Samaan aikaan saapui nopein askelin aatelijoukon syrjäytyessä tieltä
väkäleukainen, vilkassilmäinen kreivi Rostoptshin kenraalin puvussa ja
nauha rinnan yli kulkien.
-- Keisari tulee aivan heti, -- sanoi hän, -- tulen juuri sieltä. Minä
luulen, ettei meillä tässä asemassa, jossa nyt olemme, ole paljoa
tuumailemisen varaa. Hallitsija on nähnyt hyväksi kutsua kokoon meidät
ja kauppiasten, -- sanoi kreivi Rostoptshin. -- Tuolta tulvii miljoonia
(hän osotti kauppiaiden saliin), vaan meidän asiamme on panna
liikkeelle nostoväkeä eikä säästää itseämme... Tämä on vähin, jonka
voimme tehdä!
Alkoi neuvottelu yksistään niiden ylimysten kesken, jotka istuivat
pöydän ääressä. Neuvottelu kävi tavattoman hiljaa. Se tuntui suorastaan
surulliselta, sillä äskeisten meluavien äänten jälkeen kuului nyt vain
vanhusten ääniä yksitellen, joista yksi sanoi: "suostun", toinen
vaihtelun vuoksi: "minäkin olen samaa mieltä", j.n.e.
Sihteerin käskettiin kirjottamaan Moskovan aatelin päätöksenä, että
moskovalaiset, kuten smolenskilaisetkin, antavat 10 miestä 1000:sta ja
täyden asun. Herrat neuvottelijat nousivat ylös, aivan kuin taakka
olisi vierryt heidän harteiltaan, tuolit kalisivat ja he läksivät
saliin oikomaan jalkojaan ottaen jotakuta kainalosta ja keskustellen.
-- Hallitsija, hallitsija! -- kiersi äkkiä kautta salien ja kaikki
riensivät ovelle.
Hallitsija astui saliin aatelin muodostamaa leveää käytävää myöten.
Kaikilla kasvoilla kuvastui kunnioittava ja säikähtynyt uteliaisuus.
Pierre seisoi jokseenkin kaukana eikä voinut tarkkaan kuulla
hallitsijan puhetta. Hän käsitti vain siitä, minkä oli kuullut, että
hallitsija puhui vaarasta, jossa valtakunta oli ja toiveista, joita hän
asetti Moskovan aateliin. Hallitsijalle vastasi joku ilmottaen aatelin
äsken tekemän päätöksen.
-- Hyvät herrat! -- sanoi hallitsija väräjävin äänin.
Kuulijoiden joukosta kuului kahinaa, sitte kaikki vaikenivat ja Pierre
kuuli selvästi hallitsijan lempeän, liikutetun äänen, joka sanoi:
-- En koskaan ole epäillyt Venäjän aatelin harrasta intoa. Mutta tänään
on se mennyt odotuksieni yli. Kiitän teitä isänmaan nimessä. Hyvät
herrat, ryhtykäämme toimimaan -- aika on kaikista kalleinta...
Hallitsija vaikeni, hänen ympärilleen keräytyi väkeä ja kaikilta
tahoilta kuului riemastuneita huudahduksia.
-- Niin, kaikista kalleinta ... tsaarin sana, -- virkkoi nyyhkivä ääni
Ilja Andrejevitshin takana, joka ei ollut mitään kuullut, vaan käsitti
kaikki omalla tavallaan.
Aatelin salista meni hallitsija kauppiaiden saliin, jossa hän viipyi
kymmenisen minuuttia. Pierre ja monet muut näkivät, että kun hallitsija
tuli kauppiaiden salista, kiilsivät hänen silmänsä liikutuksen
kyynelistä. Kuten sittemmin saatiin tietää, oli hallitsija juuri
alkanut puheensa kauppiaille, kun kyyneleet olivat valahtaneet hänen
silmistään, mutta hän oli vapisevin äänin puhunut loppuun. Kun Pierre
näki hallitsijan, oli tämä tulossa salista kahden kauppiaan saattamana.
Kumpikin itki. Toinen, laiha, oli vesissä silmin, vaan toinen, paksu,
itkeä hyrski kuin lapsi ja vakuutteli:
-- Ota henki ja omaisuus, Teidän Majesteettinne!
Tänä hetkenä ei Pierre tuntenut mitään muuta kuin halua osottaa, ettei
hän sääli mitään ja että hän on valmis uhraamaan kaikki. Hänen
mieleensä nousi moite hänen perustuslaillisessa hengessä lausumiensa
sanojen johdosta. Kuultuaan, että kreivi Mamonof oli luvannut
kokonaisen rykmentin, ilmotti Besuhof samassa kreivi Rostoptshinille,
että hän antaa 1000 miestä ja näiden ylöspidon.
Ukko Rostof ei voinut kuivin silmin kertoa puolisolleen, mitä oli
tapahtunut. Samalla kertaa hän myöskin suostui Petjan pyyntöön ja läksi
itse häntä kirjotuttamaan rykmenttiin.
Seuraavana päivänä matkusti hallitsija pois. Kaikki koolla olleet
aatelismiehet riisuivat arvopukunsa päältään, hajosivat koteihinsa ja
klubeihin, antoivat voivotellen voudeilleen määräyksiä nostoväen
valmistamisesta sekä ihmettelivät, mitä olivat tehneet.