Mennessään pörssihuoneustoon kohtasi van Rensselaer joukottain miehiä,
jotka juoksentelivat sinne tänne, hurja, tuijottava katse silmissään.
Hän kuuli ohimennen katkonaisia sanoja: "rahtimaksut -- häviö -- van
Rensselaerit -- Shrike." -- Hän saapui ovelle ja päästettiin heti
sisään tähän suureen hullujenhuoneeseen. Kiihoittunut väkijoukko, joka
tunkeili ilmoitustaulun luokse, veti hänet mukanaan sisäänkäytävään,
johon hän pysähtyi tuijottamaan taululla seisovaa lukua -- se oli 157.
Hän kuuli samoja huutoja kuin ulkonakin -- "rahtimaksut -- van
Rensselaerit --" j.n.e.
Lähellään äkkäsi hän jättiläisen kokoisen miehen, joka liehutti jotain
paperia kädessään ja huusi kauvaksi kaikuvalla äänellä. Se oli eräs van
Rensselaerin omista välittäjistä parhaimpia; ja kun hän sai kuulla
tämän äänen, tunsi hän sydämensä taukoavan lyömästä. Otollinen hetki
oli tullut!
-- Minä tarjoon kaksikymmentä tuhatta osaketta kolmen
päivän lykkäyksellä A.-M.-R. -- kaksikymmentä tuhatta -- sata
viisikymmentäseitsemän! -- sata viisikymmentäseitsemän! --
Kaksikymmentä tuhatta kolmen päivän lykkäyksellä -- sata
viisikymmentäkuusi ja kolme neljäsosaa!
Melu kasvoi ja tukahutti hänen äänensä. Sadasta eri paikasta alettiin
huutaa: tuhannen sadasta viidestäkymmenestäkuudesta ja puolesta!
Kolmetuhatta viisisataa sadasta viidestäkymmenestäkuudesta! Sata
viisikymmentäkuusi! sata viisikymmentäviisi ja puoli!
Mielettömänä, huumaantuneena, raivosta silmittömänä pudisteli van
Rensselaer nyrkkiään ilmassa ja karjui:
-- Alas! Alas ne! Lyökää alas ne! Lyökää! Lyökää!
Hän tiesi voiton olevan saavutetun, se tuntui jo ilmassa. Se oli
keikaus, hurja, raivoisa pyörremyrsky, joka juurineen repii kaikki
irti. Ei ollut enään ostajia. Vihollinen oli suinpäin pakenemassa.
Mutta yhä karjui hän ja nauroi kuin mielipuoli. Väkijoukko tungeskeli
ilmoitustaulun ympärillä yhtä mielettömänä ilosta tai tuskasta. Siinä
oli henkilöitä, jotka menettivät miljoonan joka prosentilta -- ne
miljoonat, jotka van Rensselaer voitti -- ja näkivät häviön ja
perikadon ammottavan vastassaan. He raivosivat, ulvoivat, tarjosivat
A.-M.-R:n osakkeita sadasta viidestäkymmenestäkuudesta, sadasta
viidestäkymmenestäviidestä, sadasta viidestäkymmenestäkolmesta. Eivätkä
sittenkään saaneet ostajia, ei millään hinnalla!
Myrsky oli puhjennut koko voimallaan. Se ei ollut enään ainoastaan
sekasorto, vaan täydellinen hävitys. Markkinain suunta oli vihdoinkin
kääntynyt. Ne, jotka olivat pitäneet osakkeitten hintaa korkealla,
olivat maahan kukistetut ja nyt syöksyi yleisö esiin ja otti asiain
hoidon omiin käsiinsä. Hinnat laskivat huimaavaa kyytiä, kolme
prosenttia, viisi, kymmenen prosenttia kerrallaan. Nopeuden määräsi
vaan aika, jonka sähkösanomat ja telefoonitiedot tarvitsivat
levittääkseen hämminkiä yli koko maan. Välittäjät saivat käskyn
toisensa perästä myydä osakkeet millä hinnalla hyvänsä, ja koko ajan
seisoi van Rensselaerin jättiläismäinen asiamies jyrisevällä äänellään
ja kahdellakymmenellä tuhannella osakkeellaan alentamassa hintoja
viisi, kymmenen prosenttia kerrallaan.
Vihdoin van Rensselaer ei enään voinut kestää tätä kauheata jännitystä.
Hän työntyi joukon lävitse ja meni istumaan eräälle penkille salin
perällä. Hän itki ja nauroi yht'aikaa uupuneen lapsen tavalla ja ensi
kerran puolen tunnin kuluessa jaksoi hän sen verran malttaa mielensä,
että voi ruveta huomaamaan, mitä ympärillään tapahtui.
A.-M.-R:n osakkeet olivat nyt laskeneet seitsemäänkymmeneenkuuteen ja
alkoivat saada ostajia. Täten oli peloittava sekasorto jo lähellä
loppuaan.
Van Rensselaer oli laskenut osakkeitten todellisen arvon
yhdeksäksikymmeneksi. Hän etsi välittäjänsä ja antoi heille määräyksen
ostaa kaikki, mitä käsiinsä saivat.