(Otto Ernst.)
Taas salaa poskeen painan
ma viulun rakkahan,
ja kielten yli jousta
vain salaa kuljetan:
Jo vaalein tyttäreni
käy tanssiaskelin,
ja tummin mukaan laulaa
jo äänin helkkyvin.
Ja nuorin nukkeansa
se tuudittaa: tu-tuu!
Suursilmä poikaseni
vait' yksin uneksuu.
Hän pihan piilipuuta,
vanhusta katselee.
Sen latvassa jo untaan
kai tuuli tuutinee?
Kai, poikaseni, kuulet
tään soiton tuulispäät?
Kai, poikaseni, siinä
sa rusopilvet näät?
Mun poikanani oothan
sa poika kuninkaan!
Sa aamun purppurassa
oot prinssi kaukomaan.
Ja linna merta liki
siell' uljas mulla on,
-- ja tervehdyst' on sieltä
tää tenho soittelon.