Isojen vihojen maine
kansamme muistot meille kantaa
Yhäti nuolee kotimme rantaa
salavihojen laine.
Yhäti hukkain parvet
väsymystämme vuottaa, vuottaa.
Voittoons' eikö ne voi jo luottaa
vuosisatojen arvet.
Kymmenen yhtä vastaan
aina he tulvivat ylitsemme
Taistossa tarjos he opiksemme,
vilpin ainoastaan.
Mut on muistot meillä
jalommat kuin voitot noiden:
kestettyjen tappioiden
valtamuistot on meillä...
Napueta monta
voittaen kesti Suomen kansa
-- ei suo nauttia voittajansa
hetkeä murheetonta.