittää Troian; toisen kohtalona on lakien laatiminen. Kas tuolla
pojat surmaavat isänsä, ja vanhemmat poikansa, ja veljekset hyökkäävät
haavoittamaan toisiaan aseillaan. Tämä sota ei ole meidän syymme;
sallimus pakottaa heidät moisiin tekoihin ja ajaa heidät itse
rankaisemaan itseänsä ja raatelemaan toisiansa... Sekin on sallimuksen
määräämää, että sallimus itse sen säätää. _Manil. IV, 79, 118_.
[156] Millainen onkaan ollut niin suuren rakennuksen alkuunpano,
millaiset siinä käytetyt työaseet, vivut, koneet, työmiehet? _Cic., De
nat. deor., I, 8_.
[157] Mitä sielun ahtautta se on? _Cic., De nat. deor. 1, 31_.
[158] Ihmisluonnon muiden puutteiden joukossa on järjen pimeyskin, eikä
vain erehtymisen pakko, vaan erehdysten rakkaus. _Sen., De ira, II, 9_.
Katoova ruumis raskauttaa sielua, ja maallinen asumus painaa paljon
mietiskelevää järkeä. _Viisaud. Kirja IX, 15_.
[159] Ilman, maan ja veden eläimet.
[160] Mykät eläimetkin, vieläpä pedotkin päästävät tavallisesti
erilaisia ääniä, kun ovat peloissaan tahi tuskissaan, tahi kun ilo
heidät valtaa. _Lucr. V, 1058_.
[161] Jotenkin samalla tavalla kuin kykenemättömyys puhumaan näyttää
houkuttelevan lapset käyttämään eleitä. _Lucr. V, 1029_.
[162] Myöskin vaitiolo saattaa rukoilla ja puhua. _Tasso, Aminta, II,
34_.
[163] Näistä merkeistä päättäen ja näiden esimerkkien mukaan ovat eräät
sanoneet mehiläisillä olevan jumalallista järkeä ja taivaista henkeä.
_Verg., Georg. IV, 219_.
[164] Siitä kukin tuntee voimansa, joka hänellä on käytettävissä.
_Lucr. V. 1032_.
[165] Ja maa itse loi alussa vapaasta tahdostaan kuolevaisille koreita
hedelmiä ja reheviä viinitarhoja, antoi itsestään suloisia antimiaan
ja reheviä laitumia; nämä nyt tuskin suurenevat tahi karttuvat meidän
työstämme, ja me kulutamme hukkaan härkiemme ja peltomiestemme voimat.
_Lucr. II, 1157_.
[166] Ja monet linnut ... päästävät eri aikoina aivan erilaisia ääniä
... ja osittain muuttavat käheä-äänisiä laulujaan sääsuhteiden mukaan.
_Lucr. V, 1077-1083_.
[167] Kaikki on kiedottu omiin salliman määräämiin kahleisiinsa. _Lucr.
V, 874_.
[168] Kukin olio kehittyy omalla tavallaan, ja kaikki pysyvät
erilaisina luonnon varman säädöksen nojalla. _Lucr. V, 921_.
[169] Polta, jos tahdot, pääni tulella, ja lävistä ruumiini miekalla,
ja viillä selkääni punotun raipan lyönneillä. _Tibull. I, 9, 21_.
[170] Haikara ruokkii poikasiaan käärmeillä ja syrjäisiltä kedoilta
löytämillään sisiliskoilla... Ja Jupiterin palvelijat, jalot kotkat,
ajavat jänistä tahi kaurista salolla. _Juven. XIV, 74, 81_.
[171] Koskapa näiden (norsujen) esi-isät palvelivat karthagolaista
Hannibalia ja meidän päälliköitämme ja molossien kuningasta, ja
kantoivat selässään joukkoja, melkoista osaa sotavoimista, ja
taisteluihin menevää tornia. _Juven. XII, 107_.
[172] Niillä on nimensä, ja kukin tulee opettajansa äänen kutsumana.
_Martial. IV, 30, 6_.
[173] Pidä lämpiminä jalkasi ja pääsi, muutoin elä eläimen tavoin.
[174] Eikä se vaadi suuren konsulin tytärtä rakastajattareksensa.
_Hor., Sat. I, 2, 69_.
[175] Eikä pidetä häpeänä lehmälle suvaita selässään isäänsä; hevosen
oma tytär rupeaa sille puolisoksi, ja pukki astuu omat siittämänsä
eläimet, ja lintu tulee raskaaksi siitä, jonka siemenestä se itse on
siinnyt. _Ovid., Metam. X, 325_.
[176] Milloin on leijonalta riistänyt hengen voimakkaampi leijona?
Missä metsässä koskaan on metsäkarju saanut surmansa toisen suuremman
hampaista? _Juven. XV, 160_.
[177] Usein on kahden kuninkaan välillä syntynyt suurimelskeinen
eripuraisuus, ja heti saattaa jo kauan ennakolta huomata kansan kiihkon
ja sen sydämissä pamppailevan sotaisan innon. _Verg., Georg. IV, 67_.
[178] Josta salama singahtaa taivaalle, ja koko maa yltympäri kiiltää
vasken välkkeestä, ja miesten jalkojen alta nousee valtava töminä, ja
huudon tärisyttämät vuoret kimmahduttavat äänet taivaan tähtiin saakka.
_Lucr. II, 323_.
[179] Kerrotaan, että Kreikka Pariksen rakkauden vuoksi iski yhteen
barbaarimaailman kanssa kamalassa kaksintaistelussa. _Hor., Ep. I, 2,
6_.
[180] Niin lukuisina kuin laineet vyöryvät Libyan merellä, kun riehuva
Orion laskee talvisiin aaltoihin, tahi niin taajoina kuin tähkäpäät,
joita uuden suven aurinko paahtaa Hermuksen kentällä tahi Lykian
kellertävillä vainioilla; kilvet kumajavat ja maa järkkyy ja vapisee
jalkojen töminästä. _Verg., Aen. VII, 718_.
[181] Synkkä jono marssii kentillä. _Verg., Aen. IV, 404_.
[182] Tämä mielten kuohu ja nämä niin kiivaat taistelut talttuvat ja
rauhoittuvat heittämällä hiukan pölyä päälle. _Verg. Georg. IV, 86_.
[183] Jäljessä astuu itkien sotaratsu Aethon, kaikki koristeet
riisuttuina, ja kostuttaa kasvojaan suurilla kyynelillä. _Verg., Aen.
XI, 89_.
[184] Näkeehän vankkojen hevosten loikoessaan unissaan kuitenkin
hikoilevan ja huohottavan ja ponnistavan voimansa äärimmilleen, kuin
voitonpalmusta kilpaillessaan. _Lucr. IV, 988_.
[185] Ja metsästäjäin koirat usein makeassa unessa liikuttelevat
sääriään äkkiä ja äännähtelevät ja hengittävät taajaan, niinkuin
seuraisivat löytämiänsä otusten jälkiä; ja heränneinäkin ne usein
ajavat tyhjiä hirvien kuvia, kuin näkisivät ne pakoon lähteneinä,
kunnes palaavat tajuihinsa harhakuvien häivyttyä. _Lucr. IV, 992_.
[186] Mairemieliset kotikissamme pyrkivät usein ravistamaan silmistään
kepeän ja haihtuvan unen ja hypähtämään pystyyn maasta, ikäänkuin
näkisivät outoja kasvoja ja piirteitä. _Lucr. IV, 999_.
[187] Ruma on roomalaiselle belgialainen kasvojen väri. _Propert. II,
77, 26_.
[188] Monet eläimet vievät meistä voiton kauneudessa. _Sen., Epist.
124_.
[189] Ja kun muut eläimet eteenpäin kumarassa katselevat maahan, antoi
hän ihmiselle ylöspäin suunnatut kasvot ja käski katselemaan taivaaseen
ja pitämään kasvot kohotettuina tähtiä kohti. _Ovid., Metam. I, 84_.
[190] Kuinka meidän näköisemme onkaan apina, eläimistä rumin _Ennius,
De nat. deor. I, 35_.
[191] Tuo vauhdissaan ollut rakkaus pysähtyi nähtyään ruumiin häpyosat
alastomina. _Ovid., De remed. amor. 429_.
[192] Eikä tämä jää huomaamatta meidän Lemmettäriltämme; sitä enemmän
he mitä huolellisimmin salaavat kaikki, mitä elämän näyttämön takana
tapahtuu niiltä, joita tahtovat edelleen pitää kiedottuina kireisiln
rakkauden pauloihin. _Lucr. IX, 1182_.
[193] Niinkuin on parempi olla kokonaan antamatta viiniä sairaille, se
kun harvoin hyödyttää, mutta sangen usein vahingoittaa, kuin epävarman
parantumisen toivossa syöstä ilmeiseen perikatoon, samoin melkein
luulen, että olisi ollut parempi, että ihmissukukunnalle ei ensinkään
olisi annettu tuota ajatuksen nopeaa kulkua, terävyyttä, älykkyyttä,
jota sanomme järjeksi, koska ne ovat tuhoisia monille ja vain sangen
harvoille terveellisiä, kuin että niitä annetaan niin anteliaasti ja
niin runsaasti. _Cic., De nat. deor. III, 27_.
[194] Tietysti sinulla ei myöskään ole tauteja eikä heikkoutta,
eikä surua eikä huolta, ja sinulle annetaan tämän jälkeen pitkät
onnellisemmat elämän päivät. _Juven. XIV, 156_.
[195] Tulette olemaan niinkuin jumalat ja tietämään hyvän ja pahan.
_Genes. III, 5_.
[196] Varokaa, ettei kukaan teitä petä filosofialla ja tyhjillä
houkutuksilla maailman oppien mukaan. _Paav. Ep. Koloss. II, 8_.
[197] Viisas on korkeintaan vain Jupiteria huonompi, rikas, vapaa,
arvossa pidetty, kaunis, lyhyesti kuningasten kuningas, ennen kaikkea
terve, paitsi kun nuha häntä vaivaa. _Hor., Epist, I, l, 106_.
[198] Hän oli jumala, oi kuulu Memmius, niin, jumala, joka ensin
keksi sen elämäntaidon, jota nyt sanotaan viisaudeksi, ja joka tuolla
taidolla siirsi elämän niin kovista myrskyistä ja niin synkästä
pimeydestä niin levolliseen ja kirkkaaseen valoon. _Lucr. V, 8_.
[199] Hyveestämme me syystä ylpeilemme; mutta niin ei olisi laita,
jos olisimme saaneet sen lahjan joltakin jumalalta emmekä itseltämme.
_Cic., De nat. deor. III, 36_.
[200] Kun hän oli ylpeä puheissaan, niin hänen ei olisi pitänyt
lannistua tositeossa. _Cic., Tusc. quaest. II, 13_.
[201] Tarkoittaa Torquato Tassoa.
[202] Ihmiset ovat hitaampia tuntemaan nautintoa kuin tuskaa. _Liv.
XXX, 21_.
[203] Kepeäkin lyönti koskee kipeästi ruumiiseen, vaikka se vain tuskin
hipaisee sen pintaa, kun sitävastoin terveys ei tunnu kenestäkään
miltään. Jo se vain ilahduttaa, etten pode kylkeäni enkä jalkaani;
muutoin tuskin kukaan pystyy tuntemaan, että on terve ja hyvissä
voimissa. _Etienne de la Boët., Satir._
[204] Liian paljon hyvää tuntee se, joka ei tunne mitään tuskaa.
[205] Tuo tuskattomuus on saatavissa vain suuren sielullisen tylsyyden
ja ruumiillisen turtumuksen hinnalla. _Cic., Tusc. III, 6_.
[206] Hän väittää voitavan lieventää sairaudentiloja kääntämällä
ajatukset pois vaivoista ja kohdistamalla ne nautintoihin. _Cic., Tusc.
III, 6_.
[207] Koska nautinnon muisteleminen tekee tuskan kaksinkertaiseksi.
[208] Suloista on kestettyjen vaivojen muisteleminen. _Cic., De finib.
II, 32_.
[209] Meidän vallassamme on peittää vastoinkäymiset ikäänkuin
alituiseen unhoon ja ilomielin ja nautinnolla muistaa myötäkäymisiä.
_Cic., De fin. I, 47_.
[210] Muistan myöskin sellaista, mitä en tahdo; en voi unohtaa, mitä
tahoon. _Cic., De fin. II, 32_.
[211] Joka yksin rohkeni sanoa itseään viisaaksi (Epikuros). _Cic, De
fin. II, 3_.
[212] Joka nerossa vei voiton ihmissukukunnasta ja himmensi kaikki,
kuin taivaalle noussut aurinko tähdet. _Lucr. III, 1056_.
[213] Tehoton kärsimysten lääke on tietämättömyys. _Sen., Oid. III 5,
7_.
[214] Alan juoda ja siroitella kukkia ja annan pitää itseäni vaikka
hupsuna. _Hor., Ep. 1, 5, 14_.
[215] Totisesti, ystäväni, olette surmanneet minut, ettekä pelastaneet,
kun riistitte niin minulta nautintoni ja veitte väkisin suloisimman
mielenhaireeni. _Hor., Epist., 2, 138_.
[216] _Sophokl., Aiax, 552_.
[217] Miellyttääkö se sinua? kärsi se sitten. Eikö miellytä? lähde
siitä sitten mitä tietä tahdot...
[218] Kirveleekö tuska? Jopa kaiveleekin varmaan: jos olet suojaton,
niin tarjoa sille kaulasi, mutta jos sinua suojaavat Vulkanon aseet, se
on pelottomuus, niin ryhdy vastarintaan. _Sen., Epist. 70_, ja _Cic.,
Tusc. II, 14_.
[219] Joko juokoon, tahi menköön pois. _Cic., Tusc. V. 4_.
[220] Jollet osaa elää oikein, niin väisty osaavien tieltä. Kylliksi
olet ilakoinut, kylliksi syönyt ja juonut; aika on sinun lähteä, ettei
sinua, liiaksi juotuasi, pilkkaisi ja mukiloisi se ikäluokka, jolle
vallaton ilo paremmin sopii, _Hor., Epist., II, 2, 213_.
[221] Huomattuaan vanhoilla päivillään henkensä joustimen herpaantuvan,
meni Demokritos itse vapaasta tahdostaan kuolemaan. _Lucr., III. 1052_.
[222] Jumala tunnetaan paremmin tietämättömyydellä. _P. Aug., De ordine
II, 16_.
[223] Jumalten tekoihin nähden on uskominen pyhempää ja
kunnioittavampaa kuin tietäminen. _Tacit., De mor. Germ. 34_.
[224] Ja vaikea on löytää tämän maailmankaikkeuden luojaa; ja kun sen
on löytänyt, ei sovi ilmoittaa sitä julki. _Cic., Tim. 2_.
[225] Merkiten ihmissanoin sitä, mikä on jumalallista. _Lucr., V. 122_.
[226] Eikä hän voi tuntea suosiota eikä vihaa, sillä kaikki sellainen
osoittaisi heikkoutta. _Cic., De nat. deor. I, 17_.
[227] Melkein kaikki muinaisajan kirjailijat ovat sanoneet, ettei
voi mitään oppia tuntemaan, havaita eikä tietää; he ovat sanoneet
aistejamme rajoitetuiksi, sielujamme heikoiksi, elämämme aikaa
lyhyeksi. _Cic., Acad. I, 12_.
[228] Aion puhua, mutta niin, etten väitä mitään varmasti, vaan etsin
aina, epäilen usein, enkä luota itseeni. _Cic., De divinat. II, 3_.
[229] Joka valveillaankin nukkuu, ... jonka elämä jo on melkein
kuollut, vaikka se on elossa ja näkee. _Lucr. III, 1061, 1059_.
[230] Jos ken väittää, ettei voi mitään tietää, niin hän ei tiedä
sitäkään, voidaanko tietää, millä perusteella hän ei sano mitään
tietävänsä. _Lucr. IV, 470_.
[231] Mihin tahansa opinjärjestelmään he, kuin myrskytuulella, ovat
ajautuneet, siinä he pysyttelevät kiinni kuin kalliossa. _Cic., Acad.
II, 3_.
[232] Sitä vapaampina ja riippumattomampina, kun heillä on täysi
arvostelemisen valta. _Cic., Acad. II, 3_.
[233] Jotta, kun samassa asiassa huomataan yhtä painavia syitä
puolesta ja vastaan, helpommin kummallakin taholla jätettäisiin asia
ratkaisematta. _Cic., Acad. I, 12_.
[234] Sillä Jumala ei ole suonut meille tietoa niistä, vaan vain niiden
käytön. _Cic., De divin. I, 18_.
[235] Jumala tietää, että ihmisten ajatukset ovat turhat. _Psalmi
XCIII, 11_.
[236] Jonka oppineet pikemmin luulevat tietävänsä kuin tietävät.
[237] Teen selkoa niin hyvin kuin voin; en kuitenkaan niin kuin
pythialainen Apollo, niin että se, mitä sanon, olisi varmaa ja
järkähtämätöntä, vaan kuten heikko ihminen, tavoitellen otaksumalla
todennäköisyyttä. _Cic., Tusc. I, 9_.
[238] Jos jumalten luontoa ja maailman syntyä pohtiessamme ehkä emme
oikein pääse toivomiimme tuloksiin, niin se ei ole kummaa; tulee näet
muistaa, että sekä minä, joka esitän asian, olen ihminen että tekin,
jotka arvostelette; niin että, jos se, mitä sanotaan, on todennäköistä,
ette vaadi enempää. _Cic., Tim. 3_.
[239] Ne, jotka tahtovat tietää, mitä mieltä itse olemme mistäkin
asiasta, menettelevät siinä liian uteliaasti... Tämä Sokrateen
alkuunpanema, Arkhesilaan jatkama, Karneadeen vakaannuttama filosofien
menettelytapa, että he väittelevät kaikkea vastaan, mutta eivät mitään
selvästi ratkaise, on meidänkin aikanamme yhä voimassa... Me olemme
niitä, jotka väittävät, että kaikkeen toteen liittyy jotakin väärää,
joka on siihen määrään tuon toden näköistä, ettei niissä ole mitään
merkkiä, jonka nojalla voisi päästä varmaan päätökseen ja käsitykseen.
_Cic., De nat. deor. I, 5_.
[240] Hämärä.
[241] Hän on, kielensä epäselvyyden vuoksi, kuuluisa varsinkin
turhamaisten ihmisten keskuudessa; sillä typerät ihailevat ja
rakastavat enemmän kaikkea, minkä he huomaavat piilevän mutkikasten
sanojen alla. _Lucr. I, 640_.
[242] Minua eivät miellytä tieteet, jotka eivät mitenkään ole
edistäneet opettajiensa hyveellisyyttä. _Sallust., Bell. Jug. 85_.
[243] Kuolevaisten ajatukset ovat arkoja ja meidän aatteemme ja
aikeemme epävarmoja. _Viis. Kirj. IX, 14_.
[244] On parempi oppia tyhjänpäiväistä kuin ei mitään. _Sen., Epist.
88_.
[245] Neron määrä se itsekussakin luo moiset kuvitelmat, eikä tietojen
voima. _M. Senec, Suasor. 4_.
[246] He näyttävät pikemmin tahtoneen harjoittaa älyään vaikealla
tutkittavalla kuin puhuneen vakaumuksesta.
[247] Jupiter kaikkivaltias, maailman, kuningasten ja jumalten isä ja
äiti. _Pyh. August., De civit. Dei VII, 9 ja 11_.
[248] Yhteistä valoa, maailman silmää; ja jos Jumalalla on päässään
silmät, niin auringon säteet ovat hänen säihkyvät silmänsä, jotka
antavat hengen kaikille, ylläpitävät ja varjelevat meitä ja katselevat
ihmisten tekoja tässä maailmassa; tuota kaunista, suurta aurinkoa, joka
luo meille vuodenajat, astuessaan 12 asuntoonsa tahi niistä ulos, joka
täyttää maailman tunnetuilla avuillaan ja yhdellä katseellaan hajoittaa
pilvet, maailman henki ja sielu, hehkuva ja loimuava, joka päivän
ajassa kiertää koko taivaan, rajattoman suurena, pyöreänä, vaeltavana
ja vakavana, pitäen allaan koko maailmaa rajapyykkinään, levollisena
lepäämättä, joutilaana ja vailla pysyväistä olinpaikkaa, luonnon
vanhimpana poikana ja päivän isänä.
[249] Olen aina katsonut ja sanon vastakin, että taivahisten jumalten
suku on olemassa, mutta en usko heidän välittävän siitä, mitä ihmisten
suku tekee.
[250] Jotka seikat ovat niin kaukana jumaluudesta ja arvottomat
nähtäviksi jumalien joukossa. _Lucr. V. 123_.
[251] Tunnetaan heidän muotonsa, ikänsä, pukunsa, koristeensa; heidän
sukunsa, avioliittonsa, sukulaisuussuhteensa, kaikki on mukailtu
samanlaisiksi kuin heikoilla ihmisillä; sillä heihin vaikuttavat
myöskin mielen myrskyt; otaksummehan jumalilla olevan himoja, tauteja,
vihanpuuskia. _Cic., De nat. deor. II, 28_.
[252] Mitä hyödyttää meidän tapojemme päästäminen temppeleihin?... Oi
matalat ja kaikkea taivaallista vailla olevat sielut! _Pers., Sat. II,
62 ja 61_.
[253] He ovat yksinäisten polkujen takaisissa piiloissa ja yltympäri
myrttimetsän peitossa; huolet eivät heitä edes kuolemassakaan jätä.
_Verg., Aen. VI, 443_.
[254] Hän oli Hektor silloin, kun hän taisteli sodassa, mutta tuo, jota
Akilleen hevonen laahasi, ei ollut Hektor. _Ovid., Trist. III, 2, 27_.
[255] Mikä muuttuu, se hajoaa ja lakkaa siis olemasta; sillä sen osat
siirtyvät paikoiltaan ja muuttavat järjestystään. _Lucr. III, 756_.
[256] Ja jos aika kokoaisi ruumiimme ainekset kuolemamme jälkeen ja
panisi ne jälleen nykyiseen kuntoonsa, ja jos meille toistamiseen
annettaisiin elämän valo, niin ei kuitenkaan tuokaan seikka mitenkään
koskisi meitä, kun elämämme kulku kerran olisi katkaistu. _Lucr. III,
859_.
[257] Samoin kuin silmä juuriltaan revittynä ja ruumiista erillään ei
voi itse eroittaa mitään esinettä. _Lucr. III. 562_.
[258] Sillä väliin on asetettuna elämän loppu, ja kaikki liikkeet
häipyvät hajalleen kaikista aisteista. _Lucr. III, 872_.
[259] Ja tämä ei koske meitä, jotka pysymme yhtenä kokonaisuutena
ruumiin ja sielun likeisessä yhdyselämässä. _Lucr. III, 857_.
[260] Tämä ryöstää neljä nuorta sulmonilaista ja yhtä monta Ufensin
rannoilla kasvanutta, uhratakseen heidät kuolinuhriksi vainajain
haamuille. _Verg., Aen. X, 517_.
[261] Niin paljoon pahaan saattoi uskonto yllyttää! _Lucr. I, 102_.
[262] Ja että tuo puhdas impi, parhaalla naimaiällään, surmattiin
riettaasti uhrieläimenä, murheissaan siitä, että hänet teurasti hänen
isänsä. _Lucr. I, 99_.
[263] Kuinka olivatkaan jumalat niin vihamielisiä, ettei heitä voinut
lepyttää Rooman kansalle muu kuin moisten miesten kuolema. _Cic., De
nat. deor. III, 6_.
[264] Niin raivon valtaama on sekaantunut ja tolaltaan järkytetty
järki, että jumalia koetetaan lepyttää tavalla, joka on julmempi kuin
ihmisten raivo. _Pyh. Aug., De civ. Dei, VI, 10_.
[265] Milloin pelkäävät jumalten vihaa ne, jotka siten ansaitsevat
heidän suosionsa?... Tosin on niitä, jotka on kuohittu himokkaan
kuninkaan hekumaa varten; mutta ei kukaan herransa käskystä ole tehnyt
itselleen väkivaltaa, riistääkseen itseltään miehuutta. _Pyh. Aug., De
civ. Dei, VI, 10_.
[266] Muinoin on uskonto usein aiheuttanut rikoksia ja jumalattomia
tekoja. _Lucr. I, 83_.
[267] Mikä Jumalan kannalta on heikkoa, on liian voimakasta ihmisille,
ja mikä Jumalan kannalta on typerää, on liian viisasta ihmisille. _Pyh.
Paav., Kor. I, 25_.
[268] Kaikki tämä taivaineen, maineen, merineen ei ole mitään
kaikkeuden kokonaissummaan verraten. _Lucr. VI, 679_.
[269] Ja että maata, aurinkoa, kuuta, merta ja kaikkea muuta olevaista
ei ole vain yksi, vaan pikemmin lukemattomia. _Lucr. II, 1085_.
[270] Koska yleensä ei mikään ole yksinäistä, eikä synny eikä kasva
ainoana laatuaan. _Lucr. II, 1077_.
[271 Senvuoksi täytyy yhä uudelleen tunnustaa muualla olevan toisia
sellaisia aineen ryhmittymiä, jollainen on tämä, jota eetteri pitää
avarassa sylissään. _Lucr. II, 1064_.
[272] Pankoon ilmojen isä huomenna taivaalle synkät pilvet tahi
kirkkaan auringon, ei hän kuitenkaan ole tekevä turhaksi kaikkea, mikä
on takanamme, eikä muuta tahi tee tekemättömäksi sitä, minkä kiitävä
hetki kerran mukanaan toi. _Hor., Od. III, 29, 43_.
[273] On hämmästyttävää, kuinka pitkälle menee ihmissydämen kataluus,
kun vain jokin vähäinenkin menestys sitä rohkaisee. _Plin., Nat. Hist.
II, 23_.
[274] Jumalat huolehtivat siitä, mikä on suurta; vähäpätöisistä he
eivät välitä. _Cic., De nat. deor. II, 66_.
[275] Eiväthän kuningaskunnissakaan kuninkaat puutu kaikkiin
pikkuseikkoihin. _Cic., De nat. deor. III, 35_.
[276] Jumala on niin suuri mestari siinä, mikä on suurta, ettei hän ole
pienempi siinä, mikä on pientä. _Pyh. August., De civ. Dei XI, 22_.
[277] Mikä on autuas ja iankaikkinen, sillä ei voi olla mitään vaivaa,
eikä se tuota sitä toiselle. _Cic., De nat. deor. I, 17_.
[278] He pelkäävät omia mielikuvitelmiaan. _Lucan. I, 486_.
[279] Ikäänkuin mitään onnettomampaa olisi kuin ihminen, joka on omien
houreittensa orja.
[280] Jonka yksin on sallittu tuntea jumalat ja taivaan vallat, tahi
olla niistä tietämätön. _Lucan. I, 452_.
[281] Ei, vaikka pakahtuisit, sanoi hän. _Hor., Sat. II, 3, 19_.
[282] Toden totta, he eivät ajattele Jumalaa, jota he eivät voi
ajatuksellaan käsittää, vaan itseään hänen sijastaan, eivätkä vertaa
häntä, vaan itseään, eivät häneen, vaan itseensä. _Pyh. August., De
civ. Dei, XII, 15_.
[283] Sellainen opittu tapa ja ennakkokäsitys on meidän järjellämme,
että ihmiselle, hänen ajatellessaan Jumalaa, tulee mieleen ihmisen
muoto. _Cic., De nat. deor. I, 27_.
[284] Niin mairitteleva parittajatar ja niin itseään tarjoileva on itse
luonto. _Cic., De nat. deor. I, 27_.
[285] Herkuleen käden lannistamat Maaemon lapset, joiden taholta
välähtävä vaara järisytti vanhan Saturnuksen asuinsijoja. _Hor., Od.
II, 12, 6_.
[286] Neptunus panee vapisemaan muurit ja suurella kolmikärjellään
järkyttämänsä perustukset ja sortaa koko kaupungin sijoiltaan; täällä
Juno ankaran tuimana on ottanut haltuunsa Skaialaisen portin. _Verg.,
Aen. II, 610_.
[287] Siihen määrään sekoittaa väärä uskonnollisuus jumalat
mitättömimpiinkin asioihin. _Tit. Liv. XXVII, 23_.
[288] Tässä olivat hänen (Junon) aseensa, tässä hänen vaununsa. _Verg.,
Aen. I, 16_.
[289] Oi pyhä Apollo, joka asut maan turvallisessa keskustassa. _Cic.,
De divin. II, 56_.
[290] Pallasta palvovat athenalaiset, Minoksen Kreeta-saari Dianaa,
Lemnos Vulcanusta, Junoa Sparta ja Pelopsin Mykene, höyhenpäistä Pania
Arkadian seutu; Marsia pidettiin Latiumissa pyhänä. _Ovid., Fast. III,
81_.
[291] Ja pojanpojan temppeli on hänen suuren isoisänsä temppelin
yhteydessä. _Ovid., Fast. I, 294_.
[292] Koska emme katso heidän vielä ansaitsevan taivaan kunniaa, niin
sallikaamme heidän asua niissä maissa, jotka heille olemme antaneet.
_Ovid., Metam. I, 194_.
[293] Kreetaa, Jupiterin kehtoa.
[294] Koska se etsii totuutta vapauttaakseen itsensä, niin on
uskottava, että sille on hyväksi, että sitä petetään. _Pyh. August., De
civ. Dei, IV, 31_.
[295] Kultaa oli aisa, kultaa pyörän reunakaari, ja hopeata säteiden
sarja. _Ovid., Metam. II, 107_.
[296] Maailma on luonnon suunnattoman suuri talo, jota ympäröi osaltaan
viisi korkeasointuista vyötä, ja jota kiertävä kahdellatoista tähdistä
välkkyvällä merkillä kirjailtu reunus, korkealla yläilmoissa kaartuen,
on kuun kaksivaljakon ratana. _Varro_.
[297] Kaikki tuo on salattu ja verhottu niin paksuun pimeyteen, ettei
ole niin terävätä ihmisälyä, että se voisi tunkeutua taivaaseen,
syventyä maan uumeniin. _Cic., Acad., II, 39_.
[298] Ei kukaan katso sitä, mikä on hänen jalkainsa edessä; taivaan
maita he vain utelevat. _Cic., De divin. II, 13_.
[299] Mistä syystä meri pysyy alallaan; mikä määrää vuoden
lämmönvaihtelun; kulkevatko tähdet itsestään, vai jonkin muun käskystä;
mikä painaa kuun kehrän näkymättömäksi, mikä sen saa näkyviin; mitä
tahtoo ja voi kaiken olevaisen ristiriitainen sopusointu. _Hor.,
Epist., I, 12, 16_.
[300] Kaikki on sisimmältä olemukseltaan epävarmaa ja luonnon
majesteettisuuteen kätkettyä. _Plin. II, 37_.
[301] Tapa, millä sielut ovat yhdistetyt ruumiisiin, on kerrassaan
ihmeellinen, eikä ihminen voi sitä ymmärtää; ja siinä kuitenkin piilee
ihmisen sisin olemus. _Pyh. August., De civ. Dei, XXI, 10_.
[302] Ei näet tiedetä, millainen sielu on luonnoltaan, myötäsyntynytkö
se on, vai hiipiikö se päinvastoin vasta syntyvien ruumiiseen, ja
häviääkö se yhdessä meidän kanssamme, kuoleman tuhoamana, vai siirtyykö
se Manalan pimeille ja laajoille aavikoille, vai hiipiikö se jumalain
tahdosta toisiin eläimiin. _Lucr., I, 113_.
[303] Tuo tuolla purkaa sisästään verisen sielunsa. _Verg., Aen., IX,
349_.
[304] Tulinen on niillä elintarmo ja taivainen alkuperä. _Verg., Aen.,
VI, 730_.
[305] Jonkinlainen ruumiin elollistila, jota kreikkalaiset sanovat
harmoniaksi. _Lucr., III, 100_.
[306] Mikä näistä mielipiteistä on oikea, sen vain joku jumala voi
nähdä. _Cic., Tusc. I, 11_.
[307] Samoin kuin usein sanotaan, että ruumiilla on hyvä terveys, eikä
tämä kuitenkaan ole mikään terveen ihmisen osa. _Lucr. III, 103_.
[308] Siellä näet pamppailee säikähdys ja pelko, niitä kohtia hivelevät
ilon tunteet. _Lucr. III, 142_.
[309] Minkä näköinen sielu on, tahi missä se asuu, sitä ei pidä edes
kysyäkään. _Cic., Tusc, I, 28_.
[310] Ei voi sanoa mitään niin järjetöntä, ettei joku filosofeista sitä
sanoisi. _Cic., De divin. II, 58_.
[311] Phoibos ei koskaan poikkea radaltaan keskellä taivasta;
säteillään hän kuitenkin valaisee kaikki. _Claudian., De Sexto consul.
Honorii, 411_.
[312] Muu osa sielua, levinneenä kautta koko ruumiin, tottelee ja
liikkuu järjen käskystä ja sen antaman sysäyksen johdosta. _Lucr., III,
144_.
[313] Jumala näet, sanovat he, täyttää kaikki maat, meren ulapat ja
korkean taivaan; siitä saavat pienet ja suuret elukat, ihmiset, koko
petoeläinten suku kukin syntyessään hennon henkensä; siihen tietysti
sitten kaikki siirtyy takaisin ja jälleen vapautuneena palautuu; eikä
kuolemalla ole mitään sijaa. _Verg., Georg., IV, 221_.
[314] Isäsi kunto on sinuun vuodatettu.
[315] Urheat syntyvät urheista ja hyvistä. _Hor., Od. IV, 4, 29_.
[316] Ja vihdoin, miksi hurja raatelevaisuus on eroittamaton leijonain
synkästä rodusta, ja ketut perivät isiltään viekkauden, kauriit
arkuuden, ja niiden isille omituinen pelko tekee niiden jäsenet
levottomiksi, ... jollei siksi, että omasta siemenestä ja rodusta
kasvaa määrätty henkinen luonto rinnan koko ruumiin kanssa. _Lucr. III,
741_.
[317] Jos sielu hiipii ruumiiseen syntyessämme, niin miksi ei muistomme
ulotu yli ennen kuluneen ikämme, eikä meillä ole mitään jälkiä
teoistamme. _Lucr. III, 671_.
[318] Sillä, jos sielun kyky on niin suuresti muuttunut, että se on
menettänyt kaiken menneitten tapahtumain muiston, niin se luullakseni
ei enää ole kaukana kuolemasta. _Lucr. III, 674_.
[319] Tunnemme sielun syntyvän yhdessä ruumiin kanssa, kasvavan yhdessä
ja vanhenevan yhdessä. _Lucr. III, 446_.
[320] Näemme sielun parantuvan samoin kuin sairaan ruumiin, ja
huomaamme lääkkeen voivan siihen tehota. _Lucr. III, 509_.
[321] Sielun täytyy luonnoltaan olla samaa laatua, mitä ruumiskin on,
koskapa siihen pystyvät iskullaan samat nuolet kuin ruumiiseenkin.
_Lucr. III, 176_.
[322] Tuo sama myrkky saattaa sekasortoon ja lyö hajalle sielun voimat.
_Lucr. III, 498_.
[323] Leviten kautta jäsenten panee tauoin voima sielun sekaisin,
kuten tuulten vinhat voimat saavat laineet suolaisella meren ulapalla
vaahtopäinä kuohahtelemaan. _Lucr. III, 491_.
[324] Ruumiin taudeissa sielu usein harhailee eksyksissä, siliä se on
järjetönnä ja hourailee, ja joskus raskas horrostila vaivuttaa sen
sikeään ja ikuiseen uneen, jossa sen silmät raukeavat ja pää vaipuu
alas. _Lucr. III, 464_.
[325] Sillä onhan mieletöntä yhdistää se, mikä on kuolevaista, siihen,
mikä on iäistä, ja luulla niiden välillä voivan olla yhteistunnetta
ja - toimintaa. Sillä voiko katsoa olevan mitään erilaisempaa, yhteen
sopimattomampaa ja ristiriitaisempaa kuin se, mikä on kuolevaista
yhtyneenä kuolemattomaan ja ainaiseen, kestämässä yhdessä ankaria
myrskynpuuskia. _Lucr. III, 801_.
[326] Yhdessä sen kanssa se iästä väsyneenä raukeaa. _Lucr. III, 459_.
[327] Hän arvelee sielun kutistuvan kokoon ja ikäänkuin luhistuvan ja
sortuvan. _Cic., De divin. II, 58_.
[328] Aivan samoin kuin jos, sairaan jalan tuntiessa kipua, pää sillä
välin ehkä on kivuttomana. _Lucr. III, III_.
[329] Luvaten pikemmin kuin todistaen meille tuon ylen mieluisen asian.
_Sen., Epist. 102_.
[330] Ne ovat unelmia, jotka eivät esitä todistuksia, vaan toivomuksia.
_Cic, Acad., II, 38_.
[331] Minä teen tyhjäksi viisasten viisauden ja hylkään järkeväin
järkevyyden. _Pyh. Paav., Kor., I, 1, 19_.
[332] Totuuden kätkeminen on joko harjoitusta nöyryyteen tahi ylpeyden
masentamista. _Pyh. August., De civ. Dei, XI, 22_.
[333] Pohtiessamme kysymystä sielujen kuolemattomuudesfa on meille
suurimerkityksellinen manalan jumalia pelkäävien tahi palvovien
ihmisten yleinen mielipide. Käytän hyväkseni tätä yleistä vakaumusta.
_Sen., Epist. 117_.
[334] He suovat meille elinaikaa saman verran kuin variksille: he
myöntävät sielujen elävän kauan, mutta eivät myönnä niiden olevan
kuolemattomia. _Cic., Tusc. I, 31_.
[335] Oi taivainen isä, tokko on luultavaa, että eräät ylevät sielut
menevät täältä taivaaseen ja palaavat jälleen hitaisiin ruumiisiin?
Miksi noilla onnettomilla olisi niin kumma halu tähän elämään? _Verg.,
Aen. VI, 719_.
[336] Ja sitäpaitsi näyttää perin naurettavalta, että sielut olisivat
läsnä eläinten parittautuessa ja synnyttäessä, ja että kuolemattomat
lukemattomana joukkona katselisivat kuolevaisia jäseniä ja kovin
kiireissään kilpailisivat siitä, kuka ensin ja mieluimmin pääsisi
pujahtamaan ruumiiseen. _Lucr. III, 777_.
[337] Ikäänkuin se, joka ei osaa arvostella itseään, osaisi arvostella
mitään muuta. _Plin., Nat. hist., II, 1_.
[338] Ken älynsä liian teräväksi teroittaa, katkaisee siltä kärjen.
_Petrarca, Canz. XI, 48_.
[339] Kun he ikäänkuin tuomiopäätöksellä tahi uskonnollisella
lupauksella ovat sidotut eräisiin varmoihin ja ennakolta määrättyihin
mielipiteisiin, niin että heidän on pakko puolustaa sellaistakin, mitä
eivät hyväksy. _Cic., Tusc. II, 2_.
[340] Samoin kuin Hymetton mehiläisten vaha pehmiää auringon lämmössä
ja peukalon painelemana kuontuu moniin muotoihin ja juuri käyttämällä
käy käyttökelpoiseksi. _Ovid., Metam., X, 284_.
[341] Toista asiaa ei voi ymmärtää enemmän tahi vähemmän kuin toista,
koska ymmärtämisen käsite on kaikissa asioissa sama. _Cic., Acad., II,
41_.
[342] Vulcanus taisteli Troiaa vastaan, Apollo Troian puolesta. _Ovid.,
Trist., I, 2, 5_.
[343] Sielu hyväksyy todennäköisyyden, oikean tahi väärän, ilman
eroitusta. _Cic., Acad., II, 28_.
[344] Tuo myöhemmin huomattu seikka tekee mitättömiksi ja muuttaa
mielipiteemme kaikkeen entiseen nähden. _Lucr. V, 1413_.
[345] Kiittäköön hyvää onneansa.
[346] Ihmisten mielet muuttuvat sen kasvua antavan valon mukaan, millä
itse isä Jupiter milloinkin valaisi maita.
[347] Joka en vähääkään välitä siitä, kuka pohjan perillä on jäisen
seudun pelättynä kuninkaana ja mitä Tiridateella on pelättävänä. _Hor.,
Od., I, 26_.
[348] Niinkuin pikkarainen laiva riehuvan tuulen yllättämänä aavalla
merellä. _Catull., Epigr. XXV, 12_.
[349] Aias oli aina urhea, mutta urheimmillaan kuitenkin
raivostuttuaan. _Cic., Tusc, IV, 23_.
[350] Samoin kuin meren tyyneys on ymmärrettävissä, kun ei pieninkään
tuulen henki liikuta laineita, samoin sielun levollinen ja rauhallinen
tila on nähtävissä, kun ei ole mitään häiritsevää voimaa, joka voisi
sitä liikuttaa. _Cic., Tusc., V, 6_.
[351] Niinkuin meri vuorovetensä vaihdellessa milloin ryöpsähtäen esiin
hyökkää maille ja vaahdoten paiskaa laineen kallioiden yli ja huuhtelee
aaltonsa liepeellä hiekkarannan etäisintäkin äärtä, milloin pakenee
takaisin nopeana ja särpien mukaansa hyökynsä vierittämiä kiviä jättää
vetensä aletessa rannan paljaaksi. _Verg., Aen. XI, 624_.
[352] Niin muuttavat vierivät vuodet olevia oloja: mikä ennen oli
arvossa, menettää kaiken kunniansa, sitävastoin jokin toinen astuu sen
sijalle ja kohoaa halveksitusta tilastaan, ja sitä tavoitellaan päivä
päivältä enemmän ja sen saavuttamista ylistellään, ja se on ihmeen
suuressa kunniassa kuolevaisten keskuudessa. _Lucr. V, 1275_.
[353] Sillä mikä on käsissä, se on mieleistä ja näyttää merkitsevän
paljon. _Lucr., V, 1411_.
[354] Yksitellen he ovat kuolevaisia, kokonaisuutena ainaisia. _Apul.,
De deo Socratis_.
[355] Myöskin vyöhykkeellä on vaikutusta sekä ruumiin että hengen
voimiin. _Vegec. I, 2_.
[356] Athenassa on ilma ohutta, josta syystä attikalaisia pidetään
teräväpäisempinä; Thebassa paksua, ja siksi thebalaiset ovat lihavia ja
hyvinvoipia.
[357] Sillä mitä järkeä on peloissamme ja haluissamme? Mitä
suunnittelet niin suotuisin entein, ettet katuisi yritystäsi ja
toivomuksesi toteutumista. _Juv., Sat. X, 4_.
[358] Me haluamme avioliittoa ja vaimomme synnytystä; mutta he
(jumalat) tietävät, millaisia tulevat olemaan lapsemme, millainen
vaimomme. _Juv., Sat. X, 352_.
[359] Tyrmistyneenä tuosta oudosta onnettomuudesta, rikkaana, mutta
samalla köyhänä, hän toivoo pääsevänsä rikkauksistaan ja vihaa sitä,
mitä äsken oli toivonut. _Ovid., Metam., XI, 128_.
[360] Sinun vitsasi ja keppisi ovat minua lohduttaneet. _Psalmi XXII,
4_.
[361] Jos tahdot neuvoni, niin anna jumalten itsensä punnita, mikä
meille on soveliasta ja asioillemme hyödyksi... Ihminen on rakkaampi
heille kuin itselleen. _Juv., Sat. X, 346_.
[362] Mutta ken on eri mieltä korkeimmasta hyvästä, se on eri kannalla
filosofian koko perusaatteeseen nähden. _Cic., De fin. V, 5_.
[363] Olen näkevinäni kolme erimielistä pöytävierasta, jotka eri
makunsa mukaan esittävät sangen erilaisia vaatimuksia. Mitä annan? Mitä
en? Mitä toinen käskee, sitä sinä et hyväksy; mitä sinä pyydät, se on
toisista kahdesta inhoittavaa ja karvasta. _Hor., Epist., II, 2, 61_.
[364] Ettei mitään ihmettele, se on, oi Numicius, melkeinpä ainoa, mikä
saattaa tehdä pysyvästi onnelliseksi, _Hor., Epist. I, 6, 1_.
[365] Kerrotaan olevan kansoja, joiden keskuudessa poika yhtyy äitiinsä
ja tytär isäänsä, ja hellyys kasvaa kaksinaisesta rakkaudesta. _Ovid.,
Metam., X, 331_.
[366] Ja niinpä ei enää mikään ole meidän omaamme; mitä sanon meidän
omaksemme, se on jonkin taiteen tuotetta.
[367] Sotaa tarjoat, oi vierasvarainen maa; sotaa varten asestetaan
ratsut, sotaa uhkaavat nuo eläimet. Mutta samat eläimet ovat kuitenkin
ennen tottuneet ottamaan vetääksensä vaunuja ja tottelemaan yhdessä
iestä ja ohjaksia; on toivoa rauhasta. _Verg., Aen. III, 539_.
[368] Kansan viha johtuu siitä, että kussakin paikassa vihataan
naapurien jumalia, ja uskotaan jumalina olevan pidettävä vain niitä,
joita siellä palvotaan. _Juv. XV, 37_.
[369] Ja Epikuros arvelee, että aistillisessa hekumassa, jos luonto
sitä vaatii, ei ole katsottava sukupuolta, eikä syntyperää, eikä
säätyä, vaan muotoa, ikää ja näköä. _Cic., Tusc. V, 33_.
[370] He (stoalaiset) eivät pidä viattomia rakkaussuhteitakaan
viisaalle sopimattomina. _Cic., De fin. III, 20_.
[371] Katsokaamme mihin ikään asti nuorukaisia sopii rakastaa. _Sen.,
Epist. 123_.
[372] Oi Scavinus, sinä, joka olit Aufidian mies, olet nyt hänen
rakastajansa; entinen kilpakosijasi on nyt hänen miehenään. Miksi sinua
miellyttää toisen omana vaimo, jota omanasi et rakastanut? Oletko
kykenemätön, jollei sinun tarvitse pelätä? _Mart., III, 70_.
[373] Ei kukaan koko kaupungissa halunnut ilmaiseksi koskea vaimoosi,
oi Caecilianus, kun siihen oli tilaisuus; mutta nyt, kun olet pannut
hänelle vartijat, on tulevien rakastajain joukko ääretön. Olet
kekseliäs mies. _Mart. I, 74_.
[374] Joita myöten varmuuden tasoitettu tie lyhyimpänä kulkee
ihmissydämeen ja järjen temppeleihin. _Lucr. V, 103_.
[375] Olet huomaava, että totuuden tuntemisen ensimmäisinä ovat luoneet
aistit, ja ettei voida todistaa aistien olevan väärässä. Mitä nyt
sitten on pidettävä luotettavampana kuin aisteja? _Lucr. IV, 479, 483_.
[376] Vai voivatko korvat oikaista silmien tekemää havaintoa, tahi
tuntoaisti korvien tekemää, tahi voiko maku todistaa tämän tuntoaistin
erehtyneen, tahi voivatko sen tehdä sieraimet tahi silmät? _Lucr. IV,
487_.
[377] Kullekin erikseen on annettu kykynsä, kullakin on oma voimansa.
_Lucr. IV, 491_.
[378] Olkoonpa esine mikä hyvänsä, niin sitä ei pidetä lainkaan
suurempana kuin minkä kokoiselta se silmiimme näyttää. _Lucr. V, 577_.
[379] Emme kuitenkaan myönnä silmien tässä vähääkään erehtyvän ... älä
siis syytä silmiä tästä sielun viasta. _Lucr. IV, 380, 387_.
[380] Niin että ei voi katsella alas tuntematta sekä silmiään että
sieluaan huimaavan. _Tit. Liv. XLIV, 6_.
[381] Usein sattuu myöskin, että sielua järkyttävät liian rajusti jokin
näky, juhlalliset äänet ja laulut, usein myöskin suru ja pelko. _Cic.,
De divin., I, 37_.
[382] Silloin näkee kaksi aurinkoa ja kaksi Theebaa. _Verg., Aen., IV,
470_.
[383] Niinpä usein näemme rujoja ja rumia naisia ihailtavan ja heidän
nauttivan suurinta kunnioitusta. _Lucr. IV, 1152_.
[384] Selvästi näkyvistäkin esineistä voi huomata, että jos niihin ei
kohoista tarkkaavaisuuttaan, on kuin ne aina olisivat olleet kauas pois
ja syrjään siirrettyinä. _Lucr. IV, 812_.
[385] Sillä aika muuttaa koko maailman luonnon, ja kaiken täytyy
siirtyä tilasta toiseen, eikä mikään pysy samana, vaan kaikki muuttuu,
luonto muuttaa ja pakoittaa vaihtumaan kaikki. _Lucr. V, 826_.