Se kuumesairas kiihkoinen on, ken
ei tyynnä nauti elon lahjoistaan,
ken ahmii ajallista hurmaa vaan,
myös nimen neitseellisen uhraten,
kuin ruusu kukkans' itse pudottais
tai kypsä heelmä kuoren kirkkahan,
kuin aallottaret virran kuulakan
ja pohjan puhtaan sameaksi sais.
Vaan ruusu, pensastosta kohoten,
viel' antaa suuta tuulten, mettisten,
ja heelmä koskematta hohtelee,
ja aalto kirkas on kuin ennenkin.
Mit' itse mailmalta ma kerjäisin?
Sen suosio ei miestä mikskään tee.