TUOMARI (Jeremiakselle). Miks'ei sine otta se varas kiinne, kun sine
itse sen neit porstuast' tulema ja kuule porsas vinkuma?
JEREMIAS. Enhän minä, korkea laki ja oikeus, sitä niin pian kerinnyt,
kun se oli se ruuna ensin valjaista riisuttava. Ja kuka sitä niin pian
hoksasi? Minä luulin ensin, että porstuassa kai se porsas vinkuu, kun
sieltä kopinatakin kuului.
TUOMARI. Ja eike sine pereste sitte keynyt site Samuli Huilun luona
hakema?
JEREMIAS. Ka, kävinhän minä. Mutta enhän minä nähnyt Samulia enkä
porsasta. Sen oli mökin ovi lukossa, se kun ihan yksikseen asuu. Ja
porsaan se oli varmaan myönyt, tai ehkä oli parastaikaa myömässä...
Kolmas kohtaus.
Edelliset, Aapo ja Kaisa.
Aapo ja Kaisa (tulevat siltavoudin saattamina, kumartaen ja niiaten).
KAISA (virnaileva ja liukaskielinen). Päivää, herra herassyötinki!
Päivää, lautamiehet! (Laittaa huiviaan mielistellen.)
TUOMARI. Ropponen! Mike on sinun ises' nimi?
AAPO. Taavetinpoika minä olen.
TUOMARI (merkitsee paperille). Ja sinun ises', Kaisa Ripuli?
KAISA. Jaa, juu. Tuota, en minä sitä niin vissiin tiedä. Se kuuluu
olleen sillä lailla, että minun pappani oli kuollut minun ihan
pikkaraisena ollessa, ja kohta perästäpäin kuoli sitte minun
mammanikin, ja kun ei minun pappani nimeä muistanut kukaan muu, kuin
minun mammani, ja minun mammani oli Eeva nimeltään, niin ne sanovat
minua vaan Eevan tyttäreksi. Ja niin se on sitte kirkonkin kirjoihin
jäänyt, herra herassyötinki.
TUOMARI (merkitsee paperille; kysyy asianosaisilta). Onkos mite esteite
todistajia vastaan.
JEREMIAS JA SAMULI. Ei! — Ei ole.
TUOMARI (kysyy lautamiehiltä). Onkos ne hyvemaineisia?
LAUTAMIEHET. Onhan ne. — Hyvämaineisiahan ne on.