Muutamia minuutteja ystäväinsä lähdettyä, istui sankarimme taas
automibiiliinsa ja ajoi täyttä vauhtia klubiin. Hän meni
yksityishuoneeseensa, ja heti sen perästä tuli hänen luokseen
punanenäinen, luuvalon murtama, ylhäisen näköinen herrasmies.
-- Mitä hittoa sinä tällä tavalla lähetät minua hakemaan, huudahti hän
heti huoneeseen päästyään.
Se oli herra Chauncey Rensselaer. Poika saattoi hänet kunnioittavasti
tuoliin istumaan ja kysyi sitten:
-- No, mitä sinä asemasta arvelet?
-- Eihän se ollut vastaus minun kysymykseeni, murahti isä. Mutta, hyvä
jumala, Robbie, minkälainen tämä päivä on ollut minulle! Sinä kai
tiedät minulla olevan viisi tuhatta A.-M.-R:n osaketta? Ja nyt olen
koko päivän ollut hulluksi tulemaisillani. Minä olen odottanut ja
odottanut --
-- Hm! sanoi Robbie hymyillen. Mitä sinä olet odottanut?
-- Mutta eikös sinulla sitten ole osakkeita? huudahti isä. Etkö sinä
tiedä, keitä renkaaseen kuuluu?
-- Kyllä, sanoi Robbie, minä luulin niitten olleen A.-M.-R:n herroja ja
Smithin ja Sharkin.
-- Ihan niin, sanoi isä, ja sinä saat olla varma siitä, että he
tietävät, mitä tahtovat. Saat nähdä osakkeitten huomenna nousevan
200:aan. -- Mutta onko sinulla aavistustakaan, kutka hölmöt koettavat
heitä vastaan taistella?
-- Ei minun tarvitse sitä aavistaa, sanoi Robbie, minä tiedän sen.
-- Keitä ne sitten ovat?
-- Ne eivät ole "keitä" ollenkaan.
-- Mitä sinä tarkoitat?
-- Minä tarkoitan, että siinä on vaan _yksi_ mies.
-- Yksi mies! Kukahan se olisi?
-- Se on Robert van Rensselaer.
Vanha herra poukahti seisaalleen luuvalostaan huolimatta.
-- Hyvä jumala, Robbie, oletko sinä tullut hulluksi?
-- En, sanoi Robbie, ei se ole hulluutta ensinkään.
-- Mutta sitten sinut hukka perii.
-- Eipä taida. Myönnän panneeni alttiiksi koko omaisuuteni, mutta
hukassa en ole. Huomenna pari minuuttia yli yhdentoista olen oleva
New-Yorkin rikkain mies. Silloin olen omistava joka sentin, jonka
A.-M.-R-yhtiön herrat ja Smith ja Shark saavat kokoon kerjätyksi ja
lainatuksi ja sen lisäksi kaiken, mitä muilla etevillä kansalaisilla
on talletettuna pankeissaan, oma vanha, rakastettu isänikin
lukuunotettuna.
Vanha, rakastettu isä oli, suoraan sanoen, tukehtumaisillaan.
-- Sinä olet mennyttä miestä, Robbie! huudahti hän. Se on aivan
mahdotonta. Kuinka sinä voit tämän kaiken aikaansaada ilman rahoja?
-- Minähän olen muodostanut renkaan, vastasi Robbie hymyillen.
-- Ilman rahoja?
-- Eiväthän he tiedä, ettei mulla ole rahoja, vastasi poika
levollisesti. Muuten aijonkin varmuuden vuoksi saada vähän sinulta.
-- Hm! sanoi herra Chauncey van Rensselaer lakoonisesti.
-- Ensiksi, sanoi poika, saat myydä osakkeesi huomenaamulla kello
kymmenen, toiseksi saat myydä niin monta A.-M.-R:n osaketta kuin
kaupaksi saat; ja yhdentoista aikaan saat sitten nähdä romahtavan --
olkoon se vaikka taivas itse!
-- Kuinka se käy päinsä?
-- Muun muassa siten, että itse olet siellä ja myyt lykkäystä vastaan.
Te, vanhat veikot siellä Wall Streetilta, olette kuin kotkat haaskan
kimpussa. Kun vaan ihmiset näkevät teidän tulla lönkyttävän, tietävät
he heti suuren keikauksen olevan tekeillä. Ja jos he panevat liikkeelle
huhun sinun myövän A.-M.-R:n osakkeitasi, saat nähdä, että loppu käy
itsestään.
-- Onhan tuossa järkeä, myönsi vanhus hetken mietittyään.
-- Mutta siitähän minun oikeastaan ei pitänytkään puhua kanssasi, sanoi
Robbie hymyillen. Pääasia on tämä: sinun pitää antaa minulle pari
miljonaa dollaria nyt heti.
Herra Chauncey van Rensselaer hätkähti tuolissaan ja tuijotti poikaansa
silmät selällään.
-- Vähintäin kaksi miljonaa dollaria, jatkoi Robbie nähdessään isänsä
olevan sanattomana hämmästyksestä. Ja minun pitää saada ne omakseni
eikä lainaksi. Jos pyytäisin niitä lainaksi, olisi sulla oikeus vaatia
kaikenlaisia selityksiä. Ja vaikka minä selittäisin sinulle kuinka
kauvan tahansa, et sinä kumminkaan ymmärtäisi sitä niin hyvin kuin minä
itse. Tahdon siis vaan sanoa, että olen ollut hyvä poika, joka olen
elättänyt itseäni kolmetoista vuotta pyytämättä vanhalta isältäni
senttiäkään. Mutta nyt minä tarvitsen rahoja oikein toden teolla. Ja
kun sinä kerran kuolet, jätät joka tapauksessa kumminkin kaikki
minulle. Mutta silloin se ei hyödyttäisi minua vähääkään. Sillä jos
tämä temppu ei onnistu, niin silloin olisi se aivan liian vähän, tai
onnistuu se, ja silloin on pari miljoonaa vaan pisara meressä. Siksi
minä tahdon sinun antamaan rahat nyt heti.
Herra Chauncey hengähti syvään. Sitten kumartui hän eteenpäin ja vetäsi
tuolinsa lähemmäksi pöytää.
-- Robbie, sanoi hän, kerro minulle vähän enemmän tästä jutusta! Kerro,
millä tavalla sen olet järjestänyt.
-- Ensin tahdon saada ne kaksi miljoonaa.
-- Peevelin poika! murahti isä. Tiedäthän sinä saavasi rahat, jos
todella niitä tarvitset. Mutta silloin täytyy sinun olla vähemmällä
vehkeilemättä ja selittää tarkoin, mitä sinulla on tekeillä.
Silloin alkoi Robbie kertoa. Ja ennenkuin hän oli lopettanut, hieroi
ukko tyytyväisenä käsiään. Vähän myöhemmin nähtiin hänen nilkuttavan
ulos huoneesta lähettämään välittäjilleen käskyä myymään kaikki
A.-M.-R:n osakkeet päivän hintoihin. Sitten sai hänen pankkiirinsa
käskyn suorittaa herra Robert van Rensselaerille kolmen miljoonan
dollarin suuruisen summan.
Tällävälin jatkoi herra Robert van Rensselaer kävelyään edestakaisin
huoneessa. Siinä astellessaan kädet selän takana, tyytyväisyyden ilme
kasvoillaan, oli hän epäilemättä onnellisin ja tyytyväisin ihminen koko
New-Yorkissa.
Äkkiä naputettiin ovelle, eräs palvelija toi kirjeen.
-- Kirje teille, sir, sanoi hän. Päälle on kirjoitettu "tärkeä."
Ystävämme otti kirjeen ja odotti kunnes palvelija oli poistunut. Hän
avasi sen ja luki seuraavaa:
Herra _Robert van Rensselaer_.
Pyytäkää hyväntahtoisesti ystäväänne, herra Greeniä, vielä
tänä iltana tulemaan vanhan ystävättärensä, rouva Lynchin luo.
Hänelle itselleen sangen tärkeä asia on kysymyksessä. Joten
hänen ehdottomasti täytyy tulla!