Maailmansota
rinnoissa riehuu,
lippuja vastaan
liput uudet liehuu,
tunne-urhot
kun kiitää ja kaatuu,
-- kunnes ne sydämet
makaa, maatuu.
-- Taas horjahti Mars
Maan sykkivän puoleen
muut tähdet kaikki
nyt hukkuu huoleen,
Maa yksin ja Mars
avaruuksien merta
niin keveinä keinuu
kuin lapsina kerta;
kuin ei sydänpuolikas
toinen toistaan
heiss' uhkais häätää
ulos kammioistaan;
kuin kesken kevään
ei maailmansota
Maan rinnassa riehuis,
ei tuskan ota
sydänsyihin Marsin
tuimana syöpyis,
kuin säikyntä heille
ei veriin yöpyis...
-- Vaan kauniisti liput
liehuu, läikkyy,
ja sodan tulet
kevätyössä väikkyy,
kun tuuman horjahti
Mars radaltansa,
kun sykähti Maa
lepotiloillansa.
Ja heleinä soivat
avaruudet,
kun liput kaatuu
ja nousee uudet,
kun tunne-urhot
kiivaina kaatuu
-- kunis tähti-sydämet
makaa, maatuu.