tehnyt sinulle paljon hyvää. Ensiksikin olet hankkinut itsellesi
kansalaisoikeuden Venetsiassa, mikä kauppiaalle on varsin edullista,
toiseksi olet saanut kolmensadan dukaatin vuotuisen eläkkeen, jota
kunnianosoituksena ei tule halveksia. Sen lisäksi olet hankkinut
itsellesi nimen, jota kaikkialla tasavallassa kunnioituksella
mainitaan. Ja lopuksi on sinusta tullut mies, olet saanut
itseluottamusta ja tottumusta johtamaan muita. Olet monta kertaa
joutunut sellaisiin tilanteisiin, joissa on kysytty arvostelukykyäsi,
järkeäsi ja rohkeuttasi, ja joka kerta olet suoriutunut niistä hyvin.
Siitä on vain neljä vuotta, kun isäsi jätti sinut minun huostaani,
nyt sinä olet mies, jota Venetsian korkeimmat aatelismiehet
ylpeydellä nimittäisivät pojakseen. Siksipä sinulla ei ole
vähintäkään syytä katua, että vuoden ajan olet palvellut sotilaana,
varsinkin kun meidän liikkeemme sodan aikana oli kokonaan lamassa."
Illalla, kun he istuivat kahden, sanoi kauppias:
"Minä sanoin sinulle viime syksynä, ilmoittaessani, että haluaisin
ottaa sinut liikekumppanikseni, että minulla oli jotain muutakin
sydämelläni, vaikkei aika vielä ollut sopiva ottaa sitä puheeksi. Nyt
luulen hetken tulleen. Sanohan minulle, poikaseni, aivan suoraan,
onko jotain, jota tahtoisit minulta pyytää?"
Francis istui hetken vaiti. Sitten hän sanoi:
"Te olette tehnyt niin paljon minun hyväkseni, herra Polani, te
olette tuhlannut minulle hyvyyttänne yli kaikkien toiveitteni, ja
vaikka minä toivoisinkin jotain, niin en voisi sitä pyytää."
"Sinä siis toivot jotakin, Francesco. Muista, että pidän sinua
poikanani ja sen vuoksi toivon, että puhuisit minulle yhtä suoraan
kuin omalle isällesi!"
"Pelkään, että pidätte minua liian rohkeana, mutta koska niin
haluatte, niin sanon teille kaikki, mitä sydämelläni on. Minä
rakastan tytärtänne Juliaa ja olen rakastanut häntä aina siitä
päivästä, jolloin ensi kerran näin hänet. Mutta minusta oli liian
rohkeata toivoakaan, että hän koskaan voisi tulla vaimokseni, ja
siksi olen tarkasti salannut tunteeni."
"Olen iloinen siitä, että sanoit sen minulle, rakas poikani", sanoi
kauppias. "Aina siitä saakka, kun sinä pelastit tyttäreni Mocenigon
vallasta, olen salaa toivonut, että sinusta kerran voisi tulla
samalla kertaa vävyni ja ottopoikani. Olen ilokseni huomannut,
että Julian tunne sinua kohtaan on kypsynyt rakkaudeksi samalla,
kun hän itse on kehittynyt naiseksi. Puhuin tänään iltapuolella
hänen kanssaan, ja hän tunnusti, että hän ilomielin suostuisi sinun
puolisoksesi.
"Minun on turha puhua sinun kanssasi hänen myötäjäisistään.
Tarkoitukseni oli, että sinä liikekumppaninani saisit neljännen
osan puhtaasta voitosta, mutta Julian miehenä sinun tulee saada
kolmas osa. Siten sinun tulosi tulevat niin suuriksi, että Venetsian
rikkaimmatkin jalosukuiset miehet voisivat kadehtia sinua.
Kuollessani omaisuuteni jaetaan tasan molempien tyttärieni kesken."
Francis ilmaisi muutamin sanoin ilonsa ja kiitollisuutensa kauppiaan
ehdotuksen johdosta. Mutta Polani keskeytti hänet:
"Rakas poikani, minä olen yhtä iloinen kuin sinäkin. Nyt tiedän
saaneeni pojan, ja samalla on tyttäreni tulevaisuus turvattu. Mene
nyt hänen luokseen, hän on työhuoneessani. Puhuin hänen kanssaan
tänään iltapuolella, hän odottaa varmaankin levottomana keskustelumme
tulosta."
Kaksi kuukautta myöhemmin vietettiin Francis Hammondin ja Julia
Polanin häät. Niitä vietettiin suurin juhlallisuuksin, ja kauppias
uhrasi suuren summan Venetsian köyhille.
Maria sanoi Francisille jo kauan sitten päättäneensä, että Francisin
tulisi mennä Julian kanssa naimisiin.
"Lapsi oli siksi typerä, että hän ensi hetkestä saakka rakastui
sinuun, ja minä olin aivan varma siitä, että sinäkin hitaasti
englantilaiseen tapaasi olit rakastunut häneen. Isä sanoi minulle jo
kauan sitten, että hän toivoi teistä paria."
Francis eli monta vuotta vaimonsa kanssa Venetsiassa, mutta kävi
silloin tällöin Englannissakin. Pari kuukautta häiden jälkeen
häiritsi hänen onneaan tieto amiraali Pisanin kuolemasta. Pisani
ei ollut koskaan täydelleen toipunut niistä kärsimyksistä ja
ponnistuksista, joita hän oli saanut kestää Chioggian piirityksen
aikana. Hän oli sittemmin laivastonsa avulla anastanut takaisin
enimmät genovalaisten valloittamat paikat. Eräässä kahakassa
genovalaisten kanssa Pisani haavoittui. Jo ennestään hänellä oli
ollut kuumetta, ja hän kuoli kolmen päivän kuluttua.
Herra Polanin kuoltua Francis palasi vaimonsa ja perheensä kera
Englantiin ja asettui asumaan Lontooseen, jossa heti sai johtavan
aseman kauppiaitten parissa. Mutta hänen omaisuutensa oli niin
suuri, ettei hänen maksanut vaivaa jatkaa liikettään, vaan hän
jätti sen veljensä huostaan, joka oli yhtynyt Matteo Giustinianin
liikekumppaniksi. Joka toinen vuosi Francis kävi vaimonsa kanssa
Venetsiassa ja oleskeli siellä muutamia kuukausia, ja aina
kuolemaansa asti hän oli vilkkaassa yhteydessä "saarikaupungin"
kanssa.