Oi armas huoltaja yön hiljaisen,
jok' autat kiinni sormin laupiain
nää silmät, tuttavat jo pimeyden
ja unhon lehvikköjen varjoisain:
Oi suloisin! Jos tahdot, sulkeos
jo silmän' alttiit kesken virteskin,
tai varro, kunnes lempeet unikkos
pois tuutivat mun tuoksu-unelmin.
Suo suojaa myös, jos etsis vuoteeltain
mua eilispäivä murheinen, ja jos
viel' omatunto, yönkin valliten,
kuin myyrä kätköstään mua vartiois;
niin käännä ovi lukkoon, armoinen,
ja salli, että vaivun täältä pois.