Kun kevähällä jättävi kaupungin
ja kulkevi ympäri maata,
ihan onnesta, riemusta hullautuu!
Sitä ei edes kertoa saata —
oma itse kun kokonaan unhottuu
ja luonto vain mielehen heijastuu!
Ohi vaarojen vilkkuvat kirkkainnaan
sinijärvet ja vihreät lehdot,
ja vainiot tuoksuvat tuoreuttaan,
ja tuutivat tuulien kehdot,
ja kukkia, kukkia täynnä on maa,
ja perhoset päivässä liihottaa.
Ja karjojen kellot ne kalkattaa,
ja lintuset livertävät kilvan,
ja vaaleat hattarat kaihottaa
yli kirkkahan, siintävän ilman,
ja loistava aurinko kirkastaa
tien varrella talosen ikkunaa.
Joka hetkenä kulkija nähdä saa
yhä uuden ja ihanan taulun,
on suloa ja kauneutta täynnään maa
ja helinätä soiton ja laulun.
Elo on kuin lintusen vapaa ain —
oli pitkin tai poikittain!