Taas Lappiinko lie, sydän, lähtö sulla --?
Taas vaipuiko armaas, maan poveen piiloutui,
kun maailma kaikki näin usvissa ui
ja kuoleman kulkuset soi korvissa sulla --?
Taas valmiina lempeskö vainajasaatto,
kun sateen suruharsot näin kattaa kaiken maan,
kun aatokses hiipivät varpaillaan
ja vaieten kuin Manan varjojen saatto --?
Taas Haltioko huomenna eessä on sulla,
koti korppien, sielujen toivottomain --?
-- Kova alttari, mi karitsas ainoan vain
pyys aina -- ja aina ol' ainoa sulla!